Koeajoraportti: Toyota Yaris 2006
Koeajoraportti: Toyota Yaris 2006
Jäsen HVM:n pyynnöstä...
Tämänkertaisen koeajoraportin teemana on 2006-vuosimallin Toyota Yaris.
Painajaiset alkavat aina aamuyöllä. Herätyskello soi ennen aamulehden saapumista ja vääntäydyn alumiinituubiin. Vielä unisena saavun määränpäähäni ja hoipertelen autonvuokraamon toimipisteelle. Varaukseni on hukkunut, eikä heillä ole minulle autoa. Tiskiin tipahtaa Toyota Yariksen avaimet.
Säpsähdän hetkessä hereille. Pyydän palveluhenkilökuntaa nipistämään itseäni. Alan pudotella kaikenmaailman muovinkappaleita pitkin tiskiä ja lattiaa. "AYY! Säästäkää minua. Antakaa mieluummin vaikka bussikortti." Painajaisessa ei armoa tunneta. Neito toivottaa hyvää matkaa sadistinen virne kasvoillaan.
Laahaudun mopoautoa muistuttavan vekottimen viereen ja avaan takaoven. Rekisterikilven teksti alkaa: "AYY!" Kuinka sairas ihmisen pitää olla mieleltään, että pakottaa piirtämään ässä-Mersun etuoven mittaiseen autoon takaovet?
Kunnon koeajot alkavat aina auton ulkoisella tarkastelulla. Tällä kertaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Kierrän auton ympäri ylimalkaisesti ja katson, että kukaan ei ole ajanut sitä seinää päin. Korvieni väliin ei rekisteröidy mitään esteettistä tai kiinnostusta herättävää, jota pystyisi tässä kirjoitelmassa tuomaan esiin.
Avaan yhden pienistä luukuista, joita japanilaisen markkinointiosaston irvileuka kehtaa kutsua oveksi. Istun kuljettajan penkille ja vetaisen luukun kiinni: "Pläts."
Penkin istuinosa on lyhyt ja kapea. Sen reunat ovat jotain verkkarikangasjohdannaista ja pehmustus antaa periksi tasapuolisesti joka suuntaan. Monissa autoissa penkit antavat vahingossa hiukan tukea tai ryhtiä. Tässä uuden ajan kaupunkiautossa suunnittelu on ollut virheetöntä: Tukea ei saa vahingossakaan ja penkki painuu kasaan kuin pesusieni. "AYY!"
Väännän koppiin virrat päälle. Eteeni ei syty ainoatakaan valoa. Sensijaan kojelaudan keskellä on joku painauma, jonne ilmestyi valoja kuin kahdeksankymmentälukuiseen jiiveeseehen. On varmasti tosi kustannustehokasta kun "mittaristo" voidaan ostaa jiiveeseen ylijäämävarastolta ja sama kojelauta käy yhtälailla autoihin, joilla kidutetaan brittiläisiä kuin autoihin, joilla tehdään suomalaisen miehen tiistaista pitkä perjantai.
Käynnistän moottorin. "Pörr." Tosi mahtavaa.
Laitan vaihteen päälle. Tai yritän. Laatikon tuntuma on kuin hämmentäisi keppiä märässä savivellissä. Ykkösen ja pakin synkronointi on lainattu DX-Corollojen ylijäämäkasasta. Kyselemällä ja anelemalla vaihde menee vihdoin päälle.
Eikun liikkeelle. "Pörr." Kakkonen. "Pörr." Jee ja jippii.
Alkaa sataa. Taas. Tännekö se heikoksi mennyttä 330d-BMW:tä piiskannut tuhnukeli siirtyi? Matti Nykäsellä olisi "Bon Voyage"-fiilis. Minulla ei. Nykäshuumorikaan ei nyt naurata. "Pörr."
Arvon ratin ympärille viritetyistä kepeistä, millä saan tihkupyyhinnän nopeutta säädetyksi. Jostain valuttaa takalasille saippuavaahtoa. Jota ei saa pyyhityksi pois. Auton renkaat tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä sateisissa urissa. Rekat valmistautuvat rusentamaan ympärilläni olevan peltirasian kuin tyhjän virvoitusjuomatölkin. "AYY!"
Painajainen ei tunnu päättyvän koskaan. Matka ei etene. Auto keikkuu ja vaappuu eteenpäin takahattuhyllyn räminän saattelemana.
Painajaisessa ei armoa tunneta. Mutta jaettu tuska on painajaisessakin puoli tuskaa: Eteeni vaappuu toinen Yaris. Huomaan nauravani kolkosti. En ole suossa yksin!
Juuri kun epäilen että aamu ei koita painajaiselleni koskaan, lentoaseman autonvuokrauspiste saapuu näkyviin. Milloin viimeksi vuokraamon keltaiset kyltit ovat näyttäneet kauniilta kuin Kesoilin munkkikahvimainos tien pientareella? Ajan Yariksen parkkiin ja laitan kuljettajan paikalle johtavan luukun kiinni viimeistä kertaa: "Pläts."
Tämänkertaisen koeajoraportin teemana on 2006-vuosimallin Toyota Yaris.
Painajaiset alkavat aina aamuyöllä. Herätyskello soi ennen aamulehden saapumista ja vääntäydyn alumiinituubiin. Vielä unisena saavun määränpäähäni ja hoipertelen autonvuokraamon toimipisteelle. Varaukseni on hukkunut, eikä heillä ole minulle autoa. Tiskiin tipahtaa Toyota Yariksen avaimet.
Säpsähdän hetkessä hereille. Pyydän palveluhenkilökuntaa nipistämään itseäni. Alan pudotella kaikenmaailman muovinkappaleita pitkin tiskiä ja lattiaa. "AYY! Säästäkää minua. Antakaa mieluummin vaikka bussikortti." Painajaisessa ei armoa tunneta. Neito toivottaa hyvää matkaa sadistinen virne kasvoillaan.
Laahaudun mopoautoa muistuttavan vekottimen viereen ja avaan takaoven. Rekisterikilven teksti alkaa: "AYY!" Kuinka sairas ihmisen pitää olla mieleltään, että pakottaa piirtämään ässä-Mersun etuoven mittaiseen autoon takaovet?
Kunnon koeajot alkavat aina auton ulkoisella tarkastelulla. Tällä kertaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Kierrän auton ympäri ylimalkaisesti ja katson, että kukaan ei ole ajanut sitä seinää päin. Korvieni väliin ei rekisteröidy mitään esteettistä tai kiinnostusta herättävää, jota pystyisi tässä kirjoitelmassa tuomaan esiin.
Avaan yhden pienistä luukuista, joita japanilaisen markkinointiosaston irvileuka kehtaa kutsua oveksi. Istun kuljettajan penkille ja vetaisen luukun kiinni: "Pläts."
Penkin istuinosa on lyhyt ja kapea. Sen reunat ovat jotain verkkarikangasjohdannaista ja pehmustus antaa periksi tasapuolisesti joka suuntaan. Monissa autoissa penkit antavat vahingossa hiukan tukea tai ryhtiä. Tässä uuden ajan kaupunkiautossa suunnittelu on ollut virheetöntä: Tukea ei saa vahingossakaan ja penkki painuu kasaan kuin pesusieni. "AYY!"
Väännän koppiin virrat päälle. Eteeni ei syty ainoatakaan valoa. Sensijaan kojelaudan keskellä on joku painauma, jonne ilmestyi valoja kuin kahdeksankymmentälukuiseen jiiveeseehen. On varmasti tosi kustannustehokasta kun "mittaristo" voidaan ostaa jiiveeseen ylijäämävarastolta ja sama kojelauta käy yhtälailla autoihin, joilla kidutetaan brittiläisiä kuin autoihin, joilla tehdään suomalaisen miehen tiistaista pitkä perjantai.
Käynnistän moottorin. "Pörr." Tosi mahtavaa.
Laitan vaihteen päälle. Tai yritän. Laatikon tuntuma on kuin hämmentäisi keppiä märässä savivellissä. Ykkösen ja pakin synkronointi on lainattu DX-Corollojen ylijäämäkasasta. Kyselemällä ja anelemalla vaihde menee vihdoin päälle.
Eikun liikkeelle. "Pörr." Kakkonen. "Pörr." Jee ja jippii.
Alkaa sataa. Taas. Tännekö se heikoksi mennyttä 330d-BMW:tä piiskannut tuhnukeli siirtyi? Matti Nykäsellä olisi "Bon Voyage"-fiilis. Minulla ei. Nykäshuumorikaan ei nyt naurata. "Pörr."
Arvon ratin ympärille viritetyistä kepeistä, millä saan tihkupyyhinnän nopeutta säädetyksi. Jostain valuttaa takalasille saippuavaahtoa. Jota ei saa pyyhityksi pois. Auton renkaat tuntuvat elävän ihan omaa elämäänsä sateisissa urissa. Rekat valmistautuvat rusentamaan ympärilläni olevan peltirasian kuin tyhjän virvoitusjuomatölkin. "AYY!"
Painajainen ei tunnu päättyvän koskaan. Matka ei etene. Auto keikkuu ja vaappuu eteenpäin takahattuhyllyn räminän saattelemana.
Painajaisessa ei armoa tunneta. Mutta jaettu tuska on painajaisessakin puoli tuskaa: Eteeni vaappuu toinen Yaris. Huomaan nauravani kolkosti. En ole suossa yksin!
Juuri kun epäilen että aamu ei koita painajaiselleni koskaan, lentoaseman autonvuokrauspiste saapuu näkyviin. Milloin viimeksi vuokraamon keltaiset kyltit ovat näyttäneet kauniilta kuin Kesoilin munkkikahvimainos tien pientareella? Ajan Yariksen parkkiin ja laitan kuljettajan paikalle johtavan luukun kiinni viimeistä kertaa: "Pläts."
Viimeksi muokannut eerola, 30.8.2006 10:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-T
Aivan loistava raportti, repesin. Vaikka täyttä tottahan tuo on... Ajoinpa pitkästä aikaa isäukon 306-Pösöllä, hallintalaitteet tuntuvat varsin omalaatuisilta Mersun jälkeen... Ajaminen on mielenkiintoista kun polkimet ovat 2cm päässä toisistaan eikä niissä ole minkäänlaista vastetta. "vroooom-töks-vrooooom-töks".
® Mesen Porkkana-klubi
Arkipäivää tuhansille suomalaisille.
Jokseenkin tältähän se tuntuu. Nyt on Eerola luonut hyvän pohjan, johon merkkiä ja mallia vaihtamalla voi melkein sovittaa etuvetominiatyyrijapsikintsuranskisnykyautoista jokaisen...
Jokseenkin tältähän se tuntuu. Nyt on Eerola luonut hyvän pohjan, johon merkkiä ja mallia vaihtamalla voi melkein sovittaa etuvetominiatyyrijapsikintsuranskisnykyautoista jokaisen...
=====================
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- ex-Viesti-Lada owners club Finland -
® Mesen Porkkana-klubi
- Arto N
- Betonileipuri <br> Miele-mies
- Viestit: 3204
- Liittynyt: 14.10.2005 8:25
- Paikkakunta: Kangasala
Buuaahhhaaahhhahhaa. Eerola soitti eilen hengenhädässä;
- No mikäs nyt on hätänä?
-" Tää on ihan kauheaa, kohta pääsee tekemään koeajoraporttia hirvittävästä kinneristä"
- No mikä auto se sitten on?
- "Tojota jaris"
-
Se testivoittajajuttu nyt kyllä unohtui.
Ehkä sitten seuraavassa "koeajoraportissa"
- No mikäs nyt on hätänä?
-" Tää on ihan kauheaa, kohta pääsee tekemään koeajoraporttia hirvittävästä kinneristä"
- No mikä auto se sitten on?
- "Tojota jaris"
-
Se testivoittajajuttu nyt kyllä unohtui.
Ehkä sitten seuraavassa "koeajoraportissa"
® Mesen linttaklubi
Tuota tuota... Loistava koeajo taas kerran, mutta tämä jaris taitaa olla vähän menneen talven lumia näissä toyon kauppakasseissa. Nythän pitää olla se Ayigo, vai mikä se nyt olikaan. Jaarishan on vielä perhe-auto ayigoon verrattuna, ainakin pikaisen ulkopuolisen tarkastelun perusteella.
BMW 318d -09
Miten lie kehno mennyt ohi simmujen koko raportti, mutta tähän Rässin lausuntoon on kyllä helekkarin heleppo yhtyä. Kehno kun koskee mahaan, vaikka ei tässä ihan äkkinäisiä naurumiehiä olla.Rässi66 kirjoitti:Voi mahoton, tämä oli kyllä paras tähänastisista.
Onko tosiaankin mahdollista että eerola ei hyödynnä tätä osaamistaan kaupallisesti? Luulen että mies narraa näin väittäessään, tai sitten markkinointi on pahemman kerran pielessä.
Spämmää hyvä mies vaikka tämä juttu johonkin alan julkaisuun, aivan loistava pakina. Tai vaikka iltapäivälehdille.
- Jaakko Parantainen
- Lasimestari
- Viestit: 260
- Liittynyt: 13.10.2005 22:03
- Paikkakunta: Kuopio
Pohjalaanen ukko kävi ostamassa aikanaan uuden TOYotan. Kotiin päästyään emäntä kyselee jotta "mitäs toit." - "Toijjota(a)n" - "siis mitä toit" "Toijjota(a)n" "nii nii, mitäs sie oikeen toit?". Duunikaveri mainitsi joskus moisen.
Joo, totta todella eerolalla on näissä "ei miljoona kärpästä voi olla väärässä, paska on hyvää" -kulkuneuvoissa sana hallussa.
Joo, totta todella eerolalla on näissä "ei miljoona kärpästä voi olla väärässä, paska on hyvää" -kulkuneuvoissa sana hallussa.
“I’ve written a romantic comedy. It’s about a guy and a girl, classic, initially they hate each other, classic, but they end up in bed together. Classic! It’s called the rapist.” — Jimmy Carr