Takaisin Ruotsiin ja Mölndalissa sijaitsevaan hotelliin.
Aamulla kello herätti minut klo 0750 paikallista aikaa. Aamutoimet, aamupala ja kirjautuminen hotellista ulos ja reippailua kohti autokauppaa. Pääsin melkein perille, kun alkoi satamaan oikein kunnolla. Saavuin uitettuna koirana paikalle.
Morjestin myyjää ja menin miestenhuoneeseen siistimään itseäni. Kuljin matkalla loungen ohi ja löysin paikan, jossa sain hiukan siistiä läpimärkää olemustani. Paskahuussi oli tutun siisti ja äänentoisto oli oikein mainio, ja tarkoitan siis siellä olevaa kaiutinjärjestelmää, jossa soi ruåtsalainen poppi.
Siistiydyttyäni sain tarvittavat liput ja laput ja olin valmis lähtemään. Sovimme, että lähettävät talvirenkaat vanteineen (20-tuumaiset vanteet kitkarenkailla) minulle DHL:n tms. kautta.
Koska ulkona satoi, myyjä haki auton parkkipaikalta sisälle. Itse katselin sillä aikaa kyseisen liikkeen tarjontaa, joka oli itselleni edellisen auton kohdalta hyvin tuttua.
Vähän vielä small talkia ja sitten ei muuta kuin auto alle ”Hej på dej” ja ”on the road”, niin kuin Håkan asian ilmaisee. Kävin heti tankkaamassa, jotta näin miten soppa maistuu Orionille. Eipä tarvinnut pitkään ajella, kun oltiinkin jo ruuhkassa. Osloon päin näytti olevan tunkua. Itse olin ajamassa Örebrota kohti.
Matka sujui oikein kivasti. Orionin penkit olivat oikein hyvät ja matka pehmeää sekä joutuisaa. Pääosin tiet olivat nelikaistaisia eli länsinaapurissa kaikki on paremmin. Pidin hyvin maltillista matkavauhtia, kuunnellen podcasteja ja musiikkia. Pysähdyin alkumatkalla hakemaan Mäkkäristä kaffetta ja muuta juotavaa. Sitten matka jatkui. Reilut 260km meni aivan hujauksessa, pehmeää tuttua fordimaista, jopa taunuksenomaista eleetöntä lipumista.
Örebrossa hain jälleen kultaisten kaarten varjosta ruokaa ja lähdin jatkamaan matkaa. Keskustassa oli remonttia siihen malliin, että jouduin kiertelemään ja kaartelemaan jonkin aikaa, että pääsin takaisin isommalle tiellä. Lähellä oli, että en olisi ajanut tyylipuhtaasti yksisuuntaista väärään suuntaan. Siitä olisi Örebro Tidning saanut hyvän otsikon etusivulleen: Jävla Finne igen! Nyt pitää Bercedeksen hiukan skarpata.
Matka jatkui leppoisasti, kunnes tulin Tukholman lähelle, sieltä suuntana Norrtälje eli ensin hetken matkaa kohti Arlandaa ja sitten pois Uppsalaan vievältä tieltä. Tukholman lähellä pelloilla oli useita peuroja, tuli kotoisa fiilis.
Saavuin Norrtäljeen, hotelli oli Kapellskäriin vievän tien vieressä, joten paikka oli mainio. Hotellin vieressä oli huoltoasema ja kultaiset kaaret, mutta en sortunut siihen, sillä huoneen hintaan kuului myös päivällinen (jossa oli muuten todella hyvää graavilohta). Kävin ennen hotelliin kirjautumista tankkaamassa, koska bensa oli halvempaa kuin Suomessa, noin 1,7x €/litra. Samalla huomasin, että huoltoasemalla oli Starbucksin kahvipiste eli hyvää kaffetakin saa aamulla mukaansa, kun ajelee sen 20minuuttia satamaan.
Hotelli, hiukan kauhtuneen oloinen, mutta oikein hyvä
Huone oli omaan silmään psykedeelinen
Kylppäri oli rempattu ja muutoinkin siisti, näköjään hanan kohdalla oli loppunut rahat.
Kuntosali oli hyvä ja oli kiva päästä urheilemaan.
Hotellin parkkipaikalla (kuvan oikeassa reunassa) oli valkoinen vanhempi LX-Lexus, suomalaisissa kilvissä, tuollaisia ei usein näekään.
Salailu loppukoon tähän eli parkkipaikalla oli myös se uusi "Orion" ja liikkeen paskahuussissa oli myös matto, joka oli ensimmäinen selkeä vinkki auton merkistä. Sen lisäksi siis oli tietenkin kuvia muistakin japanin Mersuista.
Tässä muita kuvia, jotta voitte antaa tuomionne (toistaiseksi ei tullut yhtään oikeaa arvausta).
Kuvat ensitapaamiselta
Tässä lähdön hetki
Kuva toimistosta
Speksit:
Lexus RX 450h Luxury, vm. -21, ajettu n. 26tkm. Kone siis 3,5-litrainen V6, jossa mukana hybridi (olisko kevythybridi oikea termi?), kokonaisteho 313hv.
Auto on ajotuntumaltaan vanhanaikainen, mittaristokin on hyvin perinteinen ja analoginen, mutta turvavarusteet (kamerat ja kaistavahdit sekä vakkarit yms.) ja multimedia- ja mukavuustoiminnot ovat hyvin nykyaikaisia eli tämä on toiminnaltaan hyvin samanlainen kuin edellinenkin, lisänä on tässä on kosketusnäyttö (jota aikaisemma ei ollut). Luxury sen vuoksi, että tässä on hyvät ledivalot (tripple-beam), semi-aniliini nahkaverhoilu (nappa), ratissa puuta, panorama-katto, Mark Levinsonin stereot (jotka soi todella hienosti, johtunee osittain isosta kabiinista, jossa on tilaa), sähköllä kallistettavat takapenkit yms.
Kotona pesin auton jo kerran ja laitoin pintaan Korrekin käsittelyn (en tiedä onko keraaminen vai mikä, mutta menetelmä on samanlainen, kesto ainoastaan 6kk).
Lisäksi hoidin nahanhoitoaineella penkit ja ratin (penkit näyttivät ihan puhtailta, mutta Scheissea oli).
En tiedä onko auto pesty koneessa, mutta siisti se oli ja isoja pesun jälkiä ei ollut. Raudanpoistokaan ei saanut autoa punertamaan, joten kyllä sitä on pestykin.
Tässä kuvia pesun jälkeen. Kuvissa näkyy myös vaimon uusi "kultamuna", joka on mielestäni todella hyvänvärinen.
Omaan silmään auto näyttää sämpylältä.
Eli päätän tarinani tältä osin tähän. Toki vastailen kysymyksiin ja kommentteihin, jos niitä tulee.