No sitten kun vaihtoehdot alkoivat käymään vähiin ja toinen toimiva auto piti saada taloon, niin päätettiin sitten korottaa hieman budjettia.
Sillä konstillapa löytyi varsin mielenkiintoinen (joskin meille täysin entuudestaan tuntematon) autoyksilö pohjoisemmasta päin Suomea, noin 450km:n päästä. Onni tässä onnettomuudessa oli se, että vaimon kummitäti ja -setä sattuuvat asumaan samalla paikkakunnalla. Ensin interwebsistä hakuja, että minkähänlainen kampe mahtaa olla kyseessä. Eipä ne sitä kovin pahasti osanneet moittia. Sitten hetken aikaa pähkäilyä, että olisko tuossa meille autoa? Että vieläkö sitä kehdataan hankkia auto vääränlaisella vaihteistolla, eli manuaalilla. Automaatteja ei vaan kertakaikkiaan ollu kun muutama tarjolla niillä meidän kriteereillä.
Vaimo loihe lausuman, että kyllä hän semmosellakin osaa vielä ajaa, että jos on muuten laulava peli niin eikun vaan. Sitten soittoa kummisetälle, että kehtaatko käydä vähän alkuun tiedustelemassa onko millanen? Sielläpäinkään kun mitä ilmotuksessa sanotaan? Kun ei oikein kehtais tuommosta vajaan tuhannen kilometrin lenkkiä lähteä terveisiä ajelemaan. Reijolta tuli seuraavana päivänä vastaus, että kyllä se on ihan toimivan näkönen ja tuntunen laite. No eipä siinä, nokka kohti pohjosta sitten. Yöksi sukulaisiin ja seuraavana aamuna ihmettelemään autoa. Ei siitä pahoja vikoja ja puutteita löytynyt ja niinpä se sitten lähti meidän mukaan.
Nyt on taloudessa siis Opel Insignia Sports Tourer. 2009, 1,6l bensaturbo (180hv), kuusivaihteinen manuaali, himppusen alle 150tkm ajettu. Oikeastaan ainoa varsinainen vika on, että kuskin penkinlämmitin ei toimi. Toinen "vika" ilmaantui joulun pyhinä kun autoa käynnisteli kovilla pakkasilla, vaikkakin lohkolämppäristä: vakkari ei pelannut ajoon lähdettyä. Sitten kun ajelit kylille kauppaan, sammutit auton, tulit kaupasta ja käynnistit uudelleen, niin vakkaripa alkoi pelaamaan. Minä jo että onko nappuloissa hässinkiä, kun sitä vakkaria käytetään ratista. No sitten alkoi pakkasilla startti pyörittelemään hitaanlaisesti. Akkua siitä sitten ihmettelemään. Mikä lie ruohonleikkurin tai veneen akku laitettu sinne myyntiakuksi, tais olla kaikki 62ah joku vinkuvonku merkiltään. Yleismittari napoihin, näytti 12,5v. Jo pelkästään kuskin oven aukaisu ja sitämyötä sisävalojen syttyminen alkoi pudottaa varausta niin, että ennenkun poika ehti kääntämään avaimesta, varaus oli pudonnut jo 12v:iin. Startissa putos 9,5:een. Laturi pelaa kyllä, työnsi tyhjäkäynnilläkin yli 14v virtaa. Onneksi ostin syksyllä erääseen toiseen pörisevään laitteeseen 75ah akun, jonka sitten paiskasin Opelin pellin alle. Nyt pyörittelee starttia ihan napakasti ja vakkarikin pelaa konstailematta. Ilmeisesti se paska akku sitten sotki senkin toiminnan...
Muutaman viikon yhteiselon huomioita:
-Alavääntö puuttuu aikalailla täysin, mitäpä sitä tuon kokoiselta koneelta muuta osais oottaakaan. Parista tonnista alkaa vetämään ihan mallikkaasti.
-Sisusta vaikuttaa laadukaalta vaikka aika muovisen oloinen onkin. Ei sieltä kuulu räminöitä ja surinoita ja kitinöitä ja kaikkea muita paskaääniä, joita kyllä riitti S211:ssä.
-Jousitus on pintakova, epätasasella tiellä nypyttää koko ajan. Rengaskoollakin tosin on varmaan merkityksensä, minkä taivahan tähen on pitäny panna nuin juluman kokoset pyörät mokomaan kotteroon, 18"...?

Varmaan siks, kun se on Sports Tourer. Mulle kelpais kyllä pienemmätkin pylpyrät.
-Tilaa ei ehkä ihan niin paljon ole, kuin siinä edellisessä Vekarassa tai tuossa S211:ssä. Kattolinja vasitenkin putoaa aika paljon jo takapenkin kohilta, että yhtä kuutiomainen tavaratila ei ole. Vaan eipä se pienikään auto ole.
-Rengasäänet tulee selvemmin sisälle kun Mersussa tai jopa siinä Vekarassa. Edelleen, saattaa johtua aika paljon noista naurettavan kokosista renkaista.
-Ajolleen mahtava. Menee suoraan, eikä edes mahdottomia vetele. Hämmentävän pieni kääntösäde, pyörähtää lähes kuin takavetonen. Tietää siis varmaan vetonivelen suojakumin tarkkailua ja mahdollisesti tiuhoja vaihtoja.
-Ajoasennon saa todella hyväksi, jopa silloin kun joutuu kuskin penkkiä ottamaan vähän normaalia lähemmäksi jos takana istuu pitemmän puoleinen henkilö. Ainoa idioottimaisuus on kuskin penkin selkänojan kallistuksen säätö. Miksi, oi miksi on pitänyt laittaa -80 -lukulaisesta jaappanialaisesta se kallistussysteemi??? Eli ei pyörällä kallistettava vaan siitä hantaakista vetämällä, jonka jälkeen selkänoja kallistelee hervottomana. Paskaa on se.
-Lämmityslaite on jotenkin tehottoman oloinen. Kyllä sisällä toki tarkenee ihan hyvästikin, mutta puhallusta pitää pitää aika isolla, että lasit pysyy kirkkaina. Tästä ne kyllä vähän siellä interwebsissä puhuivatkin, että ei ihan oo kohilleen sattunut tuon mitoitus. Sitä koitin saaha paremmaks raitisilmasuodattimen vaihdolla. Entinen oli vuodelta 2014, ylösalaisin asennettu. Ei se kovin paskanen ollu, eikä sen vaihdolla siis suurta parannusta tullu ilmavirtaukseen.
-Takakontin luukku on valtava. Tuntuu, että neljännes autosta nousee ylös kun luukun aukaisee. Luukun avausmekanismi on yksi typeryys, mikrokytkin pystyperäisessä autossa Suomen olosuhteissa -> ei toimiva ratkaisu. Aina on lunta täynnä se putura, jonne sormet pitää survoa luukkua avatessa. Höh. Kaivele sitä sitten kynsinesi tai jollain apuvälineellä puhtaaksi lumesta, että napukka suostuu ottamaan käskyjä vastaan. Sitten kun luukku aukeaa, niin puskuri työntyy niin taakse, että se vaikuttaa vähän laiturilta. On muuten ihan varma assii, että siinä sitä housunlahje paskaantuu kun kontin perälle survot tavaraa tai koitat sitä sieltä ronkkia hyppysiisi.
-Takakontin kannessa on kiinni-imusysteemi aivan kuin Mersussakin. Sillä erotuksella, että tässä se jopa toimii...

Tosin, miksihän siihen on semmonen laitettu, kun niin nöyrästi lumpsahtaa tuo kansi kiinni, että en ole tainnut sitä kiinni-imua saada toimimaan kun ihan tarkoituksella kontin kannen varovasti kiinnilaittamalla. Koska kontin kansi on niin valtavan kokonen niin sehän pirulainen painaakin kun mikä. Siitäkin huolimatta, että kontin kannen ulommainen pinta on muovia.

Kaasujouset on tästä johtuen viksusti jätetty näkyville, siinä ne pojottaa heti luukun reunassa kun kannen aukaisee. Tässä on insinööri palkkansa ansainnut, kun on jättänyt ne tuohon niin helposti vaihdettavaksi. Sehän on nääs ihan täysin varma, etteivät ole pitkäikäisiä pumppuja tuon kontinkannen painon kanssa pelatessa.
-Kojelaudassa on nappeleita niinkun lentokoneessa. Ajotietokoneelta voipi nopeasti muuttaa asetuksia, esim. automaattisen takalasin pyyhkäisyn (peruutettaessa jos lasinpyyhkijät on päällä) sain kastroitua pois käytöstä ihan muutamassa hetkessä. Kätevää. Samaten näppärä toiminto näin talvella on automaattinen takalasinlämmityksen päällekytkentä tietokoneen kautta, ei tartte muistaa napata sitä nappelista päälle.
Semmosta. Aika näyttääpi onko tämä yhtä huoleton peli mitä Vekara oli. Öljynvaihtoa kun tuossa varailin, niin hovikorjaaja moitti sitä kovin vaikeaksi autoksi korjaamon näkökulmasta. Sen tähen, kun niitä ei siellä kuulemma paljon käy. Ei niissä kuulemma mitään joutavanpäiväisiä vikoja ole. Ja joka tapauksessa, ei se ainakaan niin paska yksinkertaisesti VOI olla, kun mitä oli tuo kirottu S211.
Opeliahan aina moititaan ja sille naureskellaan, kyllähän minä sen tiedän. Opelhan paskoi maineensa sillon 80 -luvun lopulla, kun alkoivat valmistaa ensimmäisiä Vectroja ja Astroja sillä samalla periaatteella, mitä monet autonvalmistajat (Mersukin tais mennä siihen miinaan w/s124:n ja w140:n jälkeen...) käyttävät tänäkin päivänä: joka ikinen komponentti ostetaan ulkoa ja sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Melko piakkoin ne kuitenkin tais huomata, että ei oo pojat toimiva homma tämä. C -mallin Vectra tais sitten ollakin 2000 -luvun alkupuolella / puolessavälissä yksi vähiten hinattu auto Saksassa paikallisen Autoliiton tutkimuksen mukaan. Suosittelenkin, että jos rohkeus ja itsetunto vaan suinkin riittää, niin käykääpä kokeilemassa tuommosta kymmenen - viistoistavuotiasta Opelia. Jos siitä on vähänkään huolta pidetty, niin moni saattaa kokea yllärin. Esim. se vaimon entinen Vekara myytiin vuosittaisen dieselveron hinnalla kaveripariskunnalle. Minua rupesi niin kovastipaljon jännittämään se GM:n automaattiloora, kun sitä niin hirveesti haukuttiin ja jotain pientä oireilua se toisinaan meilläkin teki. Noin 330tkm oli Vekaralla ajettu kun se vaimolle tuli, noin 470tkm tais olla ajettu kun se myytiin kaks ja puol vuotta sitten. Kaverit ajelee sillä tyytyväisenä vieläkin, nyt on mittarissa reilut 500tkm ja on siihen kuulemma pari polttimoa joutunut vaihtamaan. Vaihteisto pelaa vieläkin ihan samalla lailla...
Jatkamme tästä!
Savolaiset ovat kaikista komeimpia ja kaikessa ylivertaisia. Säälittävän primitiivisessä kateudessaan muut heimot yrittävät heitä pilkata.