Pösöstä kuskinovi oikaisuun ja takaovi vaihtoon, joku muovinpala särkyi myös helmasta kun sukulainen saavutuksestaan otettuja valokuvia esitteli. Tojotasta uusiksi etuloksu, umpio, maski/puskurikokonaisuus, pissapojansäiliö, konepellin saranat, lukkopelti, syylari + ilmastoinnin kenno ja kotikärryllinen sekalaista pienempää muovi-ja peltihilpettä. Konepellin kolhuista oli selvitty ko korjaamon old-school peltisepän taidoilla vaikka aluksi olisi vakuutustarkistaja merkannut konepellinkin vaihdettavaksi.
Kasko maksoi viulut samoin kuin korvaavan auton viikoksi. Siinä ja siinä kait oli ollut päätyä koko riisinkeitin AVK:n pihalle vaikka ajamalla oli korjaamolle molemmat autot tapahtumapaikalta kulkeneet.
Kestävyyden kanssa ei tällä sinällään ole tekemistä, mutta onpahan taas muistutus nykytekniikan ylivertaisuudesta.
Luoden samalla vääristyneen kuvan turvallisuudesta siinä kovemmassa kolhussa.
Oikeassa olet tuossa materiaalien joustavuuden ja periksi antamisen hyödyntämisessä kolaritilanteessa mutta serkkupoika saa kiittää hengestään Volvon A-pilarin lujuutta ja joustamattomuutta kun auto meni nukahtamisen seurauksena katolleen kiveen.
Tuohan pitäs hakee pois.
