Minä voisin vetää perään ammuvainaan nuotilla että "Kaikki alkoi siitä kun mä joustoluoton hain..."
tuon version nimeksi tulisi sitten kai "Ei Sitikka tapa (eikä patonkiin tukehdu)".
No mutta, vaikka koko ikäni olen ns. Isoja Kissoja ihaillut, en koskaan niitä ole rohjennut ostaa,
vaikka olen jo 103 autoa elämäni aikana ostanut ja omistanut. Päätin lopulta ottaa
ratkaisevan askeleen ja auto numero 104. oli sitten isojen kissojen perinnettä jatkava C5.
Kukapa ei voisi olla ihastelematta Citroen DS:n tai ID:n jumalaisia muotoja...

...tai hämmästelemättä CX:n huikeita futuristisia visioita.

XM herätti myös minussa ihailua, kunhan ensin sain sulateltua sen,
ettei viivasuorat muodot olleetkaan niin rumat...

XM:n jälkeen C5:n ensimmäinen versio oli minulle pieni pettymys ja varsinkin farmari
näytti olevan enemmänkin pitempinokkainen ja matalampi Chrysler Voyagerista.

C5:n facelift malli oli jälleen paluuta muhkeaan pyöreyteen keulassa...

Mutta, miten tähän lopulta päädyttiin....? Perheemme ykkösauto on jo reilun 4,5 vuoden ajan ollut
Skoda Octavia 1,9TDi -03. Vaihdoin loppuvuodesta 2010 silloisen Väyryseni palstaveli Fentonin
kanssa tähän Ocuun koska perhessämme oli farmariauton tarve. Oculla oli tuolloin ajettu reilut
340 tkm ja se on palvellut meitä hyvin ja ruosteettomasti. Kun Ocun ajokm lukema alkoi lähentyä puolta
miljoonaa, tuli tuuma mieleen, että voisihan sitä jo vähemmän ajettuakin diisselifarkkua hankkia...
Ensin oli ajatelma että vaihtoehdot ovat Ford Mondeo tai Mersu C/E-malli. Hiljalleen valikoima laajeni
ensin Volvon V70 malliin ja lopulta kun minulle vakuutettiin että Citikat eivät enää ole toivottomia
ruostekasoja, rohkaistuin ottamaan luupin alle myös C5 tarjonnan...
Skoda oli jäänyt valikoimasta pois sen takia, sillä uuden auton ehdoton kriteeri oli että siinä on
automaattivaihteisto. Valitettavasti VAG-konsernin DSG-automaatit eivät ole kovin hyvässä maineessa...
Pitkien vatulointien ja useamman auton koeajon jälkeen oli loppusuoralla 350 tkn ajettu Mondeo '02,
koriltaan ERITTÄIN hyväkuntoinen n.530 tkm ajettu C-Mersu '98 sekä 348 tkm ajettu Citroen C5 '05.
Kävin ensin ajamassa Citikan ja se ihastutti heti. Siisti kori ja alusta, hyvä ajotuntuma ilman mitään
sivuaääniä sekä erittäin kohtuullinen hintapyyntö tekivät vaikutuksen. Huonoa ei myöskään ollut
lyhyt omistajahistoria, vain kaksi omistajaa.
Mondeo oli myös siisti, mutta alustassa oli sanomista, kolisi kuin kivireki ja kun hinta oli tinkimätön
yli 3000 euroa, niin unohdin sen heti koeajon jälkeen.
Viimeisenä koeajoin Mersun. Se ei tuottanut pettymystä. Kulku oli hyvä ja auto oli enemmän kuin siisti.
Miinuksena oli vuotava takajarruputki. Vaaka alkoi kuitenkin kallistua Citikkan, sillä tuntui että olisi
vaikea perustella vaimolle Mersun hankintaa uudeksi käyttöautoksi, sillä se oli vanhempi ja enemmän
ajettu, sekä heti korjaamista vaativa.
Tämän Mersun myyjästä on kyllä tähän väliin pakko todeta, että minua kyllä pidettin enemmän kuin
hyvin ajan tasalla auton kunnosta, vuotava takajarru ei ollut siis mikään yllätys vaan tiesin sen jo
mennessäni katsomaan sitä. Lisäksi kaikki muukin info autosta oli enemmän kuin mallikelpoista,
että oli mukava mennä katsomaan ja toteamaan että auto oli juuri sitä mitä oli luvattu.
Vaikka Mersu olisi ollut juuri sitä mitä minä hain, niin päädyin lopulta Citikkaan joka oli enemmän koko
perheen käyttöön sopiva ja vielä jokusen satasen edullisempi. Varsinkin kun sain vielä jo edullisesta
lähtöhinnasta tingattua 450 euroa pois, niin valinta oli tehty.

Siispä pihaan tuli Citroen C5 Break 2,2HDi A -05 jolla oli ajettu 348 tkm.
Citikan alla oli kohtuukuntoiset Kumho kesärenkaat ja mukaan tuli talvirenkaina Michelinin X-Icet
jotka olivat lähes uudet.
Omistajahistoria oli myös lupaava, sillä ekalla omistajalla se oli 2005-07 ja toisella 2007-15, jolloin
se vaihtui merkkiliikkeessä uudempaan. Merkkiliike diilasi vaihdokin jobbarille, jolta tämä päätyi minulle.
Citikka on juuri leimattu ja siinä on ajoaikaa syyskuuhun 2016 asti, mikä ei ole lainkaan huono juttu.
Jakohihna on vaihdettu 300 tkm kohdalla ja muutenkin autoa on huoltokirjan sekä mukana
tulleiden kuittien mukaan hyvin säästelemättä.

Varusteina tässä mm. luistonesto, automaatti-ilmastointi, vakionopeudensäädin, sävylasit,
sähköikkunat kaikissa ovissa, peruutustutka (joka tosin ei toimi) ja tietty se Citikan hydraulijousitus.



Kori on galvanoitu enkä löytänytkään mistään muualta ruostetta kuin takaluukusta pienen pienet
korjausmaalatut kohdat rekisterikilven valolistan päistä... Tuttu paikka mys VAG konsernin muuten
niin ruosteettomista farmareista...
Alusta oli osturilla katseltuna siisti eikä mitään vuotoja ollut havaittavissa. Vikavaloja ja -ilmoituksiahan
nuo kovasti ilmoittelevat ja oman tahtiin kuittaavat niistä suurimman osan, mutta jonkinlainen
vikakoodinlukija täytynee kuitenkin hommata tai etsiä lähinaapurustosta joku jolla sellainen jo on.



Eli tämmöinen nyt on sitten pihassa. Muutaman vikailmoituksen toki se on antanut, mutta myös
kuitannut poiskin itsestään. Ainoastaan pakokaasujärjestelmään viittaava varoitusvalo palaa yhä,
mutta auton kulkuun sillä ei ole vaikutusta. Mukava peli tuo on ajaa.
Jatkossa tulen rehellisesti kaikki ilot ja murheet tänne raportoimaan, sillä tätähän ei enää
sitten kai myydä... sillä käyetyn Citikan omistaja ei ajattele jälleenmyyntiarvoa,
koska se hankitaan koko loppuelämän ajaksi. Joko auton ai omistajan
