Koeajoraportti: S203 C270 CDI T A 2001
Koeajoraportti: S203 C270 CDI T A 2001
Tämänkertainen koeajotarina alkaa Volkswagen-tyyppisellä matkustamisella Pirkanmaalta etelään. Tavoite on vaihtaa alla oleva Passat tähtimerkkiin. Kaikkein mieluiten S203-korimallin C270CDI T Automaticiin.
Passat vie minut ja autonkuljettajani Herttoniemen Vehon pihaan, jossa odottaa 115000 km ajettu metallitummansininen vuosimallin 2001 S203 C270.
Ulkoa auto näyttää oikein asialliselta. Nokkapelti on saanut aikamoisen kivisateen osakseen. Tummassa ja puhtaassa maalipinnassa kivenkolot näkyvät tarpeettoman selvästi. Alusta ja pyöräkotelot ovat lähes uudenveroisia, joten maaseudun eläinlääkärin entisestä autosta ei kyse ole.
Takaovessa on pieni lommo. Takalasista on joku yrittänyt poistaa jäätä oikein urakalla koska samalla osansa vuolemisesta ovat saaneet sen ympärillä olevat maalikerrokset ja takalasinpyyhin, joka on sen seurauksena alkanut ruostua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein asiallinen kokonaisuus.
Myyjä saapuu paikalle ja kertoo autosta kohteliaasti historiatietoa. Teemme koeajopaperit ja ovi kuljettajan paikalle aukeaa!
Elegance-mallin jalopuut ja vaalea sisusta ovat kaunis yhdistelmä. Keskikonsolista löytyy COMAND:in näyttö ja kojelaudan päältä Parktronicin paneeli. Istun autoon ja säädän oven nappuloista penkin ja ratin mieleisilleni kohdille ja talletan mieltymykseni muistipaikkaan.
Katselen ympärilleni ja havaitsen vaalea nahkasisustan kokeneen yllättävän kovaa kyytiä sadantuhannen kilometrin matkalla. Kuljettajan penkin kulma on nuhjaantunut ja kulunut. Nahkaratti on hiukan nuhjuinen sekin.
Kierrän vielä kurkistamaan takapenkille. Vaaleat turvavyöt ovat saaneet tiesmitä osakseen, eivätkä näytä kovinkaan edustavilta. Muuten takapenkin tilat ovat paremmassa hohdossa kuin kuljettajan paikka. Suksipussikin löytyy keskikyynärnojan takaa, mutta isofix-kiinnikkeitä ei löydy vaikka kuinka tongin. Niinpä: Veho on keksinyt niiden olevan lisävaruste. "Suomi-autojen" miinuspuolia tämä.
Tavaratila kertoo, että siellä on matkustanut lemmikkieläin. Vaalea verhoilu kertoo tarinan pestynäkin. Tavaratilan suojaverho repsottaa vasemmasta laidastaan hiukan.
Olen juuri sulkemassa tavaratilan luukkua kun havaitsen luukun sisäkulman olevan vaalea. Vahaako? Pyyhkäisen sormella. Ei, maalihan on kulunut metalliin saakka pois! Sama juttu toisella puolella. En löydä selitystä ilmiölle, sillä kohdalle vastaava tiiviste on hienossa kunnossa.
Luukkulöydöksestä innostuneena alkan kiertää auton muitakin luukkuja. Matkustajien ovet ovat tiptop, mutta kuljettajan oven B-pilariin vastaava reuna on samalla tavoin menettänyt maalinsa. Omituinen ilmiö, jota en ole nähnyt missään muussa C-Mersussa!
Huomaan taskussani koeajolapun ja päätän, että jo riittää syynääminen - diesel on saatava käyntiin! Muovinen avain virtalukkoon. "Zzzack!" Ohjauslukko aukeaa. Kääntö avaimesta ja 5-sylinterinen diesel herää raksuttamaan. Kylmän moottorin ääni on yllättävän voimakas. Etenkin bensa-Mersuun tottuneelle korvalle.
Siirrän vaihteenvalitsimen D:lle ja ohjaan auton liikenteeseen. Hitaassa vauhdissa ohjaus tuntuu yllättävän raskaalta.
Kevyellä kaasunkäytöllä 270CDI ei vastaa mitenkään erityisen voimakkaan tuntuisesti. Commonrail suhisee ja ohjaan auton kohti isoa tietä.
Liittymäkaistalla painan oikeanpuoleista pedaalia rohkeasti. Moottori herää henkiin. Aäni kertoo että polttoaine on diesel ja vääntökäyrä nousemassa kovaa tahtia. Auto siirtyy vaivattomasti muun liikenteen rytmiin.
Uusi painallus kaasusta ja auto ponkaisee iloisesti vasemmanpuoleiselle kaistalle ja muiden ohi. 270CDI näyttää että myös tehoa löytyy. Moottorin ääni jää taka-alalle eikä ohjauskaan enää tunnu raskaalta.
Reilut satatuhatta kulkenut C-Mersu liikkuu täysin ilman nitinöitä ja natinoita. Autossa ei ole ainoatakaan ylimääräistä kolinaa. Korvakuulolta voisi luulla että auto on täysin uusi. Elegancen alusta 16" rengastuksella nielee pienet epätasaisuudet pehmeästi ja aurinko valaisee vaaleaa sisustaa lasikattoluukun läpi. Meno on kerrassaan mainiota.
Kytken COMAND:in päälle ja valitsen paluun lähtöruutuun. Brittiaksentilla puhuva naishenkilö kehottaa tekemään U-käännöksen. Repeän nauramaan: Amerikkalaiset Mersu-miehet olivat oikeassa, "euro-COMAND:in" täti todentotta kuulostaa hunajaiselta!
Suomipop renkuttaa että vielä on kesää jäljellä. Peruskaiuttimetkin kuulostavat ihan asiallisilta. Ei Bose välttämättömyys ole, vaikka sen subwoofer tukevuutta musiikkiin maantiemetelin keskellä tietysti tuokin.
Vehon kyltit ilmestyvät eteeni ja rouva ilmoittaa minun olevan perillä. Edessä on päätöksenteon aika: Onko tämä auto 36000 EUR arvoinen?
S203 C270CDI T Automatic Elegance on erittäin hyvä auto. Sitä on käteen osuvan kokoinen. Siinä on riittävästi tehoa ja hienosti vääntöä. Ajamista leimaa vaivattomuus ja leppoisuus. Se kulkee vaivattomasti sekä kaupungissa että maantiellä. Ratissa on leppoisa viettää aikaa kun mukavuusvarusteet ovat kohdallaan ja moottorissa on riittävästi voimaa liikuttamaan autoa.
Mutta onko 36000 EUR tästä autosta oikea hinta? Jos auto olisi kulunut matkallaan hiukan vähemmän. Jos konepelti, kuljettajan ovi ja takaluukku eivät vaatisi maalia. Jos nahkasisusta olisi saanut kerran vuodessa hoitoainekäsittelyn. Liian monta "jos"-sanaa. Muuten kauppa olisi selvä. Nyt autosta jää oli, jota kuvaa lause: "Ihan jeeshän tämä on, mutta..." Sääli näin, sillä muuten maailmassa olisi yksi Volkkari-mies vähemmän.
Lopuksi vielä kiitokset Herttoniemen Veholle erittäin ystävällisestä palvelusta!
Passat vie minut ja autonkuljettajani Herttoniemen Vehon pihaan, jossa odottaa 115000 km ajettu metallitummansininen vuosimallin 2001 S203 C270.
Ulkoa auto näyttää oikein asialliselta. Nokkapelti on saanut aikamoisen kivisateen osakseen. Tummassa ja puhtaassa maalipinnassa kivenkolot näkyvät tarpeettoman selvästi. Alusta ja pyöräkotelot ovat lähes uudenveroisia, joten maaseudun eläinlääkärin entisestä autosta ei kyse ole.
Takaovessa on pieni lommo. Takalasista on joku yrittänyt poistaa jäätä oikein urakalla koska samalla osansa vuolemisesta ovat saaneet sen ympärillä olevat maalikerrokset ja takalasinpyyhin, joka on sen seurauksena alkanut ruostua. Mutta kaikenkaikkiaan oikein asiallinen kokonaisuus.
Myyjä saapuu paikalle ja kertoo autosta kohteliaasti historiatietoa. Teemme koeajopaperit ja ovi kuljettajan paikalle aukeaa!
Elegance-mallin jalopuut ja vaalea sisusta ovat kaunis yhdistelmä. Keskikonsolista löytyy COMAND:in näyttö ja kojelaudan päältä Parktronicin paneeli. Istun autoon ja säädän oven nappuloista penkin ja ratin mieleisilleni kohdille ja talletan mieltymykseni muistipaikkaan.
Katselen ympärilleni ja havaitsen vaalea nahkasisustan kokeneen yllättävän kovaa kyytiä sadantuhannen kilometrin matkalla. Kuljettajan penkin kulma on nuhjaantunut ja kulunut. Nahkaratti on hiukan nuhjuinen sekin.
Kierrän vielä kurkistamaan takapenkille. Vaaleat turvavyöt ovat saaneet tiesmitä osakseen, eivätkä näytä kovinkaan edustavilta. Muuten takapenkin tilat ovat paremmassa hohdossa kuin kuljettajan paikka. Suksipussikin löytyy keskikyynärnojan takaa, mutta isofix-kiinnikkeitä ei löydy vaikka kuinka tongin. Niinpä: Veho on keksinyt niiden olevan lisävaruste. "Suomi-autojen" miinuspuolia tämä.
Tavaratila kertoo, että siellä on matkustanut lemmikkieläin. Vaalea verhoilu kertoo tarinan pestynäkin. Tavaratilan suojaverho repsottaa vasemmasta laidastaan hiukan.
Olen juuri sulkemassa tavaratilan luukkua kun havaitsen luukun sisäkulman olevan vaalea. Vahaako? Pyyhkäisen sormella. Ei, maalihan on kulunut metalliin saakka pois! Sama juttu toisella puolella. En löydä selitystä ilmiölle, sillä kohdalle vastaava tiiviste on hienossa kunnossa.
Luukkulöydöksestä innostuneena alkan kiertää auton muitakin luukkuja. Matkustajien ovet ovat tiptop, mutta kuljettajan oven B-pilariin vastaava reuna on samalla tavoin menettänyt maalinsa. Omituinen ilmiö, jota en ole nähnyt missään muussa C-Mersussa!
Huomaan taskussani koeajolapun ja päätän, että jo riittää syynääminen - diesel on saatava käyntiin! Muovinen avain virtalukkoon. "Zzzack!" Ohjauslukko aukeaa. Kääntö avaimesta ja 5-sylinterinen diesel herää raksuttamaan. Kylmän moottorin ääni on yllättävän voimakas. Etenkin bensa-Mersuun tottuneelle korvalle.
Siirrän vaihteenvalitsimen D:lle ja ohjaan auton liikenteeseen. Hitaassa vauhdissa ohjaus tuntuu yllättävän raskaalta.
Kevyellä kaasunkäytöllä 270CDI ei vastaa mitenkään erityisen voimakkaan tuntuisesti. Commonrail suhisee ja ohjaan auton kohti isoa tietä.
Liittymäkaistalla painan oikeanpuoleista pedaalia rohkeasti. Moottori herää henkiin. Aäni kertoo että polttoaine on diesel ja vääntökäyrä nousemassa kovaa tahtia. Auto siirtyy vaivattomasti muun liikenteen rytmiin.
Uusi painallus kaasusta ja auto ponkaisee iloisesti vasemmanpuoleiselle kaistalle ja muiden ohi. 270CDI näyttää että myös tehoa löytyy. Moottorin ääni jää taka-alalle eikä ohjauskaan enää tunnu raskaalta.
Reilut satatuhatta kulkenut C-Mersu liikkuu täysin ilman nitinöitä ja natinoita. Autossa ei ole ainoatakaan ylimääräistä kolinaa. Korvakuulolta voisi luulla että auto on täysin uusi. Elegancen alusta 16" rengastuksella nielee pienet epätasaisuudet pehmeästi ja aurinko valaisee vaaleaa sisustaa lasikattoluukun läpi. Meno on kerrassaan mainiota.
Kytken COMAND:in päälle ja valitsen paluun lähtöruutuun. Brittiaksentilla puhuva naishenkilö kehottaa tekemään U-käännöksen. Repeän nauramaan: Amerikkalaiset Mersu-miehet olivat oikeassa, "euro-COMAND:in" täti todentotta kuulostaa hunajaiselta!
Suomipop renkuttaa että vielä on kesää jäljellä. Peruskaiuttimetkin kuulostavat ihan asiallisilta. Ei Bose välttämättömyys ole, vaikka sen subwoofer tukevuutta musiikkiin maantiemetelin keskellä tietysti tuokin.
Vehon kyltit ilmestyvät eteeni ja rouva ilmoittaa minun olevan perillä. Edessä on päätöksenteon aika: Onko tämä auto 36000 EUR arvoinen?
S203 C270CDI T Automatic Elegance on erittäin hyvä auto. Sitä on käteen osuvan kokoinen. Siinä on riittävästi tehoa ja hienosti vääntöä. Ajamista leimaa vaivattomuus ja leppoisuus. Se kulkee vaivattomasti sekä kaupungissa että maantiellä. Ratissa on leppoisa viettää aikaa kun mukavuusvarusteet ovat kohdallaan ja moottorissa on riittävästi voimaa liikuttamaan autoa.
Mutta onko 36000 EUR tästä autosta oikea hinta? Jos auto olisi kulunut matkallaan hiukan vähemmän. Jos konepelti, kuljettajan ovi ja takaluukku eivät vaatisi maalia. Jos nahkasisusta olisi saanut kerran vuodessa hoitoainekäsittelyn. Liian monta "jos"-sanaa. Muuten kauppa olisi selvä. Nyt autosta jää oli, jota kuvaa lause: "Ihan jeeshän tämä on, mutta..." Sääli näin, sillä muuten maailmassa olisi yksi Volkkari-mies vähemmän.
Lopuksi vielä kiitokset Herttoniemen Veholle erittäin ystävällisestä palvelusta!
-T
- Arto N
- Betonileipuri <br> Miele-mies
- Viestit: 3204
- Liittynyt: 14.10.2005 8:25
- Paikkakunta: Kangasala
Re: Koeajoraportti: S203 C270 CDI T A 2001
Ansiokas koeajoraportti taas kerran. Kiitos mukavasta lukutuokiosta.
Minun mielestä hinta on kohdallaan
Pohditaan tätä hei oikein porukalla. Jookoeerola kirjoitti: ..Mutta onko 36000 EUR tästä autosta oikea hinta?..
Minun mielestä hinta on kohdallaan
Re: Koeajoraportti: S203 C270 CDI T A 2001
Ottaen huomioon, että kyseessä ei ollut minun lompakkoni, sanoisin että ehdottomasti!Arto N kirjoitti:...Pohditaan tätä hei oikein porukalla. Jooko...
-T
- Lucky-Dog
- <b>Ylläpitäjä</b>
- Viestit: 7715
- Liittynyt: 19.9.2005 21:05
- Paikkakunta: Alabama / Seinäjoki
Nuo mainitsemasi miinukset ovat kuitenkin melko helposti korjattavissa esim. jossain "Smart -täsmäkorjauspisteessä" sisustan osalta
Tosin noita em. vikoja kannataa käyttää hintaneuvotteluissa argumentteina...."Samaan hintaa tai jopa alle saa täysin virheettömänkin yksilön"
Auton hintaan en osaa sanoa mitään, koska en ole juurikan niitä seurannut
Erittiä
Etupään ripustus kannattaa tarkistuttaa jossain
Tosin noita em. vikoja kannataa käyttää hintaneuvotteluissa argumentteina...."Samaan hintaa tai jopa alle saa täysin virheettömänkin yksilön"
Auton hintaan en osaa sanoa mitään, koska en ole juurikan niitä seurannut
Erittiä
Etupään ripustus kannattaa tarkistuttaa jossain
They call me....Lucky-DoOOOG every place where i go....
http://www.mbkoskinen.fi
http://www.mbkoskinen.fi
Siis älköön kukaan nyt tosissaan kuvitelko, että tarkoituksenani olisi ollut alkaa auton hintaa julkisesti spekuloida. Auton hintahan on todellisuudessa vain ja ainoastaan auton myyjän näkemys. Ja lopullinen hinta määräytyy sen mukaan, paljonko joku on oikeasti autosta valmis maksamaan.Lucky-Dog kirjoitti:...Auton hintaan en osaa sanoa mitään, koska en ole juurikan niitä seurannut...
Tämän auton hinta oli mielestäni sikäli erittäin asiallinen, että se asettaa kyseenalaiseksi senkin, kannattaako autoa alkaa itse rahtailla merien takaa. Erityisesti koska omatoimisuuksissa ei pystytä puhumaan vaihdokeista ynnä muista elämää helpottavista jutuista.
Mutta ohittaen mainitsemani rahasumman, homman pihvi oli se, että auto ei aiheuttanut sitä varauksetonta innostusta, jota uuteen/ omistajalle uuteen autoon rahojensa sijoittamisen pitäisi aiheuttaa. Silloin jos fiilis on vain "ihan jees", mielestäni ei kannata ratkaisua tehdä. Ei etenkään silloin, jos lisäksi hinta/ välirahakin jää vielä vähän hiertämään.
Jos fiilis on vain "ihan jees" ja hintakin jää hiukan mietityttämään, seuraa takuuvarmasti vaikeasti hallittava henkinen krapula. Jos taas auto aiheuttaa armotonta kihelmöintiä mahanpohjassa, tai investointi on selkeästi perusteltavissa järkiargumenteilla, samainen krapula on hallittavissa sopivasti annostellun itsesuggestion avulla.
-T
- Kaapo
- <b>R.I.P.</b> <br>mese honorary member
- Viestit: 5070
- Liittynyt: 29.9.2005 11:11
- Paikkakunta: Tärviö
Siistin oloinen laitos, joskaan en 36.000 euroa siitä latoisi tiskiin. Muutamista yksityiskohdista päätellen joku kyynikko voisi ehdottaa autolla ajetun 215.000 km tai jopa enemmänkin
Kuvissa ratti varmaan kiiltelee vain puhtauttaan, nahkaruorista ei ajomäärää heti pääse päättelemään.
Onhan viisi vuotta aina viisi vuotta, mutta ikänsä maaseudulla viettäneen oman lossin keulassa ei ollut käytännössä yhteen kiveniskemää 300.000 km jälkeenkään.
Hauska ilmiö, että tuon ikäisen Mersun olettaa olevan prikulleen virheetön, kun jossain muussa vermeessä nuo pikku puutteet menisivät läpi kummasti. Mutta kyllähän suurpiireinen käyttäjä saa jopa Mersun virttyneeksi nopeastikin. En silti ottaisi, en ottaisi, kuuluu kateellisen ääni korvesta
Kuvissa ratti varmaan kiiltelee vain puhtauttaan, nahkaruorista ei ajomäärää heti pääse päättelemään.
Onhan viisi vuotta aina viisi vuotta, mutta ikänsä maaseudulla viettäneen oman lossin keulassa ei ollut käytännössä yhteen kiveniskemää 300.000 km jälkeenkään.
Hauska ilmiö, että tuon ikäisen Mersun olettaa olevan prikulleen virheetön, kun jossain muussa vermeessä nuo pikku puutteet menisivät läpi kummasti. Mutta kyllähän suurpiireinen käyttäjä saa jopa Mersun virttyneeksi nopeastikin. En silti ottaisi, en ottaisi, kuuluu kateellisen ääni korvesta
W140 S 300 TD * V126 300 SEL * W460 230 GEA * Royal Enfield 1954
Pöytäkirjaan merkittäköön, että kyseisellä -01 Passatilla on ajettu reilu 220tkm eikä MB:ssä mainittuja virheitä samassa laajuudessa löydy...
Hinnasta sen verran, että kyllähän Mersun hinta on suurinpiirtein kohdillaan - välirahasta kauppa vaihdokilla aina jää kiinni.
Mutta "sen oikean" etsintä jatkuu...toistaiseksi vielä volkkari-miehenä.
http://www.nettiauto.com/viewVehicle.php?id_car=762677
Hinnasta sen verran, että kyllähän Mersun hinta on suurinpiirtein kohdillaan - välirahasta kauppa vaihdokilla aina jää kiinni.
Mutta "sen oikean" etsintä jatkuu...toistaiseksi vielä volkkari-miehenä.
http://www.nettiauto.com/viewVehicle.php?id_car=762677
Viimeksi muokannut Mökö, 01.7.2006 0:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.