Tuontiauto - Volga 24
HIENO!!! tarviiko muuta sanua
Muksuna tuommosen ja sen vanhemmanki, kyydissä istunu, sitte armeija aikana oli yhellä "kapiaisella" just tuommonen, sen muistan että kyyti oli pehmeää ja aavistuksen keinuvaa, vaikka mentiin soratietä yli satasta
Ei kait tuommoseen voi mitään isompia vikoja tullakkaan...ainakaan ei mulla tullu "nappisilmä" ladaan vuoteen ainuttakaan vikaa, ja sitte kun tuli ni sekin oli lämppärin tuloputki joka tärinästä ei tykänny ja lykkäs nesteitä apparin jalkotilaan. No se laitettiin...siinä samalla laitettiin toinen kone fiiatista, eikä ollu senkään jälkeen mitään vikaa, mitä ny 1 syyläri hajos ku siihen lensi huuhkaja
Takajarrut oli ladassa semmoset että jos niitä ei kerran vuoteen aukassu ni niiden aukomiseen tarvitti pikkasen lämpöä ja ulosvetäjän hellää hoivaa, muuten aika viaton kulkine, pensaahan ainaki toistaseks saanu huolto-asemien pumpuista.
Mitä niihi kateellisten panetteluihin itä-autosta tulee, ni taitaa se olla vaan......kateellisten panettelua, minä oon kateellinen sen takia ku mulla ei oo varallisuutta tuommosta...tai vanhempaa mallia hakea
Muksuna tuommosen ja sen vanhemmanki, kyydissä istunu, sitte armeija aikana oli yhellä "kapiaisella" just tuommonen, sen muistan että kyyti oli pehmeää ja aavistuksen keinuvaa, vaikka mentiin soratietä yli satasta
Ei kait tuommoseen voi mitään isompia vikoja tullakkaan...ainakaan ei mulla tullu "nappisilmä" ladaan vuoteen ainuttakaan vikaa, ja sitte kun tuli ni sekin oli lämppärin tuloputki joka tärinästä ei tykänny ja lykkäs nesteitä apparin jalkotilaan. No se laitettiin...siinä samalla laitettiin toinen kone fiiatista, eikä ollu senkään jälkeen mitään vikaa, mitä ny 1 syyläri hajos ku siihen lensi huuhkaja
Takajarrut oli ladassa semmoset että jos niitä ei kerran vuoteen aukassu ni niiden aukomiseen tarvitti pikkasen lämpöä ja ulosvetäjän hellää hoivaa, muuten aika viaton kulkine, pensaahan ainaki toistaseks saanu huolto-asemien pumpuista.
Mitä niihi kateellisten panetteluihin itä-autosta tulee, ni taitaa se olla vaan......kateellisten panettelua, minä oon kateellinen sen takia ku mulla ei oo varallisuutta tuommosta...tai vanhempaa mallia hakea
® Mesen linttaklubi matkailuautojaos teiden etanat.
Ehkä on reikiä, ehkä ei, savuttaa se kuitenki.
Todellisuus on absolutistien luomaa harhaa.
Onnistunut ohitus kätkeytyy savuverhoon.
Ehkä on reikiä, ehkä ei, savuttaa se kuitenki.
Todellisuus on absolutistien luomaa harhaa.
Onnistunut ohitus kätkeytyy savuverhoon.
Taidan olla tulossa vanhaksi, tai tullut jo, kun minulle hieno Volga on hirvinokkainen GAZ M21?
Onhan tuo "uusikin" tietenkin jo riittävän iäkäs saamaan kaikki käyttöautona mahdollisesti tehdyt synnit anteeksi ja toimimaan aikakoneena suomettuneeseen Sovjet Finlandiin.
Onhan tuo "uusikin" tietenkin jo riittävän iäkäs saamaan kaikki käyttöautona mahdollisesti tehdyt synnit anteeksi ja toimimaan aikakoneena suomettuneeseen Sovjet Finlandiin.
Iso vaalee E200 CDI (S212)
Pehmennetty Avantgarde E220 CDI (W212)
Olipa kerran Cee 220T CDI Avantgarde
740 GLE osa-aikaeläkkeellä kesäautona.
Pehmennetty Avantgarde E220 CDI (W212)
Olipa kerran Cee 220T CDI Avantgarde
740 GLE osa-aikaeläkkeellä kesäautona.
-
- aktiivimeseläinen
- Viestit: 1674
- Liittynyt: 22.6.2012 8:29
Yllättävänkin helppo, mutta Suomesta ei saa juuri mitään - Motonet tuntee tähän tulpat ja öljynputsarin, muttei juuri muuta. Tallinnassa Volga Kauplus myy kaikkia kulutusosia ja useita peltiosiakin. Samoin Venäjällä Retro-Detal myy uusia ja uustuotanto-osia, mm. maskin keskelle tulevaa keulamerkkiä joka on jokseenkin jokaisesta yksilöstä rikki - niin tästäkin.
Vissiin näihin on tehty vähän liiankin kanssa varaosia, mm. tehdasuusia ovia saa kympeillä, kiertokankien + kampuran laakerisarjat 10€ kappale (kumpaakin ainakin viittä eri kokoa), perämurikan sisältö kaikkineen alle satasen, startti kuuskymppiä jne, ja nämä ovat tehdasuusien osien Viron hintoja, kuulemma Venäjällä olisi halvempaa. Vissiin tähän vaikuttaa sekin, että moottoria on käytetty monessa muussakin sovelluksessa ja jotain varianttia valmistetaan yhä.
Vissiin näihin on tehty vähän liiankin kanssa varaosia, mm. tehdasuusia ovia saa kympeillä, kiertokankien + kampuran laakerisarjat 10€ kappale (kumpaakin ainakin viittä eri kokoa), perämurikan sisältö kaikkineen alle satasen, startti kuuskymppiä jne, ja nämä ovat tehdasuusien osien Viron hintoja, kuulemma Venäjällä olisi halvempaa. Vissiin tähän vaikuttaa sekin, että moottoria on käytetty monessa muussakin sovelluksessa ja jotain varianttia valmistetaan yhä.
http://www.mansemotors.fi/
Tuolta saa osia kaikkiin itäautoihin, heppu tuo osat venäjältä eikä ole hinnalla pilattuja
Tuolta saa osia kaikkiin itäautoihin, heppu tuo osat venäjältä eikä ole hinnalla pilattuja
Chevrolet S10 Blazer
Heinolalaisten luonne on siirtosavolaisten itsekeskeisyyttä sekoitettuna itähämäläiseen hitauteen ja umpivittumaisuuteen
Heinolalaisten luonne on siirtosavolaisten itsekeskeisyyttä sekoitettuna itähämäläiseen hitauteen ja umpivittumaisuuteen
Ohhoh Hitto vie, kiitos!745 kirjoitti:http://www.mansemotors.fi/
Tuolta saa osia kaikkiin itäautoihin, heppu tuo osat venäjältä eikä ole hinnalla pilattuja
Ollappa hyvä vaan. Ja luotettava tyyppi on kyseessä, vaikka venäläinen onkin. Myö ollaan jo parin vuoden ajan tilailtu häneltä Ladan ja UAZin osia.onre kirjoitti:Ohhoh Hitto vie, kiitos!745 kirjoitti:http://www.mansemotors.fi/
Tuolta saa osia kaikkiin itäautoihin, heppu tuo osat venäjältä eikä ole hinnalla pilattuja
Chevrolet S10 Blazer
Heinolalaisten luonne on siirtosavolaisten itsekeskeisyyttä sekoitettuna itähämäläiseen hitauteen ja umpivittumaisuuteen
Heinolalaisten luonne on siirtosavolaisten itsekeskeisyyttä sekoitettuna itähämäläiseen hitauteen ja umpivittumaisuuteen
...ja nyt jatkuu matkakertomus. Ei ole pakko lukea jos ei halua
Illan kaupunki-cruising on paljastanut, että auton lämpömittari ei toimi. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, sillä liian korkealla vedenlämmöllä on oma anturinsa ja varoitusvalonsa - jos vaikka se toimisi paremmin? Mene tiedä. Kuitenkaan Vilnalaisessa liikenneruuhkassa matelu auringon porottaessa täydeltä terältä ei saanut aikaiseksi mitään ylikuumenemiseen viittaavaa, tosin öljynpainevalo syttyi pari kertaa tyhjäkäynnillä. Tarkastetaan korjaamokirjasta ja opitaan seuraavaa: valo syttyy 0,4-0,8 kilon paikkeilla ja tyhjäkäynnillä 0,5 on vielä ihan okei. Asia kunnossa, jatketaan. Se ei pelaa joka pelkää.
Seuraavana aamuna herätään, syödään aamupalaa ja käydään hämmästelemässä betonilähiön toria.
Autossa on nyt uudet renkaat, tuore akku, transit-kilvet ja tankki täynnä 1,2€/litra 95-oktaanista. Tässä ei enää selittely auta, se on otettava suunta kohti pohjoista, tarkemmin Latvian länsiosassa sijaitsevaa Talsin kylää, jossa on tarkoitus majoittua pari päivää avopuolison kaverin hoivissa. Hitusen jännittää, että kuinkahan tässä nyt oikein käykään... mutta jos tien päälle jää, mukana on kuitenkin matkalaukun täydeltä työkaluja, kontillinen varaosia ja - kaiken muun pettäessä - matkapuhelin johon on tallennettu paikallisten tiepalveluiden numerot. Aurinko porottaa edelleen aika kuumasti, mutta järkeilen että eiköhän ajoviima jäähdytä moottoria tarpeeksi, ja öljynpainemittarista saa kyllä "epäsuorasti" seurailtua lämpöjä lyömällä vauhdissa kytkimen pohjaan ja katsomalla paineita.
Taktiikka on nyt selvillä - sompailen laitteen menestyksekkäästi A2-tielle kohti pohjoista ja nostan matkanopeuden reiluun kahdeksaankymppiin. Kas ihmettä, tämähän kulkee ohjaamatta suoraan Myös jarrut tuntuvat ottavan siinä määrin tasaisesti ettei rattia tarvitse puristaa rystyset valkoisena, kun jarruttaa. Kone ei tunnu käyvän matkavauhdissa läheskään yhtä lämpöisenä kuin ruuhkassa madellessa, öljynpainevalo ei syty vaikka kytkimen lyö pohjaan ja viisari näyttää suunnilleen yhtä kiloa. Harasoo! Jatkamme etenemistä tasaisella nopeudella yhden pysähdyksen taktiikalla, ja n. 420 kilometriä myöhemmin löydämme itsemme määränpäästä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Talsin kylä on satoja vuosia vanha ja hyvin kaunis.
Vasta tässä vaiheessa hoksaan tarkastaa öljynpinnan. Tikun kärki kastuu kyllä, mutta voisi siellä enemmänkin tavaraa olla... Löydämme paikallisen varaosapuljun hyllystä toivotunlaista moottoriöljyä litran pöntön, mutta myyjätäti sanoo että jos haluat samaa tavaraa halvemmalla, hän voi laskea sitä suoraan tynnyristä muovipulloon. No sehän vaan käy, ja hinnasta häviää lähes puolet Jäähdytysnesteen pinta moottorissa on ennallaan, eli vettä ei tuntuisi häviävän. Aineet pysyvät myös suht siististi omissa lokeroissaan. Illan ratoksi maistelemme hieman paikallista Tervetes-olutta, joka on melkoisen hyvää.
Seuraavana aamuna syömme paikallisen meijerin konditoriassa aamupalan, joka ei maksa käytännössä yhtään mitään. Meijerin maitotuotteita saa koko Latviasta, mutta näitä herkkuja kuulemma vain täältä.
Tämän jälkeen kurvaamme paikalliselle huoltoasemalle. Navigaattorin mukaan olemme tulleet Vilnasta 430 kilometriä. Tankkaan tankin taas niin täyteen, kuin sen suinkin saa, ja totean tankkiin mahtuneen 40,1 litraa ainetta. Totean että nyt minulla on täysi oikeus väittää tämän menevän "matkassa alle kympin".
Lähdemme täysin vatsoin ja polttoainesäiliöin kiertämään Kuurinmaan pohjoisosaa. Aloitamme Dundagasta, jossa on alkujaan 1200-luvulla rakennettu linna, jota on kuitenkin moneen otteeseen modernisoitu. Linnan vieressä on myös suurehko puisto. Miljöö on kaiken kaikkiaan sangen miellyttävä, ja tarjoaa hyvät puitteet valokuvien ottamiselle.
Kylässä on myös useita paikkoja, jotka ovat todennäköisesti näyttäneet jokseenkin samalta viimeiset sata-parisataa vuotta.
Aikamme ympäriinsä käveltyämme jatkamme Mazirben kylään, jonka rantametsiköstä löytyy jokunen siellä jo useammankin tovin viettänyt puinen kalastajavene.
Tästä jatkamme niemen kärkeen Kolkaan, jossa voi tuulisella säällä nähdä vaahtopäisten aaltojen iskevän toisiaan vasten. Tuulista säätä ei kuitenkaan ole tarjolla, joten tyydymme merinäkymään jossa aaltoja menee kahteen suuntaan. On sekin miedosti hämmentävä juttu, vaikkei siitä minkäänlaista valokuvaa saakaan.
Alueella on kahdenlaisia teitä - paikallisia ikiaikaisia kiemurtelevia maanteitä, ja neukkuaikana rakennettuja sotilasteitä joitten linjat on määrätty viivottimella. Auto sopii näille paikoin varsin huonokuntoisille teille erinomaisesti. Sangen karullakin kestopäällysteellä pystyy ylläpitämään 80-90 km/h matkavauhtia ilman että paikat lähtevät hampaista tai selkärangan nikamat järjestäytyvät uudelleen. Auto kallistelee mutkissa jonkin verran, mutta iskunvaimennus tuntuisi olevan ainakin jossain määrin hereillä, koska se ei jää heijaamaan. Ajotuntuma ja fiilis on ylipäätään hirveän samantapainen kuin vanhoissa Darteissa ja Valianteissa, suurimpana erona neloskoneen äänet.
Päivän päätteeksi palaamme Rojan kautta Talsiin, jossa grillaamme ja maistelemme lisää paikallisia oluita. Latvia on olutmaa - sieltä saa kymmeniä eri oluita, jotka on tarkoitettu vain sisämarkkinoille. Näistä tuli maisteltua Tervetes, Uzavas, Bauskas ja Valmiermuizas. Hyviä kaikki - vieläkin harmittaa, etten ostanut paria laatikollista Bauskasia mukaan. No, suunnitelmissa on tehdä loppukesästä uusi keikka.
Seuraavan päivän aamuna kiertelemme kylässä, puoliltapäivin syömme lounaat ravintolassa, jossa majoittajamme on töissä ja tämän jälkeen lähdemme ajamaan kohti Ogrea, joka sijaitsee hieman Riikasta kaakkoon. Ennen matkaan lähtöä piti nyt vielä tarkistaa että nesteitä todellakin on toivotuissa lokeroissa toivotut määrät, ja onhan niitä. Hyvä peli, mitä nyt vähän tiputtelee bensaa.
Kuvassa hieman takapenkin verhoilua, viihdejärjestelmää ja hyväkuntoista latvialaista moottoritietä. Selvitämme n. 160 kilometrin pätkän kahdessa ja puolessa tunnissa, koska Riikan liepeillä on käynnissä paljon tietöitä, jotka pahentavat ruuhkia, ja saavumme alueelle muutenkin juuri perjantaisen iltapäiväruuhkan keskelle. No, ei siinä, se on jo kokeiltu että kyllä tämä kestää tyhjäkäynnillä auringonpaisteessa.
Ogressa hoidamme matkan ainoan virallisemman osuuden eli tapaamme paikallisen digipainotalon, jonka kanssa olemme tehneet töitä jo toista vuotta, edustajan ja hämmästelemme yhdessä kahvikupillisten ääressä erilaisia näytteitä tuotteista, joita ko. painotalo pystyy tuottamaan. Hyvää jälkeä, hinnat 50% Suomen tasosta ja palvelu ei ole mallia "anteeksi, että haluaisin olla asiakkaanne" - en valita.
Tapaamisen jälkeen katsomme kelloa, toteamme sen olevan hieman yli viisi ja keksimme että jospas samantien ajaisi Tallinnaan. No, mikäpä siinä - auto käymään ja menoksi.
Alkaa sataa, ja tajuan etten ole tullut kokeilleeksi pyyhkijöitä kertaakaan. Jännitys kuitenkin laukeaa aika äkkiä, kun pyyhkijän katkaisijasta vääntäessä tapahtuu juuri sitä mitä pitääkin, ja vieläpä ilman minkäänlaisia sivuääniä. Tankkaamme n. 380 kilometrin ajon jälkeen ja tankkiin menee 36 litraa ainetta. Ihan käypä suoritus '60-luvun tekniikalta. Saavumme puoli kymmenen maissa Tallinnaan ja ajamme samaiseen majapaikkaan, jossa yövyimme matkan ensimmäisen yön. Jossain kohtaa loppumatkaa huomasin, että olemme ajaneet autolla nyt yli tuhat kilometriä. Alkaa tuntua hienoisesti siltä, että ihan turhaan otin työkalut mukaan. Tosin, kaipa se ilman niitä olisi johonkin levinnyt.
Seuraavana aamuna autosta pitää ottaa kuva, koska se on niin kotonaan '50-lukuisen kivirakenteisen omakotitalon puutarhassa.
Päätämme ajaa Käsmuun hämmästelemään merikapteenien taloja. Matkalla poikkeamme kuitenkin Jägalassa katsomassa Viron suurinta vesiputousta!
Käsmussa lähinnä katselemme merta ja luontoa, sekä käymme paikallisessa museossa, joka sisältää todella paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa. Rakennus on vanha merikoulu, jossa on koulutettu 1800-1900-luvuilla yli viidenkymmenen vuoden ajan merikapteeneita, joista monet ovat jääneet seudulle asumaan. Monet ovat onnistuneet rikastumaan melkoista vauhtia salakuljetuksella, jossa kuulemma kotoinen kieltolakimme auttoi huomattavan paljon.
Rannalta löytyy myös tavallista suurempi kivi.
Ajelemme hiljalleen Tallinnaan ja käymme vielä Teletornilla toteamassa, ettei meillä ole kameraa, johon mahtuisi samanaikaisesti sekä torni että auto, joten joudumme tyytymään pelkkään torniin.
Seuraavana aamuna (taas sunnuntaiaamu, näin säästää selvää rahaa!) otamme lautan Suomeen eikä autolle tarvitse taaskaan tehdä mitään - myös kotimatka Klaukkalaan sujuu ongelmitta. Venäläiset turistit näyttävät kovasti peukkua Katajanokalla ajellessa. Sunnuntai menee lepäillen.
Maanantaiaamun ratoksi säädän venttiilit ja käymme heittämässä tulliin veropaperit. Tämän jälkeen hain Motonetistä öljynsuodattimen ja Valvolinen 10W40-öljyt. Kyselin vienosti herra rassauspäälliköltä että sopisiko rauhaa hieman häiritä, ja vaihdan nosturilla öljyt (mittarissa nyt 41200 km) sekä käyn rasvaprässin kanssa etupään nipat läpi. Käynti pehmenee ja ohjaus muuttuu kevyemmäksi kääntää, vanhat öljyt olivat kuumana aika lirua. Katselin ja koputtelin pohjaa, ja kyllä tämä nyt näyttää siltä ettei tällä välttämättä ihan oikeasti ole ajettu talvisin. Saa nähdä mitä katsastusmies löytää, jahka päästään rekisteröintikatsastukseen asti.
Illan kaupunki-cruising on paljastanut, että auton lämpömittari ei toimi. Tämä ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, sillä liian korkealla vedenlämmöllä on oma anturinsa ja varoitusvalonsa - jos vaikka se toimisi paremmin? Mene tiedä. Kuitenkaan Vilnalaisessa liikenneruuhkassa matelu auringon porottaessa täydeltä terältä ei saanut aikaiseksi mitään ylikuumenemiseen viittaavaa, tosin öljynpainevalo syttyi pari kertaa tyhjäkäynnillä. Tarkastetaan korjaamokirjasta ja opitaan seuraavaa: valo syttyy 0,4-0,8 kilon paikkeilla ja tyhjäkäynnillä 0,5 on vielä ihan okei. Asia kunnossa, jatketaan. Se ei pelaa joka pelkää.
Seuraavana aamuna herätään, syödään aamupalaa ja käydään hämmästelemässä betonilähiön toria.
Autossa on nyt uudet renkaat, tuore akku, transit-kilvet ja tankki täynnä 1,2€/litra 95-oktaanista. Tässä ei enää selittely auta, se on otettava suunta kohti pohjoista, tarkemmin Latvian länsiosassa sijaitsevaa Talsin kylää, jossa on tarkoitus majoittua pari päivää avopuolison kaverin hoivissa. Hitusen jännittää, että kuinkahan tässä nyt oikein käykään... mutta jos tien päälle jää, mukana on kuitenkin matkalaukun täydeltä työkaluja, kontillinen varaosia ja - kaiken muun pettäessä - matkapuhelin johon on tallennettu paikallisten tiepalveluiden numerot. Aurinko porottaa edelleen aika kuumasti, mutta järkeilen että eiköhän ajoviima jäähdytä moottoria tarpeeksi, ja öljynpainemittarista saa kyllä "epäsuorasti" seurailtua lämpöjä lyömällä vauhdissa kytkimen pohjaan ja katsomalla paineita.
Taktiikka on nyt selvillä - sompailen laitteen menestyksekkäästi A2-tielle kohti pohjoista ja nostan matkanopeuden reiluun kahdeksaankymppiin. Kas ihmettä, tämähän kulkee ohjaamatta suoraan Myös jarrut tuntuvat ottavan siinä määrin tasaisesti ettei rattia tarvitse puristaa rystyset valkoisena, kun jarruttaa. Kone ei tunnu käyvän matkavauhdissa läheskään yhtä lämpöisenä kuin ruuhkassa madellessa, öljynpainevalo ei syty vaikka kytkimen lyö pohjaan ja viisari näyttää suunnilleen yhtä kiloa. Harasoo! Jatkamme etenemistä tasaisella nopeudella yhden pysähdyksen taktiikalla, ja n. 420 kilometriä myöhemmin löydämme itsemme määränpäästä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Talsin kylä on satoja vuosia vanha ja hyvin kaunis.
Vasta tässä vaiheessa hoksaan tarkastaa öljynpinnan. Tikun kärki kastuu kyllä, mutta voisi siellä enemmänkin tavaraa olla... Löydämme paikallisen varaosapuljun hyllystä toivotunlaista moottoriöljyä litran pöntön, mutta myyjätäti sanoo että jos haluat samaa tavaraa halvemmalla, hän voi laskea sitä suoraan tynnyristä muovipulloon. No sehän vaan käy, ja hinnasta häviää lähes puolet Jäähdytysnesteen pinta moottorissa on ennallaan, eli vettä ei tuntuisi häviävän. Aineet pysyvät myös suht siististi omissa lokeroissaan. Illan ratoksi maistelemme hieman paikallista Tervetes-olutta, joka on melkoisen hyvää.
Seuraavana aamuna syömme paikallisen meijerin konditoriassa aamupalan, joka ei maksa käytännössä yhtään mitään. Meijerin maitotuotteita saa koko Latviasta, mutta näitä herkkuja kuulemma vain täältä.
Tämän jälkeen kurvaamme paikalliselle huoltoasemalle. Navigaattorin mukaan olemme tulleet Vilnasta 430 kilometriä. Tankkaan tankin taas niin täyteen, kuin sen suinkin saa, ja totean tankkiin mahtuneen 40,1 litraa ainetta. Totean että nyt minulla on täysi oikeus väittää tämän menevän "matkassa alle kympin".
Lähdemme täysin vatsoin ja polttoainesäiliöin kiertämään Kuurinmaan pohjoisosaa. Aloitamme Dundagasta, jossa on alkujaan 1200-luvulla rakennettu linna, jota on kuitenkin moneen otteeseen modernisoitu. Linnan vieressä on myös suurehko puisto. Miljöö on kaiken kaikkiaan sangen miellyttävä, ja tarjoaa hyvät puitteet valokuvien ottamiselle.
Kylässä on myös useita paikkoja, jotka ovat todennäköisesti näyttäneet jokseenkin samalta viimeiset sata-parisataa vuotta.
Aikamme ympäriinsä käveltyämme jatkamme Mazirben kylään, jonka rantametsiköstä löytyy jokunen siellä jo useammankin tovin viettänyt puinen kalastajavene.
Tästä jatkamme niemen kärkeen Kolkaan, jossa voi tuulisella säällä nähdä vaahtopäisten aaltojen iskevän toisiaan vasten. Tuulista säätä ei kuitenkaan ole tarjolla, joten tyydymme merinäkymään jossa aaltoja menee kahteen suuntaan. On sekin miedosti hämmentävä juttu, vaikkei siitä minkäänlaista valokuvaa saakaan.
Alueella on kahdenlaisia teitä - paikallisia ikiaikaisia kiemurtelevia maanteitä, ja neukkuaikana rakennettuja sotilasteitä joitten linjat on määrätty viivottimella. Auto sopii näille paikoin varsin huonokuntoisille teille erinomaisesti. Sangen karullakin kestopäällysteellä pystyy ylläpitämään 80-90 km/h matkavauhtia ilman että paikat lähtevät hampaista tai selkärangan nikamat järjestäytyvät uudelleen. Auto kallistelee mutkissa jonkin verran, mutta iskunvaimennus tuntuisi olevan ainakin jossain määrin hereillä, koska se ei jää heijaamaan. Ajotuntuma ja fiilis on ylipäätään hirveän samantapainen kuin vanhoissa Darteissa ja Valianteissa, suurimpana erona neloskoneen äänet.
Päivän päätteeksi palaamme Rojan kautta Talsiin, jossa grillaamme ja maistelemme lisää paikallisia oluita. Latvia on olutmaa - sieltä saa kymmeniä eri oluita, jotka on tarkoitettu vain sisämarkkinoille. Näistä tuli maisteltua Tervetes, Uzavas, Bauskas ja Valmiermuizas. Hyviä kaikki - vieläkin harmittaa, etten ostanut paria laatikollista Bauskasia mukaan. No, suunnitelmissa on tehdä loppukesästä uusi keikka.
Seuraavan päivän aamuna kiertelemme kylässä, puoliltapäivin syömme lounaat ravintolassa, jossa majoittajamme on töissä ja tämän jälkeen lähdemme ajamaan kohti Ogrea, joka sijaitsee hieman Riikasta kaakkoon. Ennen matkaan lähtöä piti nyt vielä tarkistaa että nesteitä todellakin on toivotuissa lokeroissa toivotut määrät, ja onhan niitä. Hyvä peli, mitä nyt vähän tiputtelee bensaa.
Kuvassa hieman takapenkin verhoilua, viihdejärjestelmää ja hyväkuntoista latvialaista moottoritietä. Selvitämme n. 160 kilometrin pätkän kahdessa ja puolessa tunnissa, koska Riikan liepeillä on käynnissä paljon tietöitä, jotka pahentavat ruuhkia, ja saavumme alueelle muutenkin juuri perjantaisen iltapäiväruuhkan keskelle. No, ei siinä, se on jo kokeiltu että kyllä tämä kestää tyhjäkäynnillä auringonpaisteessa.
Ogressa hoidamme matkan ainoan virallisemman osuuden eli tapaamme paikallisen digipainotalon, jonka kanssa olemme tehneet töitä jo toista vuotta, edustajan ja hämmästelemme yhdessä kahvikupillisten ääressä erilaisia näytteitä tuotteista, joita ko. painotalo pystyy tuottamaan. Hyvää jälkeä, hinnat 50% Suomen tasosta ja palvelu ei ole mallia "anteeksi, että haluaisin olla asiakkaanne" - en valita.
Tapaamisen jälkeen katsomme kelloa, toteamme sen olevan hieman yli viisi ja keksimme että jospas samantien ajaisi Tallinnaan. No, mikäpä siinä - auto käymään ja menoksi.
Alkaa sataa, ja tajuan etten ole tullut kokeilleeksi pyyhkijöitä kertaakaan. Jännitys kuitenkin laukeaa aika äkkiä, kun pyyhkijän katkaisijasta vääntäessä tapahtuu juuri sitä mitä pitääkin, ja vieläpä ilman minkäänlaisia sivuääniä. Tankkaamme n. 380 kilometrin ajon jälkeen ja tankkiin menee 36 litraa ainetta. Ihan käypä suoritus '60-luvun tekniikalta. Saavumme puoli kymmenen maissa Tallinnaan ja ajamme samaiseen majapaikkaan, jossa yövyimme matkan ensimmäisen yön. Jossain kohtaa loppumatkaa huomasin, että olemme ajaneet autolla nyt yli tuhat kilometriä. Alkaa tuntua hienoisesti siltä, että ihan turhaan otin työkalut mukaan. Tosin, kaipa se ilman niitä olisi johonkin levinnyt.
Seuraavana aamuna autosta pitää ottaa kuva, koska se on niin kotonaan '50-lukuisen kivirakenteisen omakotitalon puutarhassa.
Päätämme ajaa Käsmuun hämmästelemään merikapteenien taloja. Matkalla poikkeamme kuitenkin Jägalassa katsomassa Viron suurinta vesiputousta!
Käsmussa lähinnä katselemme merta ja luontoa, sekä käymme paikallisessa museossa, joka sisältää todella paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa. Rakennus on vanha merikoulu, jossa on koulutettu 1800-1900-luvuilla yli viidenkymmenen vuoden ajan merikapteeneita, joista monet ovat jääneet seudulle asumaan. Monet ovat onnistuneet rikastumaan melkoista vauhtia salakuljetuksella, jossa kuulemma kotoinen kieltolakimme auttoi huomattavan paljon.
Rannalta löytyy myös tavallista suurempi kivi.
Ajelemme hiljalleen Tallinnaan ja käymme vielä Teletornilla toteamassa, ettei meillä ole kameraa, johon mahtuisi samanaikaisesti sekä torni että auto, joten joudumme tyytymään pelkkään torniin.
Seuraavana aamuna (taas sunnuntaiaamu, näin säästää selvää rahaa!) otamme lautan Suomeen eikä autolle tarvitse taaskaan tehdä mitään - myös kotimatka Klaukkalaan sujuu ongelmitta. Venäläiset turistit näyttävät kovasti peukkua Katajanokalla ajellessa. Sunnuntai menee lepäillen.
Maanantaiaamun ratoksi säädän venttiilit ja käymme heittämässä tulliin veropaperit. Tämän jälkeen hain Motonetistä öljynsuodattimen ja Valvolinen 10W40-öljyt. Kyselin vienosti herra rassauspäälliköltä että sopisiko rauhaa hieman häiritä, ja vaihdan nosturilla öljyt (mittarissa nyt 41200 km) sekä käyn rasvaprässin kanssa etupään nipat läpi. Käynti pehmenee ja ohjaus muuttuu kevyemmäksi kääntää, vanhat öljyt olivat kuumana aika lirua. Katselin ja koputtelin pohjaa, ja kyllä tämä nyt näyttää siltä ettei tällä välttämättä ihan oikeasti ole ajettu talvisin. Saa nähdä mitä katsastusmies löytää, jahka päästään rekisteröintikatsastukseen asti.
Re: volga
Moro, mulla on vissiin sama opus? Keltamustat kannet ja A5-koko, painovuosi 1972. Aika seikkaperäinen teos, ja se on hienoa kun joka toisessa työvaihekuvassa on esillä vasara.jamppa kirjoitti:Terve
Mulla on tullaseen konelan korjaamo käsikirja.
Sain sen aikoinaan joulahjaksi,kun kunnosteltiin hirvikeulaa suomen kilpiin
Tervesin Jamppa
tämän oikeestaan kuuluisi mobilistilehteen tällänen auton noutomatka tarina.
hauskalta kuulostaa ja aika rouhean rohkee tempaus lähteä hakemaan vanhaa itäkulkinetta noinkin pitkän matkan takaa ilman että on täysin varma auton kunnosta. joten voi sanoa että helmen löysit kun noin oireitta tuli perille saakka.
sekä on hämmentävää kuulla noita osien hintoja tuohon.. ei vaan mihkään muuhun klassikko ikäseen oikeen tuohon hintaan enää saa.
hauskalta kuulostaa ja aika rouhean rohkee tempaus lähteä hakemaan vanhaa itäkulkinetta noinkin pitkän matkan takaa ilman että on täysin varma auton kunnosta. joten voi sanoa että helmen löysit kun noin oireitta tuli perille saakka.
sekä on hämmentävää kuulla noita osien hintoja tuohon.. ei vaan mihkään muuhun klassikko ikäseen oikeen tuohon hintaan enää saa.
w124, 300td. autom. -92. -LiNTTauTuJa-
..making sense, is NOT my priority..
..making sense, is NOT my priority..
Se on Konelan asentama "aito" Fordin kone, niitä on kai enää yksi kilvissä Suomessa. Alkujaan tätä autoa piti saada kolmella moottorilla - 2,5l nelosella (98hv), reilun kolmen litran V6:lla (136hv) ja 5,5 litran kasilla (195hv). V6-vaihtoehto ei koskaan tullut tuotantoon. Kasikoneisia on valmistettu ilmeisesti joitain tuhansia kappaleita.xr kirjoitti:24 malliahan on saanut myös 3,0 v6 koneella (ford tai anakin kopio) onko kukaan nähnyt sellaista tai onko kokemuksia mallista
Ai niin, venttiileitä säätäessä tuli todettua että nyt on sitten mulla ensimmäinen auto jossa on käynnistyskampi. Kattelin kampuran pään hihnapyörää että onpas jännän näkönen juttu mutterin ympärillä, kunnes välähti päässä ja kaivoin takakontista veivin. Sillä kelpas pyöritellä aina puoli kierrosta eteenpäin.
Joku säksätys tuosta kuuluu yhä tyhjäkäynnillä ja pienillä kierroksilla. Saa nähdä onko ihan vaan pakosarjan tiiviste vaiko peräti veivinlaakeri tms. No, oli mikä oli, laitellaan kuntoon.
Joku säksätys tuosta kuuluu yhä tyhjäkäynnillä ja pienillä kierroksilla. Saa nähdä onko ihan vaan pakosarjan tiiviste vaiko peräti veivinlaakeri tms. No, oli mikä oli, laitellaan kuntoon.
No ei tämäkään pahalta näyttäis, paitti nuo etulokasuojat vähän:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 04389.html
Tästä dieselkoneella:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 32399.html
Tai ekaa valmistussarjaa vaakamallin nopeusmittarilla:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 95532.html
Toinen vastaava:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 65680.html
Kyllä noita löytää kun etsii. Paikalliset meinas että jos jättäisi ostoilmoituksen niin tarjontaa olisi enemmän.
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 04389.html
Tästä dieselkoneella:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 32399.html
Tai ekaa valmistussarjaa vaakamallin nopeusmittarilla:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 95532.html
Toinen vastaava:
http://www.autogidas.lt/volga-gaz-24-se ... 65680.html
Kyllä noita löytää kun etsii. Paikalliset meinas että jos jättäisi ostoilmoituksen niin tarjontaa olisi enemmän.
Tai V8 politbyroon pomojen limusiinien saattoautot oli 5.5l V8 mallia. täynnä KGB lurjuksia.xr kirjoitti:24 malliahan on saanut myös 3,0 v6 koneella (ford tai anakin kopio) onko kukaan nähnyt sellaista tai onko kokemuksia mallista
I started out with nothing. And I've still got most of it left!
S124 E220TCDI Aut.
C124 300CE-24 Aut.
W140 S350TD Aut.
A6 2.5TDI Quattro Man.
S124 E220TCDI Aut.
C124 300CE-24 Aut.
W140 S350TD Aut.
A6 2.5TDI Quattro Man.
- Meissenkeri
- Viestit: 3837
- Liittynyt: 15.8.2006 2:10
- Paikkakunta: pohjolan pääkaupunki
Tuota katselin itsekin, mutta nyt huomasin että vissiin sama auto on ollut myynnissä Viron Volga-kerhon sivuilla 900 euron hintaan kaksi vuotta sitten näillä kuvilla:
http://www.volga.ee/modules.php?name=Fo ... pic&t=3702
http://fotoalbum.ee/photos/Hansku/25989219/
Tuossa talvikuvassa näkyy vanha vironkilpi vielä paikallaan. En tiedä kuinka paljon autolle on tehty välissä, mutta vähän suolainen hakupalkka tuo on silti.
http://www.volga.ee/modules.php?name=Fo ... pic&t=3702
http://fotoalbum.ee/photos/Hansku/25989219/
Tuossa talvikuvassa näkyy vanha vironkilpi vielä paikallaan. En tiedä kuinka paljon autolle on tehty välissä, mutta vähän suolainen hakupalkka tuo on silti.
- Easy Rider
- hupimestari
- Viestit: 8062
- Liittynyt: 05.7.2007 19:15
- Paikkakunta: Kökkelin kinkamalla
Sergey kirjoitti:Tai V8 politbyroon pomojen limusiinien saattoautot oli 5.5l V8 mallia. täynnä KGB lurjuksia.xr kirjoitti:24 malliahan on saanut myös 3,0 v6 koneella (ford tai anakin kopio) onko kukaan nähnyt sellaista tai onko kokemuksia mallista
Tämmönen v8 hirviö oli joskus tuannottain varustevastaavalla kiikarissa, en muista miten kävi vaan ei tullu meiän kolhoosiin. Olikohan että oli vaihettu tavanomasempaa kattilata jo nokalle. Saatto olla. Mutta joitakin mausteita oli ripoteltu nuihin.
Vetonivel on takavetosessa tarpeeton.
No nyt on ajeltu runsaat 2500 km jo. Alavesiletku on alkanut hitusen tihuttamaan vettä läpi, uusi osa löytyy onneksi kontista ja löytänee tiensä paikalleen tulevan viikonlopun aikana uusien etu-umpioiden kanssa.
Kardaanin jyrinään löytyi ratkaisu - tehdasuusi kardaani alle satasella Ei paljoa kannattane alkaa ristikoita vaihtamaan. Tämän pitäisi saapua lähipäivinä niin nähdään, tuliko sieltä sitä mitä piti vai puolentoista metrin pätkä harjaterästä.
Yllämainitut remontit, polttimoiden poisto maassamme laittomista tupla-lisäjarruvaloista, pakosarjan tiivisteen vaihto, pyyhkijän jättämien naarmujen hionta tuulilasista ja sitten saattaisi olla itse asiassa rekisteröintikatsastuksen aika. Tai no, käsijarrukin kannattaisi varmaan kiristää. Tuommoinen vuotava pakosarjan tiiviste osaa muuten kuulostaa hämmentävän suuresti mekaaniselta ääneltä.
Melko tunnelmallista tällä on kyllä painaa menemään pitkin Uudenmaan pikkuteitä. Käytännössä mukava matkavauhti on sellaiset 90-100 km/h - kyse ei ole niinkään ajettavuudesta vaan moottorin kierroksista. Viides vaihde olisi hyvinkin kohdallaan, koneessa on kyllä voimaa. Olen saanut selville, että Venäjältä saa 3110-mallin vaihteistoja purkuosina halvalla. Ainoa ero on nopeusmittarin vaijerin välitys, mutta tämän saisi otettua vanhasta vaihteistosta. Saa nähdä...
Kardaanin jyrinään löytyi ratkaisu - tehdasuusi kardaani alle satasella Ei paljoa kannattane alkaa ristikoita vaihtamaan. Tämän pitäisi saapua lähipäivinä niin nähdään, tuliko sieltä sitä mitä piti vai puolentoista metrin pätkä harjaterästä.
Yllämainitut remontit, polttimoiden poisto maassamme laittomista tupla-lisäjarruvaloista, pakosarjan tiivisteen vaihto, pyyhkijän jättämien naarmujen hionta tuulilasista ja sitten saattaisi olla itse asiassa rekisteröintikatsastuksen aika. Tai no, käsijarrukin kannattaisi varmaan kiristää. Tuommoinen vuotava pakosarjan tiiviste osaa muuten kuulostaa hämmentävän suuresti mekaaniselta ääneltä.
Melko tunnelmallista tällä on kyllä painaa menemään pitkin Uudenmaan pikkuteitä. Käytännössä mukava matkavauhti on sellaiset 90-100 km/h - kyse ei ole niinkään ajettavuudesta vaan moottorin kierroksista. Viides vaihde olisi hyvinkin kohdallaan, koneessa on kyllä voimaa. Olen saanut selville, että Venäjältä saa 3110-mallin vaihteistoja purkuosina halvalla. Ainoa ero on nopeusmittarin vaijerin välitys, mutta tämän saisi otettua vanhasta vaihteistosta. Saa nähdä...