Allekirjoittaneen ura CDI-mersun kuljettajana saavutti hiljan päätöksensä, kun suhtkoht huokeaksi hinnoitellulle C-mallin farmarille löytyi uusi omistaja. Muutimme hiljan niin, ettei kilometrejä tule kuukausitasolla enää läheskään entistä vastaavaa määrää, ja tästä syystä mikään ei estä hankkimasta kakkosautoksi jotain jännittävämpää.
Mieleni perukoilla on kytenyt parinkymmenen vuoden ajan ajatus siitä, että 24-mallin Volga voisi olla aika hieno peli. Asuin muksuna Raumalla vanhalla telakan työntekijöiden asuinalueella, jossa oli useamman auton talli. Siinä oli yhtenä vuokralaisena telakalla töissä ollut venäläinen hitsari, joka kunnosti Suomesta ostamaansa 24-mallin farmari-Volgaa iltapuhteina. Luulisin olleeni yhdeksänvuotias kun tämä tyyppi peruutti valmiiksi saamansa auton ulos tallista, pakkasi siihen perheensä ja lähti ajelemaan takaisin kohti Neuvostoliittoa.
Siispä tuumasta toimeen. Pikainen internet-katselmus antoi ymmärtää, että näitä ei ole enää käytännössä ollenkaan myynnissä Suomessa, paitsi entisöityinä, jolloin hinta on lähempänä kymmentä kuin yhtä tuhatta euroa. Viron tilanne oli melko lailla vastaava - autoja ei enää käytännössä ole. Viimeksi Volga-kuumeen vaivatessa vuonna 2005 niitä oli myynnissä vielä kymmenittäin, nyt vain yksittäisiä kappaleita ja hinnat olivat moninkertaistuneet.
Venäjältä ostaminen pyöri myös mielessä, ja paria autoyksilöä tuli katseltua enemmänkin, mutta hakureissu tuntui vähän turhan uskaliaalta tempulta, kun ei sikäläinen kieli oikein suju. Tverin alueella oli myynnissä puoleentoista tonniin oikein siisti tummanvihreä yksilö, joka oli vieläpä "vanha Suomi-auto", tuotu tammikuussa '93. Samoin Pietarista löytyi Konelan Indenor-dieselöimä yksilö, sekin '90-luvun alkuvuosina tuotu.
Seuraavaksi suuntasin katseeni Latvian ja Liettuan markkinoille. Latviassa tarjolla tuntui olevan lähinnä projekteja tai vähän turhankin hyvin käytettyjä yksilöitä, mutta Liettuasta löytyi tämännäköinen peli:
Ilmoitustekstissä sanottiin, että auto tarvitsisi uuden akun ja renkaat, ja ettei sillä olisi koskaan ajettu talvisin. Kuvasta näki samantien, että oven reunoissa on kyllä jotain sanomista, ja ilmoitustekstissä mainittiinkin että autossa "on ollut vaurioita, mutta ne on korjattu". Sain Vilnassa asuvan internet-tuttavuuden vilkaisemaan autoa, ja tämä vahvisti että autoa on kyllä paikkamaalattu, mutta kyse on ainoastaan pensselimaalauksen jäljestä, ja että pääosin auto olisi aika kovapeltisen oloinen. Tiedustelimme myyjän aikatauluja, ja kävi ilmi, että myyjä on itse asiassa ilmoituksen jättäjän tyttöystävän isoisä, joka ei puhu sanaakaan englantia. Ilmoituksen jättäjä ehtisi kyllä auttamaan siirtokilpien ja muiden muodollisuuksien kanssa.
Tässä kohtaa täysjärkinen ihminen varmaan toteaisi että homma on aivan liiaksi tyhjän päällä, ei kannata. Minä sen sijaan varasin laivaliput Tallinnaan ja siitä eteenpäin bussin Vilnaan.
Jatkuu...
Näissä on sitä jotain! Nykyiset sähköleluautot on niin peevelin vikaherkkiä, että minun herkkä hipiäni saa vain rankan ihottuman näistä kaiken maailman saksan ja kaukoidänihmeistä. Volga ei ole vikaherkkä, vaan vikaorientoitunut 
Volgan vikaorientoitumisen kanssa tulee toimeen, toisin kuin mystisiä vikaähkykohtauksia saavien nykyautojen kanssa.
. Paskahan se autona on, mutta erilainen. Vähän sama kuin Italyautonjen kanssa, jotenkin ne viehättää jos ei ite tarvi olla ropaamassa(varsinkaan talvella pimeässä).
