Tuontiauto - Volga 24
Tuontiauto - Volga 24
Noniin.
Allekirjoittaneen ura CDI-mersun kuljettajana saavutti hiljan päätöksensä, kun suhtkoht huokeaksi hinnoitellulle C-mallin farmarille löytyi uusi omistaja. Muutimme hiljan niin, ettei kilometrejä tule kuukausitasolla enää läheskään entistä vastaavaa määrää, ja tästä syystä mikään ei estä hankkimasta kakkosautoksi jotain jännittävämpää.
Mieleni perukoilla on kytenyt parinkymmenen vuoden ajan ajatus siitä, että 24-mallin Volga voisi olla aika hieno peli. Asuin muksuna Raumalla vanhalla telakan työntekijöiden asuinalueella, jossa oli useamman auton talli. Siinä oli yhtenä vuokralaisena telakalla töissä ollut venäläinen hitsari, joka kunnosti Suomesta ostamaansa 24-mallin farmari-Volgaa iltapuhteina. Luulisin olleeni yhdeksänvuotias kun tämä tyyppi peruutti valmiiksi saamansa auton ulos tallista, pakkasi siihen perheensä ja lähti ajelemaan takaisin kohti Neuvostoliittoa.
Siispä tuumasta toimeen. Pikainen internet-katselmus antoi ymmärtää, että näitä ei ole enää käytännössä ollenkaan myynnissä Suomessa, paitsi entisöityinä, jolloin hinta on lähempänä kymmentä kuin yhtä tuhatta euroa. Viron tilanne oli melko lailla vastaava - autoja ei enää käytännössä ole. Viimeksi Volga-kuumeen vaivatessa vuonna 2005 niitä oli myynnissä vielä kymmenittäin, nyt vain yksittäisiä kappaleita ja hinnat olivat moninkertaistuneet.
Venäjältä ostaminen pyöri myös mielessä, ja paria autoyksilöä tuli katseltua enemmänkin, mutta hakureissu tuntui vähän turhan uskaliaalta tempulta, kun ei sikäläinen kieli oikein suju. Tverin alueella oli myynnissä puoleentoista tonniin oikein siisti tummanvihreä yksilö, joka oli vieläpä "vanha Suomi-auto", tuotu tammikuussa '93. Samoin Pietarista löytyi Konelan Indenor-dieselöimä yksilö, sekin '90-luvun alkuvuosina tuotu.
Seuraavaksi suuntasin katseeni Latvian ja Liettuan markkinoille. Latviassa tarjolla tuntui olevan lähinnä projekteja tai vähän turhankin hyvin käytettyjä yksilöitä, mutta Liettuasta löytyi tämännäköinen peli:
Ilmoitustekstissä sanottiin, että auto tarvitsisi uuden akun ja renkaat, ja ettei sillä olisi koskaan ajettu talvisin. Kuvasta näki samantien, että oven reunoissa on kyllä jotain sanomista, ja ilmoitustekstissä mainittiinkin että autossa "on ollut vaurioita, mutta ne on korjattu". Sain Vilnassa asuvan internet-tuttavuuden vilkaisemaan autoa, ja tämä vahvisti että autoa on kyllä paikkamaalattu, mutta kyse on ainoastaan pensselimaalauksen jäljestä, ja että pääosin auto olisi aika kovapeltisen oloinen. Tiedustelimme myyjän aikatauluja, ja kävi ilmi, että myyjä on itse asiassa ilmoituksen jättäjän tyttöystävän isoisä, joka ei puhu sanaakaan englantia. Ilmoituksen jättäjä ehtisi kyllä auttamaan siirtokilpien ja muiden muodollisuuksien kanssa.
Tässä kohtaa täysjärkinen ihminen varmaan toteaisi että homma on aivan liiaksi tyhjän päällä, ei kannata. Minä sen sijaan varasin laivaliput Tallinnaan ja siitä eteenpäin bussin Vilnaan.
Jatkuu...
Allekirjoittaneen ura CDI-mersun kuljettajana saavutti hiljan päätöksensä, kun suhtkoht huokeaksi hinnoitellulle C-mallin farmarille löytyi uusi omistaja. Muutimme hiljan niin, ettei kilometrejä tule kuukausitasolla enää läheskään entistä vastaavaa määrää, ja tästä syystä mikään ei estä hankkimasta kakkosautoksi jotain jännittävämpää.
Mieleni perukoilla on kytenyt parinkymmenen vuoden ajan ajatus siitä, että 24-mallin Volga voisi olla aika hieno peli. Asuin muksuna Raumalla vanhalla telakan työntekijöiden asuinalueella, jossa oli useamman auton talli. Siinä oli yhtenä vuokralaisena telakalla töissä ollut venäläinen hitsari, joka kunnosti Suomesta ostamaansa 24-mallin farmari-Volgaa iltapuhteina. Luulisin olleeni yhdeksänvuotias kun tämä tyyppi peruutti valmiiksi saamansa auton ulos tallista, pakkasi siihen perheensä ja lähti ajelemaan takaisin kohti Neuvostoliittoa.
Siispä tuumasta toimeen. Pikainen internet-katselmus antoi ymmärtää, että näitä ei ole enää käytännössä ollenkaan myynnissä Suomessa, paitsi entisöityinä, jolloin hinta on lähempänä kymmentä kuin yhtä tuhatta euroa. Viron tilanne oli melko lailla vastaava - autoja ei enää käytännössä ole. Viimeksi Volga-kuumeen vaivatessa vuonna 2005 niitä oli myynnissä vielä kymmenittäin, nyt vain yksittäisiä kappaleita ja hinnat olivat moninkertaistuneet.
Venäjältä ostaminen pyöri myös mielessä, ja paria autoyksilöä tuli katseltua enemmänkin, mutta hakureissu tuntui vähän turhan uskaliaalta tempulta, kun ei sikäläinen kieli oikein suju. Tverin alueella oli myynnissä puoleentoista tonniin oikein siisti tummanvihreä yksilö, joka oli vieläpä "vanha Suomi-auto", tuotu tammikuussa '93. Samoin Pietarista löytyi Konelan Indenor-dieselöimä yksilö, sekin '90-luvun alkuvuosina tuotu.
Seuraavaksi suuntasin katseeni Latvian ja Liettuan markkinoille. Latviassa tarjolla tuntui olevan lähinnä projekteja tai vähän turhankin hyvin käytettyjä yksilöitä, mutta Liettuasta löytyi tämännäköinen peli:
Ilmoitustekstissä sanottiin, että auto tarvitsisi uuden akun ja renkaat, ja ettei sillä olisi koskaan ajettu talvisin. Kuvasta näki samantien, että oven reunoissa on kyllä jotain sanomista, ja ilmoitustekstissä mainittiinkin että autossa "on ollut vaurioita, mutta ne on korjattu". Sain Vilnassa asuvan internet-tuttavuuden vilkaisemaan autoa, ja tämä vahvisti että autoa on kyllä paikkamaalattu, mutta kyse on ainoastaan pensselimaalauksen jäljestä, ja että pääosin auto olisi aika kovapeltisen oloinen. Tiedustelimme myyjän aikatauluja, ja kävi ilmi, että myyjä on itse asiassa ilmoituksen jättäjän tyttöystävän isoisä, joka ei puhu sanaakaan englantia. Ilmoituksen jättäjä ehtisi kyllä auttamaan siirtokilpien ja muiden muodollisuuksien kanssa.
Tässä kohtaa täysjärkinen ihminen varmaan toteaisi että homma on aivan liiaksi tyhjän päällä, ei kannata. Minä sen sijaan varasin laivaliput Tallinnaan ja siitä eteenpäin bussin Vilnaan.
Jatkuu...
Viimeksi muokannut onre, 20.6.2013 8:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Meissenkeri
- Viestit: 3837
- Liittynyt: 15.8.2006 2:10
- Paikkakunta: pohjolan pääkaupunki
Re: Tuontiauto - Volga 24
Just Wondering that what a hell.....onre kirjoitti:Luulisin olleeni yhdeksänvuotias kun tämä tyyppi peruutti valmiiksi saamansa auton ulos tallista, pakkasi siihen perheensä ja lähti ajelemaan takaisin kohti Neuvostoliittoa.
Pirkka-Tesla eli Opel Ampera -12 sähkölelu.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
Naapurin vanhalla taksi-k*mmunistilla oli vielä 80-luvulla tollainen pirssinä. Muistan kun lapsena oltiin joskus kyydissä, hienolta se tuontui vaikka itä-auto olikin. Kauhean luotettava se ei ollut, joten remppaa piti tehdä suht. tiheään.
ajossa BMW X3 2.0dXdrive, ex: w205, 220cdi, w204,180cdi A facelift, W203, 220cdi facelift, bmw 118d, bmw 320d, W203 C200K aut, w202 200cdi aut, w202 280 aut.+ useita merkkejä joita ei autoksi kannata kutsua.
Mulla on jemmassa samanmoinen leluauto.. Tarkka kopio, muovista kylläkin. Valot palaa kun sitä työntelee.. Ja on joku n 40cm pitkä..
Sen verta hieno etten oo viittyny hävittää mihinkään..
Sen verta hieno etten oo viittyny hävittää mihinkään..
S500L -99
Chevrolet Epica 2.0 D -07
Chevrolet Evanda 2.0 -05
® Mesen V8 Klubi
® Mesen Porkkana-klubi
"kunnon paska housuissa pitää mielen virkeänä"
Chevrolet Epica 2.0 D -07
Chevrolet Evanda 2.0 -05
® Mesen V8 Klubi
® Mesen Porkkana-klubi
"kunnon paska housuissa pitää mielen virkeänä"
Suojeluskunnan manttelilla kun pyyhkii, niin kommunismin haju lähteecmeli kirjoitti:Naapurin vanhalla taksi-k*mmunistilla oli vielä 80-luvulla tollainen pirssinä.
® Mesen linttaklubi
® Mesen Porkkana-klubi
114.073 & 124.126 & 203.216
® Mesen Porkkana-klubi
114.073 & 124.126 & 203.216
xr kirjoitti:no onhan se nyt tullu todistettua että 124 kestää kauemmin kuin topik
Eipä enää näe - on romuraudan hinta tehnyt tehtävänsä. Hyvät yksilöt ovat noin 3 k€ hinnoissa (niitä liikkuu harvoin), paljon on sutta myynnissä 2 k€ hinnalla.Ruoja kirjoitti:Silloin kun minä olin Eestissä töissä vuonna 1995, niin näitä Volgia oli ihan tientukoksi asti.
Hieno peli!
Hyvä valinta, oikea väri ja ovenkahvat.
Jos tarvii jotain erikoisempa jelppia, niin voipi kysellä - on muutama volgasairas tuttu.
...lupaan, että myöhemmin tämä viestiketju alkaa käsitellä itse autoa, mutta nyt jatketaan matkaa.
Tiesittekö, että kaikkein halvin lauttavuoro Tallinnaan (ja sieltä pois) on sunnuntaiaamun aikaisin lähtö? En minäkään, mutta nuukapihinä en voinut olla hyödyntämättä tätä houkuttelevaa rahansäästökikkaa, joten kello herättämään aamuviideltä ja yöpuulle. Siitä sitten erinäisten vaiheiden jälkeen päädyimme menestyksellä Tallink-Siljan matkustaja-alukseen, joka olisi sisätilojensa lämpötilan puolesta toiminut ihan mainiosti myös pakastekuljetuksessa. Tästä laitteesta poistuttuamme suuntasimme kohti Pirittan kaupunginosaa, jossa meillä oli sovittu majoitus.
Bussi Vilnaan lähtisi vasta maanantaiaamupäivällä, joten meillä oli koko sunnuntai aikaa hämmästellä paikallisia nähtävyyksiä. Kävimme mm. väärässä taidemuseossa, mutta se ei oikeastaan haitannut koska se oli kuitenkin hyvin kiintoisa. Myös rakennus itsessään pihapiireineen on melkoisen näyttävä.
Myös Linnahallin päälle piti kiivetä, tietenkin.
Tästä kilometrin verran rantaviivaa länteen sijaitseen Lennusadam, eli vanha vesitasohangaari, jossa toimii nykyään Eestin merimuseo. Museorakennus itsessään on melko uskomaton teräsbetonitaidonnäyte lähemmä sadan vuoden takaa, ja sen sisälle on rakennettu erittäin taidokkaasti näyttelytila jonka keskipisteenä on sukellusvene Lembit. Sukellusvene on säilytetty alkuperäisessä asussaan, eikä minkäänlaisia "kulkuhelpotuksia" ole tehty, eli siellä saa ihan oikeasti varoa päätään ja katsoa mihin kävelee. En voi kuin suositella.
Seuraavan päivän ohjelma sisälsi lähinnä linja-autossa istumista ja Via Baltican maisemien katselua. Tämän jälkeen nappasimme alle vielä vilnalaisen paikallisliikenteen linja-auton jolla pääsimme seuraavalle majoitusrastillemme. Se sijaitsi Naujoji Vilnian alueella, joka on kaupungista itään sijaitseva lähiö. Hieman yllättäen rakennus ei ole kuin parikymmentä vuotta vanha - ulkonäkö pettää.
Ei kait siinä, söimme isännän kanssa kaalisoppaa, joimme lasilliset muscatia ja yritin sopia puhelimitse ilmoituksenjättäjän kanssa tapaamispaikkaa, mutta tämä meinasi että helpoimmalla pääsisi jos hän hakee meidät suoraan ovelta. No, en yrittänyt estääkään.
Seuraavan aamun koittaessa meinasi sitten jo suorastaan hitusen jännittää - mitähän tästä tulee? No, puhelin soi ja alaovella odotti vanhempi Audi A6, jonka sisällä soi trance-musiikki. Ilmoituksenjättäjä oli parikymppinen paikallinen kaveri, joka puhui mainiota englantia. Ajelimme Vilnan itäpuolelta länsipuolelle kohti Suderven kylää, jossa auto sijaitsi. Pikaisella tarkastelulla se paljastui suorastaan paremmaksi kuin odotin - kori oli ryhdissään, missään ei näkynyt pintaruostetta pahempia yllätyksiä ja sisustakin oli siisti. Auton omistaja oli lähemmä 80-vuotias rekkakuski, joka oli hakenut auton Venäjältä vuonna '94.
Omistaja kertoi pitäneensä autoa aina tallissa, ja kertoi myös ettei autolla ole koskaan ajettu talvisin - siihen ei edes ole talvirenkaita. Mukaan saisi pari pahvilaatikollista varaosia, kattotelineen ja uuden pakoputken alkupätkän. Hinnasta tingittiin muutama muodollinen kymppi, jonka jälkeen oli aika käynnistää Volga ja suunnata kohti Regitran, sikäläisen Trafin vastineen ainoaa Vilnan toimipistettä.
Aika äkkiä autosta kävi ilmi pari seikkaa. Kardaani jyristää hieman, kytkin ottaa vähän ylhäältä ja jarrut hitusen alhaalta. Kokeilin jarruja kuitenkin sen verran, että reipas polkaisu ei särkenyt putkia ja auto pysähtyi komean keinahduksen kera neljän rumpujarrun napatessa kunnolla kiinni. Jarrut myös irtosivat tämän tempun jälkeen asianmukaisesti. Homma alkoi vaikuttaa suorastaan yllättävän hyvältä.
Volgan vanha ja uusi omistaja ovat kuvassa samassa asennossa.
Transit-kilpien saaminen autoon oli yllättävän helppoa. Ensin katsastusmies lähinnä totesi että joo, on tässä runkonumero, ja näköjään moottorinkin numero. Tämän jälkeen ilmoituksenjättäjä marssi tiskiltä toiselle pyytäen välillä allekirjoitusta, välillä maksusuoritusta. Nelisenkymmentä euroa myöhemmin meillä oli kädessämme Liettuan transit-kilvet, green card sekä rekisteriote, jossa auto on meidän nimissämme. Ilmoituksenjättäjä tarjoutui vielä auttamaan meitä uusien renkaiden hankinnassa, joten kurvasimme paikalliselle autotorille. Yhdeltä tiskiltä kierros 185/80 R 14 Falkeneita, toiselta asennus. Asentajakaksikko näytti siltä, että ei ole ihan ensimmäistä kertaa vaihtamassa Volgaan renkaita.
Tämän jälkeen tapasimme keskustassa majapaikan isännän ja kävimme hämmästelemässä vanhaa kaupunkia, jonka kadunvarteen auto sopi parkkiin hyvin.
Jatkuu...
Tiesittekö, että kaikkein halvin lauttavuoro Tallinnaan (ja sieltä pois) on sunnuntaiaamun aikaisin lähtö? En minäkään, mutta nuukapihinä en voinut olla hyödyntämättä tätä houkuttelevaa rahansäästökikkaa, joten kello herättämään aamuviideltä ja yöpuulle. Siitä sitten erinäisten vaiheiden jälkeen päädyimme menestyksellä Tallink-Siljan matkustaja-alukseen, joka olisi sisätilojensa lämpötilan puolesta toiminut ihan mainiosti myös pakastekuljetuksessa. Tästä laitteesta poistuttuamme suuntasimme kohti Pirittan kaupunginosaa, jossa meillä oli sovittu majoitus.
Bussi Vilnaan lähtisi vasta maanantaiaamupäivällä, joten meillä oli koko sunnuntai aikaa hämmästellä paikallisia nähtävyyksiä. Kävimme mm. väärässä taidemuseossa, mutta se ei oikeastaan haitannut koska se oli kuitenkin hyvin kiintoisa. Myös rakennus itsessään pihapiireineen on melkoisen näyttävä.
Myös Linnahallin päälle piti kiivetä, tietenkin.
Tästä kilometrin verran rantaviivaa länteen sijaitseen Lennusadam, eli vanha vesitasohangaari, jossa toimii nykyään Eestin merimuseo. Museorakennus itsessään on melko uskomaton teräsbetonitaidonnäyte lähemmä sadan vuoden takaa, ja sen sisälle on rakennettu erittäin taidokkaasti näyttelytila jonka keskipisteenä on sukellusvene Lembit. Sukellusvene on säilytetty alkuperäisessä asussaan, eikä minkäänlaisia "kulkuhelpotuksia" ole tehty, eli siellä saa ihan oikeasti varoa päätään ja katsoa mihin kävelee. En voi kuin suositella.
Seuraavan päivän ohjelma sisälsi lähinnä linja-autossa istumista ja Via Baltican maisemien katselua. Tämän jälkeen nappasimme alle vielä vilnalaisen paikallisliikenteen linja-auton jolla pääsimme seuraavalle majoitusrastillemme. Se sijaitsi Naujoji Vilnian alueella, joka on kaupungista itään sijaitseva lähiö. Hieman yllättäen rakennus ei ole kuin parikymmentä vuotta vanha - ulkonäkö pettää.
Ei kait siinä, söimme isännän kanssa kaalisoppaa, joimme lasilliset muscatia ja yritin sopia puhelimitse ilmoituksenjättäjän kanssa tapaamispaikkaa, mutta tämä meinasi että helpoimmalla pääsisi jos hän hakee meidät suoraan ovelta. No, en yrittänyt estääkään.
Seuraavan aamun koittaessa meinasi sitten jo suorastaan hitusen jännittää - mitähän tästä tulee? No, puhelin soi ja alaovella odotti vanhempi Audi A6, jonka sisällä soi trance-musiikki. Ilmoituksenjättäjä oli parikymppinen paikallinen kaveri, joka puhui mainiota englantia. Ajelimme Vilnan itäpuolelta länsipuolelle kohti Suderven kylää, jossa auto sijaitsi. Pikaisella tarkastelulla se paljastui suorastaan paremmaksi kuin odotin - kori oli ryhdissään, missään ei näkynyt pintaruostetta pahempia yllätyksiä ja sisustakin oli siisti. Auton omistaja oli lähemmä 80-vuotias rekkakuski, joka oli hakenut auton Venäjältä vuonna '94.
Omistaja kertoi pitäneensä autoa aina tallissa, ja kertoi myös ettei autolla ole koskaan ajettu talvisin - siihen ei edes ole talvirenkaita. Mukaan saisi pari pahvilaatikollista varaosia, kattotelineen ja uuden pakoputken alkupätkän. Hinnasta tingittiin muutama muodollinen kymppi, jonka jälkeen oli aika käynnistää Volga ja suunnata kohti Regitran, sikäläisen Trafin vastineen ainoaa Vilnan toimipistettä.
Aika äkkiä autosta kävi ilmi pari seikkaa. Kardaani jyristää hieman, kytkin ottaa vähän ylhäältä ja jarrut hitusen alhaalta. Kokeilin jarruja kuitenkin sen verran, että reipas polkaisu ei särkenyt putkia ja auto pysähtyi komean keinahduksen kera neljän rumpujarrun napatessa kunnolla kiinni. Jarrut myös irtosivat tämän tempun jälkeen asianmukaisesti. Homma alkoi vaikuttaa suorastaan yllättävän hyvältä.
Volgan vanha ja uusi omistaja ovat kuvassa samassa asennossa.
Transit-kilpien saaminen autoon oli yllättävän helppoa. Ensin katsastusmies lähinnä totesi että joo, on tässä runkonumero, ja näköjään moottorinkin numero. Tämän jälkeen ilmoituksenjättäjä marssi tiskiltä toiselle pyytäen välillä allekirjoitusta, välillä maksusuoritusta. Nelisenkymmentä euroa myöhemmin meillä oli kädessämme Liettuan transit-kilvet, green card sekä rekisteriote, jossa auto on meidän nimissämme. Ilmoituksenjättäjä tarjoutui vielä auttamaan meitä uusien renkaiden hankinnassa, joten kurvasimme paikalliselle autotorille. Yhdeltä tiskiltä kierros 185/80 R 14 Falkeneita, toiselta asennus. Asentajakaksikko näytti siltä, että ei ole ihan ensimmäistä kertaa vaihtamassa Volgaan renkaita.
Tämän jälkeen tapasimme keskustassa majapaikan isännän ja kävimme hämmästelemässä vanhaa kaupunkia, jonka kadunvarteen auto sopi parkkiin hyvin.
Jatkuu...
Viimeksi muokannut onre, 19.6.2013 11:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Easy Rider
- hupimestari
- Viestit: 8062
- Liittynyt: 05.7.2007 19:15
- Paikkakunta: Kökkelin kinkamalla
Oppii sillä nuineenki ajelemmaan. Ei ne vikoja oo, ostettuja ominaisuuksia. Määki kerran erehyin Mehtävolkalla, eli GAZ69:llä soratiellä ravakammin jarruttamaan. Käänty juutas poikittain alta auton mitalla. Vaihtelin minä ne tehvat sitte sinne napoihin ja keittelin jarrukengistä järviveellä nuotiolla kattilassa enimmät rasvat, että tasasemmin muka ottas...Aika äkkiä autosta kävi ilmi pari seikkaa. Kardaani jyristää hieman, kytkin ottaa vähän ylhäältä ja jarrut hitusen alhaalta. Kokeilin jarruja kuitenkin sen verran, että reipas polkaisu ei särkenyt putkia ja auto pysähtyi komean keinahduksen kera neljän rumpujarrun napatessa kunnolla kiinni. Jarrut myös irtosivat tämän tempun jälkeen asianmukaisesti. Homma alkoi vaikuttaa suorastaan yllättävän hyvältä.
Vetonivel on takavetosessa tarpeeton.
- Easy Rider
- hupimestari
- Viestit: 8062
- Liittynyt: 05.7.2007 19:15
- Paikkakunta: Kökkelin kinkamalla
Isäukkos iskari tais tulla taas kuntoon, en tiijä kun en oo enää laittamassa. Vaan elä tuota rekkulesta sinne vaan vie, loppuu vielä asentajilta huumori.
Onnittelut nyt kuitenkin hankinnasta, itäautoja aina kannatetaan täältäpäin. Otapas yhteyttä jos mitä tarvittee, aina jostain jotain löytyy.
Onnittelut nyt kuitenkin hankinnasta, itäautoja aina kannatetaan täältäpäin. Otapas yhteyttä jos mitä tarvittee, aina jostain jotain löytyy.
Vetonivel on takavetosessa tarpeeton.
Päivä päivän jälkeen, minä arvostan yhä enemmän näitä itäautoja Näissä on sitä jotain! Nykyiset sähköleluautot on niin peevelin vikaherkkiä, että minun herkkä hipiäni saa vain rankan ihottuman näistä kaiken maailman saksan ja kaukoidänihmeistä. Volga ei ole vikaherkkä, vaan vikaorientoitunut Volgan vikaorientoitumisen kanssa tulee toimeen, toisin kuin mystisiä vikaähkykohtauksia saavien nykyautojen kanssa.
Juurikin näin. Ylväästi kulkee keula pystyssä kohti uusia haasteita. Omistajalla on jo valmiiksi riittävän hyvä asenne ja riittävä kalusto (rautalankaa, jeesusteippiä ja tongit) peräkontissa tulevia tienpäällä tapahtuvia remontteja varten. Mahdollisena plussana tulee kaupanpäälle mieto mahorkan tuoksu kabiinissa. Sitä on turha tuulettaa.kondivo kirjoitti:Volga ei ole vikaherkkä, vaan vikaorientoitunut
“Rispekt is not kiven, it is teiken.”
Pirkka-Tesla eli Opel Ampera -12 sähkölelu.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
-
- aktiivimeseläinen
- Viestit: 1674
- Liittynyt: 22.6.2012 8:29
Voimalla on aina vastavoima, joten mun pitää kyllä ihmetellä ja kyseenalaistaa itävehkeiden hienous. Eli mitä helkkarin hienoa on jossain patarautaisessa, kroonisesti vikaantuvassa hetekassa?! (Huom! edellä mainittu ei siis tarkoita kirjaimelllisesti hetekaa vaan topikin autoa). Sopii ehkä museoon näytille ja varoittavaksi esimerkiksi, mutta ei kai sentään länsimaiseen liikenteeseen. Eihän tuollaisella aja kuin paatunein kommunisti, eikä muuten edes sekään, sillä Esko-Juhani Tennilälläkin on nykyään Hyundai!
Perustelkaa nyt siis oikeasti mitä hienoa tuossa on? Se ei voi olla mikään seuraavista: luotettavuus, ulkonäkö, tekninen erinomaisuus, suorituskyky, kulutus, tilankäyttö, edullisuus jne.. Taitaa hankinnan syy olla jokinlainen nostalgiannälkä tai muu nuoruuden muisteloihin liittyvä?
Jokainen saa tietenkin hankkia minkä auton haluaa, mutta tässä topikissa aikaisemmin mainittuja ylisanoja itäautoista pidän aika paksuna huttuna...
Ugh, vastavoima on puhunut!
Perustelkaa nyt siis oikeasti mitä hienoa tuossa on? Se ei voi olla mikään seuraavista: luotettavuus, ulkonäkö, tekninen erinomaisuus, suorituskyky, kulutus, tilankäyttö, edullisuus jne.. Taitaa hankinnan syy olla jokinlainen nostalgiannälkä tai muu nuoruuden muisteloihin liittyvä?
Jokainen saa tietenkin hankkia minkä auton haluaa, mutta tässä topikissa aikaisemmin mainittuja ylisanoja itäautoista pidän aika paksuna huttuna...
Ugh, vastavoima on puhunut!
Ei varmasti, paitsi ehkä tuo tilankäyttö . Paskahan se autona on, mutta erilainen. Vähän sama kuin Italyautonjen kanssa, jotenkin ne viehättää jos ei ite tarvi olla ropaamassa(varsinkaan talvella pimeässä).Perustelkaa nyt siis oikeasti mitä hienoa tuossa on? Se ei voi olla mikään seuraavista: luotettavuus, ulkonäkö, tekninen erinomaisuus, suorituskyky, kulutus, tilankäyttö, edullisuus jne.
ajossa BMW X3 2.0dXdrive, ex: w205, 220cdi, w204,180cdi A facelift, W203, 220cdi facelift, bmw 118d, bmw 320d, W203 C200K aut, w202 200cdi aut, w202 280 aut.+ useita merkkejä joita ei autoksi kannata kutsua.
Sen verran nippelitietoa että itsekantavalla korilla tuo on, edessä on pätkä apurunkoa. Jäykkä taka-akseli, edessä erillisjousitus. Siinä on pallonivelten sijaan käytetty tukivarsien päässä olevia haarukoita. Kokonaispaino otteen mukaan 1820 kiloa, tyhjäpaino 1420 kiloa. 95 hevosvoimaa, 2445 kuutiosentin neloskone. Koneen lohko ja kansi ovat alumiinivalua, märät sylinteriputket ovat teräksiset ja suht helpot vaihtaa. Veikkaan että tässä on ajettu takaa sitä, että koneremontin voi tehdä vaikka lähimainkaan ei olisi moottorikoneistamoa, senkun tilaat uudet putket ja pistät paikalleen.
Tämmösen auton ostaminen vaatii omanlaista "m*naa". Kyseinen Volga edustaa aikakautta, joka ei koskaan palaa.bercedes menz kirjoitti:Jokainen saa tietenkin hankkia minkä auton haluaa, mutta tässä topikissa aikaisemmin mainittuja ylisanoja itäautoista pidän aika paksuna huttuna...
Kappale autoilun historiaa. Kuten ladat yms.
Ulkonäkö, ehdottomasti. Lisäksi kakki muut seikat jotka puoltavat sellaisen auton omistamista jota ei juurikaan (enää) liikenteessä näe.Perustelkaa nyt siis oikeasti mitä hienoa tuossa on? Se ei voi olla mikään seuraavista: luotettavuus, ulkonäkö, tekninen erinomaisuus, suorituskyky, kulutus, tilankäyttö, edullisuus jne.. Taitaa hankinnan syy olla jokinlainen nostalgiannälkä tai muu nuoruuden muisteloihin liittyvä?
Tässä kyseisessä tapauksessa on hienoa lisäksi se että auto on haettu idästä.
Olihan se upean näköistä kun kaivoskylälläkin yksi kurvasi tuollaisella keula ylväästi tuulta halkoen, peugeotin hieman heikohkosti palanut, kitkerän dieselin katkuinen savuvana perässään kohti keskustaajamaa neljän mustan rannun jäädessä kuuraisen aamuasfalttiin
Pirkka-Tesla eli Opel Ampera -12 sähkölelu.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
MB 313 CDI Kasten -00.
Lavetti - yhteishuoltajuus
W126 300SD -84 talviunilla.
Triumph Daytona 675.
Yamaha T-Max 500.
EQE työautona.
Meillon uazeis sama kones ja on varsin nätti käyntiääni,kun on oikkeen sääjettyonre kirjoitti:Sen verran nippelitietoa että itsekantavalla korilla tuo on, edessä on pätkä apurunkoa. Jäykkä taka-akseli, edessä erillisjousitus. Siinä on pallonivelten sijaan käytetty tukivarsien päässä olevia haarukoita. Kokonaispaino otteen mukaan 1820 kiloa, tyhjäpaino 1420 kiloa. 95 hevosvoimaa, 2445 kuutiosentin neloskone. Koneen lohko ja kansi ovat alumiinivalua, märät sylinteriputket ovat teräksiset ja suht helpot vaihtaa. Veikkaan että tässä on ajettu takaa sitä, että koneremontin voi tehdä vaikka lähimainkaan ei olisi moottorikoneistamoa, senkun tilaat uudet putket ja pistät paikalleen.
Ei oo kallis homma tehä täydellinen koneremontti
meilläki on hyllyssä uudet kalut,et voi tehä uuen koneen millon haluaa
*itut se oo vinossa..ite oot kallellaan.