Aikaa ei mennyt vuottakaan kun aloin ajamaan autokorttia, ja huomasin ettei mulla ollut autoa valmiiksi. Serkkupojan kanssa keskusteltua todettiin, että hänen emännällään käytössä ollut Fiesta mk2 -85 olisi joutilas, kun olivat menneet ostamaan Mazdan. Nuori mies oli siltä seisomalta myyty. Punainen, uskomattoman koreasti rakenneltu ja customoitu fiesta seisoi tallin perällä lamput innosta kiiluen. Ulkokuori oli valitettavasti silmänlumetta, sillä koneena 1,1l postipatemylly, josta kaikista raivoisista 50 konista varmaan puolet oli siirtyneet autuaammille nurmille. Uskottelin itselleni että g-voimat ovat niin kovia että tarvitsee olla penkit kunnossa, siispä hommasin xr3:sen recarot etupenkeiksi. Lisäksi auto oli alunperin auringon polttama punainen, joten miranolia ruiskuteltiin ehosteeksi. Vanteina ronalin komeat kennovanteet, joista oli lippi kiilloteltu ja kennot mustattu. Vuodet vieri ja tuli armeijaan lähtö, jolloin myin uskollisen palvelijani pois ja siirryin joukkoon vihreään.
Nyt tänä keväänä heräsi uudestaan nuoruus, kun ostin silloisen haaveautoni mk5b escortin zetecin myllyllä. Auto toimi kakkosautona kun meillä on vuorotellen ollut pääautot remontissa tai muuta. Lyhyen ajan sisään kuitenkin escort alkoi olemaan siinä kunnossa, että tekniikkaan olisi pitänyt oikeasti alkaa vaihtamaan osia ja sehän ei kakkosautolle sovi. Escortti lähti ja hetken ajelin tuolla lankunrottelolla,jonka sitten myin eilen poies.
Sitten, eilen oli tosiaan kesäkuun 6, armonvuotta 2012. Nettiautossa selaillessani kuumeisesti autoja, silmiini osui ilmoitus naapurikunnassa sijaitsevasta 1,4 litraisesta ja viisivaihteisesta -88 vuoden fiestasta! Leimaakin oli tullut käytyä anomassa hiljattain joten aikaa leimaukseen oli vielä vuosi. No eipä siinä,pikainen soitto ja puhelimen toisessa päässä kerrottiin että auton on tosiaan juurin niin hyvä kuin kuvissa näyttää, ja että omistaja olisi juuri asioilla meidän kylällä päin. Myyjä tuli tilattuun osoitteeseen kuin taksi konsanaan, kehui ummet ja lammet ja katseltiin dokumentteja mitä hanskalokerosta löytyi.
Kilometrit todentuivat 217tkm, joka oli jo yksistään positiivista. Lisäksi autoa tutkaillessani mitään alkuperäistä ei ollut rikottu eikä "tuunattu" paitsi takalasin pyyhinvarsi oli irroitettu. Tuo ei haittaa enkä itsekään voi sietää moista sutia. Sullouduttiin sitten omistajan ja hänen jälkikasvunsa kanssa "perheautoon" ja ajettiin hänen kotiinsa, jossa kauppakirjat täyteltiin ja talvirenkaat kyytiin sullottiin.
Tulevaisuudesta tämän auton kanssa ei ole havaintoa muuta kuin sen verran, että ulkokuori tullaan pitämään yhtä hyvässä kunnossa kuin tähänkin asti. Auto on liian siisti rakenteluun, mutta ei sitä museoidakaan voi vielä vuosiin. Ratkaisuni on, että pidän sitä käyttiksenä, oikeasti huollan, pesen, vahaan yms
Näin en kai ole yhdellekään käyttikselle aiemmin tehnyt 
Ja niin,osa teistä tietääkin, että mulle tuo musiikin soiminen kovaa on yhtä tärkeää kuin sauna ja olut. Sen verran ajattelin vanhusta kiusata, että nostan konttiin vahvistimen ja subbarin ja kick-paneeleihin teen kotelot mideille. Ja nämä asennukset tehdään tietenkin niin, että auto on helposti palautettavissa alkuperäiseen kuntoon. Mitään ei rikota, mitään ei porata.Loppuun muutama kuvatus, ja koetellaan parhaan mukaan räpsiä llisää jos tarvetta ilmenee
välissä yks hairahdus tojotaan ja taas on nissanin ratissa..
