Tallissa nököttää osiinsa melkein totaalisesti purettu Taunus Coupe vm 73. Erittäin huonosta aihiosta on tuota unelmahöttöä tullut kasaan parsittua. Turakorjailtu ja keula+kylkikolaroitu yksilö joka ilmeisesti aina helmakukkasten ilmestyttyä on kiireesti kiikutettu ylimaalaukseen koko auto.
Peltityöt ovat sentään jo loppusuoralla, niitä onkin riittänyt. Helmat takakulmiin asti, tuulilasin kehys ja a-pilarit, takakaaret sisäloksuineen, takakontin pohja, etusisälokarit, eturunkopalkit,lukkopelti, toinen takakylki kokonaan jnejne. Tilanteen karmeuden paljastuttua otin vapauksia rakenteiden suhteen, ja niin on tänäpäivänä auton keula ja perä jossain määrin kantavan putkikehikon varassa. Turvakaaret ovat tuohon myös suunniteltuina, kerta näin paljon on jo autoa muokkailtu. Samalla kun mätäpaiseita korjailin tuli hitsailtua korin KAIKKI pistesaumat läpi ralliautosaumalla, ja aika jäykkä alkaa ennen niin pehmeä koppa olla. Etuhelmapelti ja ovet ovat vielä työstämättä, muuten Hoppa odottelee pohjatöitä ja maalia. On niitä odotellut toki kohta jo 6 vuotta. Projekti jatkuu taas kun lapset tuosta vähän varttuvat, kiirettä en ole pitänyt enkä pidä.
Suunnitelmissa on ollut vaihtaa tuohon lujempi taka-akselisto Sierrasta, mikä vaatinee todnäk takalattian palasen siirtoa samasta luovuttajasta. Helpommaksi taitaa tulla lattiapellin siirto kuin uusien korvakkeiden teko kaikkine tukirakenteineen tyhjän päälle.
Satalankun takakelkkahan se olisi toinen luonteva vaihtoehto, mutta ei taida enää olla kadulle asiaa? Vai saiko noita osia vaihtaa vääränmerkkisiäkin,ei muista enää?
Tekniikaksi tällähaavaa ruiskuriesan 2,0 OHC megalla tai jos ei auto tule enää kadulle niin SBC. Sinällään se ja sama, olishan tuolla toisaalta mukava kurmuuttaa maantielläkin. Toisaalta taas, Taunushan se vaan silti on.
