Jeps eli isäukon puolesta kirjoittelen. Potilaana E 220 CDI T -02 ja oireet seuraavanlaiset:
Ajettaessa yli 90km/h auto tykkää pätkiä ja rykiä, tuntuu kuin jäisi pari
tahtia väliin ja jos olisi bensavehkeestä kyse niin väittäisin ettei joku
tulppa sytytä.
Oireet on pahimmillaan 130km/n:n molemmin puolin, tasan 130km/h kun pitää mittarissa kevyellä pintakaasulla, auto kulkee kuin pilven päällä, mutta tuosta kun nopeus laskee/nousee niin johan alkaa tökkimään!
Konehuoneessa ihmettelin tuota koneen vasemmalla puolen olevan kotelon kiinnitystä, se nimittäin väpättää ja pärisee koneen käydessä jokseenkin riemukkaasti. Liekkö tuolla mitään tekoa kuitenkaan vian kanssa.
Pienemmissä nopeuksissa (<90km/h) auto kulkee kuin pieni eläin kiimasesongin aikoihin eli jotenkin tuohon nopeuteen tuo nykiminen vissiin on kytköksissä.
Onko potilaalle tehtävissä mitään vai vaihdetaanko päikseen vanhaan ruåtsalaiseen 700tkm ajettuun v70 farkkuvolvoon heimoveljen kanssa?
220 cdi pät pät pätk-k-kiiii
Täytyy käskeä isää viemään auto testeriin maanantaina, josko sieltä selviäisi mistä on kyse. Tuo pätkiminen on kyllä sinänsä outoa, että jos vaikka paikaltaan lähtee täyskaasulla kiihdyttämään niin auto rupeaa nykimään vasta tuolla 90-100km/h maastossa. Tuota savuttamista täytyy ihmetellä tässä vielä kun pääsen auton luokse taas, mielestäni se ei kuitenkaan mitenkään ihmeellisesti tuprautellut kiihdyttäessä.
Juu ei tässä kyynel silmässä enää viitsi olla autojen takia 
Isäukon kanssa opittu molemmat oikein kantapään kautta miten hauskoja autot voi olla... Melkein voisi useamman tarinan kirjoittaa, mutta tuskin kukaan jaksaa lukea
Mersujenkin kanssa ollut hauskaa useamman kymppitonnin edestä, nykyisistä kulkineista isän "isosta" mersusta (minibussi) pamahti viime kesänä öljynsuodattimesta pinnapultti poikki ja öljyt karkasi jyväskylän moottoritielle -> kone leipoi kiinni. Sitä sitten rempattiin tuhansilla euroilla heleniuksen toimesta. Tenavasta vuotaa ilmeisesti tällä hetkellä nokka-akselin stefa öljyä ja sitten tuo väyrysen suutinvuoto...
No, edellisiin autoihinkin kyllä sitä rahaa on uponnut. Edelliseen autoon (bmw) teetin uuden moottorin mikä maksoi enemmän kuin mitä auton hinta oli. Oikeastaan tässä kun muistelee niin ainoa auto mihin ei ole mennyt enempää rahaa kuin mitä siitä on maksettu on -85 vuoden 9000 turbo saabbi
Että kyllä se tästä (varmasti joo kyllä kyllä, mihkäs se visa laitettiin
) vielä taas lähtee käyntiin kun bensaa (naftaa) saa...
Isäukon kanssa opittu molemmat oikein kantapään kautta miten hauskoja autot voi olla... Melkein voisi useamman tarinan kirjoittaa, mutta tuskin kukaan jaksaa lukea
Mersujenkin kanssa ollut hauskaa useamman kymppitonnin edestä, nykyisistä kulkineista isän "isosta" mersusta (minibussi) pamahti viime kesänä öljynsuodattimesta pinnapultti poikki ja öljyt karkasi jyväskylän moottoritielle -> kone leipoi kiinni. Sitä sitten rempattiin tuhansilla euroilla heleniuksen toimesta. Tenavasta vuotaa ilmeisesti tällä hetkellä nokka-akselin stefa öljyä ja sitten tuo väyrysen suutinvuoto...
No, edellisiin autoihinkin kyllä sitä rahaa on uponnut. Edelliseen autoon (bmw) teetin uuden moottorin mikä maksoi enemmän kuin mitä auton hinta oli. Oikeastaan tässä kun muistelee niin ainoa auto mihin ei ole mennyt enempää rahaa kuin mitä siitä on maksettu on -85 vuoden 9000 turbo saabbi
Että kyllä se tästä (varmasti joo kyllä kyllä, mihkäs se visa laitettiin
) vielä taas lähtee käyntiin kun bensaa (naftaa) saa...
mehän kyllä luetaan. No ? 
No jo nyt on... Tämähän oli tavallistakin klassisempi tapaus. Oletin, että kaikki kurkkivat muovien alle silloin tällöin, ihan vaan uteliaisuudestaan, jos ei muuten. Luulisi tuon kyllä pistäneen hieman nenäänkin? Vaan eipä tuossa mitään, jos itse jaksaa tehdä asialle jotain, niin kuumana vaan kaapimaan, ruuvimeisseli taitaa olla hyvä apuri. Sitten jonnekin pajalle suuttimien tiivisteiden vaihtoon, jos on oma inspiraatio kateissa.
CDI:n omistajat/haltijat, kaikki joukolla tekemään kipin-kapin pakollinen kurkistus pellin alle.
C253+A1+Q3
Ex: S202, S203, W169, W164
Ex: S202, S203, W169, W164
Ei niitä monikaan nää/ havaitse aikanaan. Remontin teko on pajajätkien hommaa 
Cdi:n omistajia suosittelisin heittämään sen moottorin sujuksen kuuseen, että vois tarkkailla edes vähäsen sitä itse moottoria ja juurikin noita suuttimen juuria!
Tuossa vaiheessa on kannen ja suuttimen tiivistepinta mennyt niin huonoon malliin, että voi päästä vielä osteleen uusia suuttimia ennenkuin saa pitämään
.
Ei muutakuin kuumana enin piki pois. Sitten Würth myy asfaltinpoistajaa suihkepullossa, sillä saa hyvin lopun kyönän pois
Cdi:n omistajia suosittelisin heittämään sen moottorin sujuksen kuuseen, että vois tarkkailla edes vähäsen sitä itse moottoria ja juurikin noita suuttimen juuria!
Tuossa vaiheessa on kannen ja suuttimen tiivistepinta mennyt niin huonoon malliin, että voi päästä vielä osteleen uusia suuttimia ennenkuin saa pitämään
.Ei muutakuin kuumana enin piki pois. Sitten Würth myy asfaltinpoistajaa suihkepullossa, sillä saa hyvin lopun kyönän pois
No, kokeillaan jaksaako kukaan lukea
Kerrotaan nyt vaikka tarina vuoden -85 vw polo 1.3 classicista, vakionahan noissa "classic" malleissa oli käytännössä ajovalot ja loput tuli sitten onnellisen(?) omistajan ostaa omaan tiliin jälkiasennuksena. Auto myös oli tunnettu siitä, että se aikoinaan johti kuolemaan johtaneiden kolareiden tilastoja.
Kyytiläisille oli hyvä kertoa, että pelätä ei kannata, kuolema tulee joka tapauksessa. Joku ajaa perään = peräänajaja pysähtyy moottoriin, ajetaan jonkun perään = moottori pysähtyy takakonttiin ja kylkikolareissa kokoonpainuminen pysähtyy toiseen pilariin.
Auton sain isoisältä rippilahjaksi, toivoin tosiaan mopoa, mutta sain auton. Voi sitä riemun määrää kun avaimet kädessä ihmettelin, että mitähän tuolla tekee? No, auto oli sitten satunnaisessa käytössä, siskon poikaystävä kävi sillä armeijassa ja kuskasi välillä sillä minua kiekkoreeneihin. Kilometrejä oli auton meille tullessa mittarissa muistaakseni 80tkm ja menossa oli arviolta kuudes kytkin.
Aikanaan sitten sain kuin sainkin ajoluvan myös autolle ja pääsin onnessani puikottamaan klonkswagenia, tai niin luulin... Ensimmäisellä koulumatkalla meni paineasetelmasta jousi poikki (tämä selvisi myöhemmin) ja kytkin muuttui on/off malliseksi... Isälle sitä valittelin kun koulusta loppujen lopuksi selvisin kotiin, että on tuo kytkin vähän oudon tuntuinen... Kuulemma oli vaan vanhan auton ominaisuus, kun autokoulussa oli päässyt ajamaan uudenkarheita autoja niin niissä on ihan erilainen tuntuma. Pari päivää kitkuttelin kytkimellä ja lopulta raahasin isän koeajamaan autoa, illalla se sitten jätettiinkin pajalle kytkimen vaihtoon ja minä sain rahaa bussikorttiin...
Kortin tosiaan ajoin talvella ja pari viikkoa tuosta kytkimen uusimisesta sujui vallan hienosti, auto toimi ja kouluun päästiin. Eräänä aamuna kouluun mennessä rupesi auto nykimään ihmeellisesti. Auto tiensivuun ja ihmettelemään, että mikä nyt? Bensaa tankissa on ja sähköäkin tuntuu olevan kun ei valot himmene. Hetken päästä auto sammuu eikä lähde käyntiin, koulussa pitäisi olla 10min päästä ja matkaa on vielä jäljellä reilusti. Soittelin sitten isälle, että ehtiikö hinaamaan. Auto hinattiin taas pajalle ja todettiin, että kappas kaasari jäässä. Vuorokausi valohoitoa ja taas matka jatkuu.
Taas mentiin kuukauden ajan ja kelitkin rupesi lämpenemään kevään tullessa. Aamulla sitten taas urhoollisesti kohti saksan lahjaa maailmalle. Auto irti tolpasta ja starttailemaan, käyntiinhän se lähti, mutta vaivalloisesti. No, kai sillä perille pääsee... Ei päässyt. Taas soiteltiin isälle, että ehtisitkö hinaamaan. Auto pajalle ja tutkimaan, taasko kaasari jäässä? No ei ollut ei, bensapumpusta oli pultit löystyneet niin, että pumpun tanko ei ylttänyt akselille ja lipsutteli vain hieman bensaa koneeseen.
Tässä välissä auto sitten toimikin melkein pari kuukautta hyvin, kesällä laittelin autoon poppilaitteita, oli alpinen mankkaa ja 15" subbaria takakontissa (muuta sinne ei mahtunutkaan). Eräänä keväisenä päivänä piti lähteä kaverin kanssa kaverin vanhempien maatilalle, mutta polo olikin (taas) erimieltä. Bensa haisi kuin viimeistä päivää startatessa, mutta mitään ei tapahtunut. No taas soitto isälle, että onko hinauspalvelussa? Auto kaasarikorjaamolle ja rahaa tiskiin, kaasarin kumijalka vuoti.
Vakioksi muodostunut kuukauden toiminta-aika päti tässäkin välissä, auto ei startannut. Ei edes pyörittänyt, akku tyhjä. Ensimmäisenä tietysti epäiltiin ammattitaidolla tehtyjä sähköasennuksia hifeille. No, niistä ei ollut kuitenkaan kyse vaan laturin sähköliittimestä oli murtunut kiinnike ja akku tyhjentynyt jotenkin mystisesti. Liitin liimalla kiinni ja laturista sähköä, taas mentiin...
Syksyn tullessa epäilin auton olevan rikki, koska se oli toiminut jo monta kuukautta ilman vikoja! Mutta klonkswagen yllätti taas kun sitä vähiten odotti, koulumatkalla auto sammui risteykseen eikä taas(kaan) lähtenyt käyntiin. Työnsin sporttisesti auton risteyksen yli pientareelle (onneksi kippo painoi sen ~700kg) ja jäin ihmettelemään, että mitäs nyt. Hetken päästä käynnistelin autoa ja totesin, että kaasarissa taas vikaa, pysyy käynnissä jos pitää kaasun pohjassa. Ajelin sitten kouluun kakkosella kaasu pohjassa 80km/h. Ystävämme poliisit tästä antoivat vielä 800mk:n todistuksenkin, onneksi polo ei ollut niitä nopeimpia kiihtyjiä vaan sain vain 64km/h 50:n alueella liikennevaloista ylämäkeen vauhtia ennen tutkaa. Auto jäikin sitten poliisien pysäytysalueelle ja minä kävelin kouluun loppumatkan, ei siksi, että kortti olisi lähtenyt vaan koska polo ei lähtenyt... Iltapäivällä lähti saksan raketti taas käyntiin ja pääsin sillä ehjin nahoin kotiin josta se sitten (taas) hinattiinkin korjattavaksi. Automaattiryyppy oli mennyt schaibseksi ja se korjattiin kabiiniin asennetulla manual-mallilla.
Keväällä autosta sitten otti ja paloi pari pakoventtiiliä. Armeijaankin urheasti kuljin vielä vuoden verran kyseisellä vehkeellä. Edes kovapanos ammunnoissa ei jännittänyt niin paljon kuin perjantai-iltana parkkipaikalla, että lähteekö? lähteekö? Lomillakin polo järjesti jännittäviä hetkiä, ruokavaraston parkkipaikalla startatessa mittariston valot himmenivät ja valkoinen savu rupesi nousemaan virtalukon takaa. Avaimet pois äkkiä ja ulos autosta. 10 metrin varoetäisyydeltä tarkkailin tilannetta ja odotin räjähdystä, no räjähdystä ei tullut. Uusi starttaus ja sama homma, savua kabiini täynnä. Kiva kiva... No, pikavalinnasta isän numero ja hinausapua kiitos. Auto pajalle ja tutkimaan, joku edellisistä omistajista oli räplännyt virtalukkoa ja jatkanut johtoja sokerinpaloilla. Sokerinpalat sitten olivat löystyneet ja kipinöivät startatessa.
Viimeisinä viikkoina armeijassa sitten autoon tuli vielä muutamia pikkuvikoja, ajovalot katosi, tyhjäkäynti tippui noin 200rpm:n tienoille. Perinteinen pikavalinta ja hinausapua... No, auto kuitenkin lähti käyntiin iltapäivällä ja tyhjäkäyntikin oli jonkinmoinen. Kaasu pohjassa moottoritielle ja koko matka hml-tre "täysiä" 140km/h. Auto sitten sammui taasen kotipihaan ja siitä parin päivän päästä hinattiin pajalle. Diagnoosina oli vuotava kannentiiviste, kansihan tuossa oli alumiiniä joten sekin oikaistiin samalla kun oli kerran purettuna.
Armeijan jälkeen rupesin pikkuhiljaa vihjailemaan isälle, että josko tuosta polosta voisi luopua? Isoisältä asiaa piti tietysti mennä hattu kourassa kysymään, josko sitä auton saisi myydä pois perheestä? Lupa sitten lopulta heltisi ja auto myytiin onnellisesti isän työkaverille jonka vanhempi poika oli juuri kortin saanut. Muutamaan vuoteen mitä auto oli kyseisessä perheessä mahtui muutama konerikko ja pienimuotoista korjailua. Auto sittemmin poistui liikenteestä kolmion takaa kylkeen tulleen auton johdosta.
Että semmoinen tarina
Jotenkin tuntuu, että tuosta puuttuu vielä muutama jarruremontti ja tienpäälle jäänti Autohan tosiaan oli "perheessä" isoisällä ensin nelisen vuotta ja sen jälkeen meillä saman verran.
Kerrotaan nyt vaikka tarina vuoden -85 vw polo 1.3 classicista, vakionahan noissa "classic" malleissa oli käytännössä ajovalot ja loput tuli sitten onnellisen(?) omistajan ostaa omaan tiliin jälkiasennuksena. Auto myös oli tunnettu siitä, että se aikoinaan johti kuolemaan johtaneiden kolareiden tilastoja.
Kyytiläisille oli hyvä kertoa, että pelätä ei kannata, kuolema tulee joka tapauksessa. Joku ajaa perään = peräänajaja pysähtyy moottoriin, ajetaan jonkun perään = moottori pysähtyy takakonttiin ja kylkikolareissa kokoonpainuminen pysähtyy toiseen pilariin.
Auton sain isoisältä rippilahjaksi, toivoin tosiaan mopoa, mutta sain auton. Voi sitä riemun määrää kun avaimet kädessä ihmettelin, että mitähän tuolla tekee? No, auto oli sitten satunnaisessa käytössä, siskon poikaystävä kävi sillä armeijassa ja kuskasi välillä sillä minua kiekkoreeneihin. Kilometrejä oli auton meille tullessa mittarissa muistaakseni 80tkm ja menossa oli arviolta kuudes kytkin.
Aikanaan sitten sain kuin sainkin ajoluvan myös autolle ja pääsin onnessani puikottamaan klonkswagenia, tai niin luulin... Ensimmäisellä koulumatkalla meni paineasetelmasta jousi poikki (tämä selvisi myöhemmin) ja kytkin muuttui on/off malliseksi... Isälle sitä valittelin kun koulusta loppujen lopuksi selvisin kotiin, että on tuo kytkin vähän oudon tuntuinen... Kuulemma oli vaan vanhan auton ominaisuus, kun autokoulussa oli päässyt ajamaan uudenkarheita autoja niin niissä on ihan erilainen tuntuma. Pari päivää kitkuttelin kytkimellä ja lopulta raahasin isän koeajamaan autoa, illalla se sitten jätettiinkin pajalle kytkimen vaihtoon ja minä sain rahaa bussikorttiin...
Kortin tosiaan ajoin talvella ja pari viikkoa tuosta kytkimen uusimisesta sujui vallan hienosti, auto toimi ja kouluun päästiin. Eräänä aamuna kouluun mennessä rupesi auto nykimään ihmeellisesti. Auto tiensivuun ja ihmettelemään, että mikä nyt? Bensaa tankissa on ja sähköäkin tuntuu olevan kun ei valot himmene. Hetken päästä auto sammuu eikä lähde käyntiin, koulussa pitäisi olla 10min päästä ja matkaa on vielä jäljellä reilusti. Soittelin sitten isälle, että ehtiikö hinaamaan. Auto hinattiin taas pajalle ja todettiin, että kappas kaasari jäässä. Vuorokausi valohoitoa ja taas matka jatkuu.
Taas mentiin kuukauden ajan ja kelitkin rupesi lämpenemään kevään tullessa. Aamulla sitten taas urhoollisesti kohti saksan lahjaa maailmalle. Auto irti tolpasta ja starttailemaan, käyntiinhän se lähti, mutta vaivalloisesti. No, kai sillä perille pääsee... Ei päässyt. Taas soiteltiin isälle, että ehtisitkö hinaamaan. Auto pajalle ja tutkimaan, taasko kaasari jäässä? No ei ollut ei, bensapumpusta oli pultit löystyneet niin, että pumpun tanko ei ylttänyt akselille ja lipsutteli vain hieman bensaa koneeseen.
Tässä välissä auto sitten toimikin melkein pari kuukautta hyvin, kesällä laittelin autoon poppilaitteita, oli alpinen mankkaa ja 15" subbaria takakontissa (muuta sinne ei mahtunutkaan). Eräänä keväisenä päivänä piti lähteä kaverin kanssa kaverin vanhempien maatilalle, mutta polo olikin (taas) erimieltä. Bensa haisi kuin viimeistä päivää startatessa, mutta mitään ei tapahtunut. No taas soitto isälle, että onko hinauspalvelussa? Auto kaasarikorjaamolle ja rahaa tiskiin, kaasarin kumijalka vuoti.
Vakioksi muodostunut kuukauden toiminta-aika päti tässäkin välissä, auto ei startannut. Ei edes pyörittänyt, akku tyhjä. Ensimmäisenä tietysti epäiltiin ammattitaidolla tehtyjä sähköasennuksia hifeille. No, niistä ei ollut kuitenkaan kyse vaan laturin sähköliittimestä oli murtunut kiinnike ja akku tyhjentynyt jotenkin mystisesti. Liitin liimalla kiinni ja laturista sähköä, taas mentiin...
Syksyn tullessa epäilin auton olevan rikki, koska se oli toiminut jo monta kuukautta ilman vikoja! Mutta klonkswagen yllätti taas kun sitä vähiten odotti, koulumatkalla auto sammui risteykseen eikä taas(kaan) lähtenyt käyntiin. Työnsin sporttisesti auton risteyksen yli pientareelle (onneksi kippo painoi sen ~700kg) ja jäin ihmettelemään, että mitäs nyt. Hetken päästä käynnistelin autoa ja totesin, että kaasarissa taas vikaa, pysyy käynnissä jos pitää kaasun pohjassa. Ajelin sitten kouluun kakkosella kaasu pohjassa 80km/h. Ystävämme poliisit tästä antoivat vielä 800mk:n todistuksenkin, onneksi polo ei ollut niitä nopeimpia kiihtyjiä vaan sain vain 64km/h 50:n alueella liikennevaloista ylämäkeen vauhtia ennen tutkaa. Auto jäikin sitten poliisien pysäytysalueelle ja minä kävelin kouluun loppumatkan, ei siksi, että kortti olisi lähtenyt vaan koska polo ei lähtenyt... Iltapäivällä lähti saksan raketti taas käyntiin ja pääsin sillä ehjin nahoin kotiin josta se sitten (taas) hinattiinkin korjattavaksi. Automaattiryyppy oli mennyt schaibseksi ja se korjattiin kabiiniin asennetulla manual-mallilla.
Keväällä autosta sitten otti ja paloi pari pakoventtiiliä. Armeijaankin urheasti kuljin vielä vuoden verran kyseisellä vehkeellä. Edes kovapanos ammunnoissa ei jännittänyt niin paljon kuin perjantai-iltana parkkipaikalla, että lähteekö? lähteekö? Lomillakin polo järjesti jännittäviä hetkiä, ruokavaraston parkkipaikalla startatessa mittariston valot himmenivät ja valkoinen savu rupesi nousemaan virtalukon takaa. Avaimet pois äkkiä ja ulos autosta. 10 metrin varoetäisyydeltä tarkkailin tilannetta ja odotin räjähdystä, no räjähdystä ei tullut. Uusi starttaus ja sama homma, savua kabiini täynnä. Kiva kiva... No, pikavalinnasta isän numero ja hinausapua kiitos. Auto pajalle ja tutkimaan, joku edellisistä omistajista oli räplännyt virtalukkoa ja jatkanut johtoja sokerinpaloilla. Sokerinpalat sitten olivat löystyneet ja kipinöivät startatessa.
Viimeisinä viikkoina armeijassa sitten autoon tuli vielä muutamia pikkuvikoja, ajovalot katosi, tyhjäkäynti tippui noin 200rpm:n tienoille. Perinteinen pikavalinta ja hinausapua... No, auto kuitenkin lähti käyntiin iltapäivällä ja tyhjäkäyntikin oli jonkinmoinen. Kaasu pohjassa moottoritielle ja koko matka hml-tre "täysiä" 140km/h. Auto sitten sammui taasen kotipihaan ja siitä parin päivän päästä hinattiin pajalle. Diagnoosina oli vuotava kannentiiviste, kansihan tuossa oli alumiiniä joten sekin oikaistiin samalla kun oli kerran purettuna.
Armeijan jälkeen rupesin pikkuhiljaa vihjailemaan isälle, että josko tuosta polosta voisi luopua? Isoisältä asiaa piti tietysti mennä hattu kourassa kysymään, josko sitä auton saisi myydä pois perheestä? Lupa sitten lopulta heltisi ja auto myytiin onnellisesti isän työkaverille jonka vanhempi poika oli juuri kortin saanut. Muutamaan vuoteen mitä auto oli kyseisessä perheessä mahtui muutama konerikko ja pienimuotoista korjailua. Auto sittemmin poistui liikenteestä kolmion takaa kylkeen tulleen auton johdosta.
Että semmoinen tarina
Jotenkin tuntuu, että tuosta puuttuu vielä muutama jarruremontti ja tienpäälle jäänti Autohan tosiaan oli "perheessä" isoisällä ensin nelisen vuotta ja sen jälkeen meillä saman verran.