Wau!
Olo on nyt vallan onnellinen, niin minulla kuin muullakin perheemme naisväestöllä
Takana on hartaasti odotettu ajelu Laapotilla ympäri Vantaata ja Heslinkiä. Satakunta kilometriä tuli matkaa kun tyttösten kera ajelin hilpeyttä herättämässä. Katseita ainakin keräsimme melkoisesti. Kukaan vaan ei uskaltanut juttusille asti mutta peukaloita näkyi liikennevaloissa monet kerrat
Kuvakoostetta saan näkösälle heti huomenissa, nyt on niin onnellinen&väsynyt olo.
Tytöt eivät tahtoneet housuissaan pysyä kun tarhasta tulosta saakka odottivat Laapottia saapuvaksi. Ja kunniakkaasti viestintuoja päräytti liki kotiovelle saakka meitä naisia hakemaan. Kiitos vain kovasti SamuliS:n serkulle meitin hakemisesta.
Kyyditsimme hänet omalle autolleen työpaikalleen tankkaustuokion jälkeen. Kuvailimme siellä tovin vielä pieniä viestinviejiä eli tyttäriäni virallisessa Laatokka-asustuksessa. Ensin pienimmäinen ei suostunut edes koskemaan karvahattuun mutta kun esikoinen vetäisi sen liivien kera ylleen yhtään empimättä niin pienimpi tahtoi myös. Sen jälkeen virallisesta Lada-asusta tahtoi tulla jopa kiistaa
Käväisimme kuvaamassa Postin Logistiikkakeskuksen edessä ja muutoin sitten ihan ajelimme vain. Niin ja ainakin yritin räpsäistä kuvan Tikkurilan juna-asemaltakin. Tosin minun kuvaustaidoillani onnistumisen kanssa sitten onkin niin ja näin
Mutta ainakin yritin jälleen...
Tikkurilassa saimmekin paljon ihailevia katseita osaksemme. Eräs vanhempi rouva tosin meinasi kävellä liikennemerkkiä päin kun jäi niin antaumuksella katsomaan meitä Ladalla. Ihan hirvitti katsoa sitä mutta onneksi rouva sai viime tingassa naurunpuuskan kera väistettyä tolpan.
Ikinä en ole autossa kokenut samaa kuin nyt. Meillä oli koko matkan ajan aivan tolkuton hiki
Yritin säädellä lämpövipuja mutta onnistumatta pienentämään sitä. Lapset riisuivat vähän kerrassaan vaatetta päältä mutta Mila 6vee ei karvahatusta suostunut luopumaan vaan istui lakki tiukasti päässään pää ylpeästi pää pystyssä ja vilkutteli ohiajaville. Pipon suostui ottamaan karvalakin alta sentään vaan tukka oli märknä silti kun kotiin päästiin.
Taria 3vee totesi Laapotin hyväksi autoksi myös. Lapsi joka koskaan ei juuri ole autossa viihtynyt, söi takapenkillä hampurilaisen ja joi mehun. Sen jälkeen kallisti päänsä oveen päin ja nukahti. Tyttö nukkui tyynesti autossa liki tunnin ennen kuin olimme kotona. Kotiutumisen jälkeen nostin nukkuvan tytön eteisen lattialle että sain muut tavarat sisään ja kas, lapsi oli kallistanut päänsä ja kroppansa lattialle ja jatkoi unta lattialla. Kun kannoin lapsen sänkyynsä niin unen seasta sopersi sanat "Laralla ajeltiin"...
Esikoinen oli aivan riemuissaan kun pääsi nauttimaan tästä maankuulusta ja sydämmelisestä Ladasta edes yhden illan ajan. Ja ehdotteli että jos voisin huomenna mennä sillä töihin viemään paketteja ja hymyilyttämään ihmisiä.
Kiitos Ladalle taas kerran!
Ja Lada-luuri on siis miulla sisällä ja odottaa innokkaana seuraavan viestinviejän soittoa
Otan luurin huomenna töihin matkaani ja siitä saapi sitten minua kiinni. Nettiin en työpäivän aikana pääse mutta puhelimella saa siis kiinni ja numerosta
0408538913.
28.01. - 12.02.2007
, tuohan on Ladakerhon kerholehti.
On se niin mainio ajokki että. Ennen tätä viestiä en mie ole koskaan ennen Ladaan tutustunut ja nyt on vallan sydän menetetty Ladalle 
Pääkaupunkiseudun osasto, huomio!
...
