Mersumiehen painajainen...
Mersumiehen painajainen...
Mersumies henkeen ja vereen on kuollut ja joutunut – yllätys yllätys - sinne ”huonommalle puolelle”.
Aika ei kulu, mutta kiertää samaa kehää:
Vanha uskollinen mersu odottaa pihassa.
Mies astuu ulos, tietämättä mihin on menossa – mersulla pitäisi kuitenkin lähteä.
Pitäisi nuo muovihelmat käyttää irti ja korjata ruosteet, miettii mies astellessaan autoa kohti.
Mies astuu autoon, kääntää virran päälle – jaahas, hehkun valo ei syty – no, käyntiin lähtee kuitenkin viidennellä starttauksella kolmella sylinterillä nilkuttaen.
Tällä kertaa rikkonainen hälytin ei olut ehtinyt purkaa akkua ihan tyhjäksi.
Tuttu ulvonta moniuraremmistä kuuluu jo sisälle autoonkin – mutta kevyellä kaasutuksella hihnankiristimen iskarin väljä hela lakkaa pärisemästä.
Pakoputki kolahtaa pohjaan rikkinäisten moottorin
kumityynyjen antaessa periksi - ja samalla syttyy se hehkun valokin.
Sininen savu täyttää tienoon, rikkonainen kannentiiviste on vuotanut öljyä
ykkössylinterin männän päälle.
Venttiilinnostimet sälkättävät, öljynpaine ei riitä niille.
On hikisen kuuma kesäpäivä.
Mies nostaa kengänkärjellä kytkinpoljinta; jossain perässä kolahtaa ja auton lähtiessä liikkeelle liian pitkät pyöränpultit tahkoavat käsijarrumekanismit molemmista takarummuista silpuksi.
(Kas kun tämänkin tietää nyt kyselemättä mistä tuo rutina kuului, ennen maan päällä kyselin joskus korjaamolta äänen lähteestä renkaanvaihdon jälkeen)
Lähtöpaikkaan jää lammikko syyläristä vuotanutta pakkasnestettä johon on sekoittunut tilkkasen naftaa vuotavista ylivuotoletkuista.
Kampiakselin etustefasta ja alipainepumpusta on tippunut asvaltille vähän mustempaa ainetta.
Mies kääntää mersun keulan kadulle, väljä ohjaussimpukka tarvitsee puoli kierrosta ”ennakkoa” ennen kuin renkaat alkavat kääntymään.
(joku on taas viime yönä repinyt tähden irti keulasta, huomaa mies)
Alapallonivel huutaa kuin kiimainen kissa rattia käännellessä.
------------------------------------------------------
Ukkoskuuro on kastellut tuulilasin, mies kytkee lasinpyyhkimen päälle.
Sulka nousee laiskasti, lähes pysähtyy vasemman yläkulman kohdalla ja viimein jumittuu oikean yläkulman kohdalle.
Kevään jäljiltä tiessä on routaheittoja, takapäässä tuntuu jokin narisevan joustoliikkeessä samalla kun etujousen yläkuppi lähes irtoaa lahosta korista –no, mitäpä tuosta.
Taustapeilistä näkyy kuinka irronnut pohjamuovi jää takana tulevan Corollan alle ja pirstoutuu tuhannen silpuksi.
Mies seuraa mittaristoa; lämpömittari hyppii terävästi 80-125 välillä, palaneen polttimon merkkivalo on palanut siitä asti kun vetokoukku asennettiin, lisäksi lasinpesusäiliö näyttää olevan tyhjä ja syylärissä vajausta.
ASD valo on palanut niin kauan kuin jaksaa muistaa.
Kakkoselle vaihto ei oikein onnistu, Mersu hytkyttää ja nytkyttää parisataa metriä – tekohampaatkin putoavat ennen kuin jalan saa nostetuksi kaasulta.
Nytkytyksen aikana nainen vanhalla Corollalla ohittaa mersumiehen, sivuikkunasta näytetään keskisormea.
Nopeus nousee, mittarin näyttäessä 40 syttyy tuttu ja turvallinen ABS – valokin.
Mies kääntää radion päälle – ai niin, CODE.
No, eipä siitä musiikista olisi iloa ollut – rikkinäisestä pyöränlaakerista ja väljästä perästä kuuluva ulvonta peittää alleen jopa viallisen kardaanin tukilaakerin ja rikkinäisten kuminivelten aiheuttaman pauhun, joka tuntuu kuljettajan kehossa jonkinlaisena kuminana.
Epätasapainossa olevat renkaat heiluttavat koko autoa, ratti vatkaa puolelta toiselle.
Vauhdin noustessa Mersu alkaa yhä enemmän puoltaa oikealle, onneksi kuskin penkin vasemman puolen jouset ovat poikki - kierossa olevaa rattia tulee luontojaan väännetyksi vasemmalle.
Tien pitkittäisistä urista mersu ottaa sivusuuntaisia ”loikkia”, onneksi täällä ei ole muuta liikennettä.
Toivottavasti katkenneet etujouset pysyvät paikallaan, miettii mies vaihtaessaan kolmoselle kumean ”klonk – klonk” äänen takakelkan palasina olevista etummaisista kumeista säestäessä vaihtoa.
Lämmityslaitteesta tulee tulikuumaa ilmaa, lasinnostimet eivät ole toimineet kai koskaan ja kattoluukusta on saranat poikki.
Mies miettii:” Täällähän on kuuma kuin helvetissä”, ja jopa naurahtaa itsekseen huomatessaan tahdottoman sanaleikin.
Onneksi lämmityslaitteen moottori lakkasi pyörimästä, on se jo vuoden verran rääkynytkin.
Mikäs tuo oli ? Pamaus, ja ajettavuus heikkeni jopa entisestäänkin ?
Ai, rengasrikko, no, pysähdytään sitten.
Jarrupoljin menee lähes pohjaan mutta mersu kuitenkin pysähtyy täristen.
Mies polkaisee seisontajarrupoljinta; pohjaan menee metkan ”kurahduksen” säestämänä – ai niin…
Öljynpainemittari näyttää 0,3 tyhjäkäynnillä, kuulemma se riittää.
Pitäisi hankkia se uusi jarrupääsylinteri, miettii mies avatessaan oven.
Hän nappaa avaimet taskuun, ovenrajoitin paukahtaa kun hän nousee autosta, paukahtaa toisen kerran kun hän menee takaisin autoon ja sammuttaa sen; nelonen päälle ja kytkin äkkiä ylös.
Taas kuuluu pamaus.
Jotenkin mies tietää että vetoakseli meni poikki, mutta se ei tunnu haittaavan.
Uudelleen autosta noustessaan mies huomaa että konepellin reunoilta nousee savua - pellin oikeanpuoleisessa takanurkassa maali on alkanut kupruilla.
Mies tietää että oikosulussa oleva lasinpesusuutin on sytyttänyt konepellin äänieristeen palamaan.
Hetken mielessä käy jopa avata konepelti - sitten mies hymähtää itsekseen muistaessaan että tuulihaan vipu on ollut jo vuosia poikki eikä uutta ole tullut ostettua tilalle.
Olkoon, eiköhän se sammu itsekseen. Ei täältä vettä löydy…
Mies kiertää auton taakse, jaahas, keskuslukko ei ole avannut takakonttia tällä kertaa.
Lukkopesäkin on jumissa.
”No, se nyt on täällä sama vaikka ajaa tyhjällä renkaalla”, mies miettii.
Hän nousee autoon lähteäkseen jatkamaan matkaa.
Oven sisäkahva on irti, mutta sitä mies ei enää tiedosta; hän on tottunut vetäisemään oven kiinni ikkunankehyksestä niin etteivät sormet jää väliin.
Mies laittaa avaimen virtalukkoon vain todetakseen että lukko on jumissa.
Poliisiauto pysähtyy kohdalle
(taisivat huomata punaisen tarran jonka katsastusmies laittoi tuulilasiin pari kuukautta sitten)
ja vanhempi konstaapeli kävelee alkometri kädessä kohti – jaa, on tosiaan vapunpäivä.
Mies herää yltäpäältä hiessä omaan huutoonsa samalla hetkellä kun virta-avain napsahtaa poikki.
Aika ei kulu, mutta kiertää samaa kehää:
Vanha uskollinen mersu odottaa pihassa.
Mies astuu ulos, tietämättä mihin on menossa – mersulla pitäisi kuitenkin lähteä.
Pitäisi nuo muovihelmat käyttää irti ja korjata ruosteet, miettii mies astellessaan autoa kohti.
Mies astuu autoon, kääntää virran päälle – jaahas, hehkun valo ei syty – no, käyntiin lähtee kuitenkin viidennellä starttauksella kolmella sylinterillä nilkuttaen.
Tällä kertaa rikkonainen hälytin ei olut ehtinyt purkaa akkua ihan tyhjäksi.
Tuttu ulvonta moniuraremmistä kuuluu jo sisälle autoonkin – mutta kevyellä kaasutuksella hihnankiristimen iskarin väljä hela lakkaa pärisemästä.
Pakoputki kolahtaa pohjaan rikkinäisten moottorin
kumityynyjen antaessa periksi - ja samalla syttyy se hehkun valokin.
Sininen savu täyttää tienoon, rikkonainen kannentiiviste on vuotanut öljyä
ykkössylinterin männän päälle.
Venttiilinnostimet sälkättävät, öljynpaine ei riitä niille.
On hikisen kuuma kesäpäivä.
Mies nostaa kengänkärjellä kytkinpoljinta; jossain perässä kolahtaa ja auton lähtiessä liikkeelle liian pitkät pyöränpultit tahkoavat käsijarrumekanismit molemmista takarummuista silpuksi.
(Kas kun tämänkin tietää nyt kyselemättä mistä tuo rutina kuului, ennen maan päällä kyselin joskus korjaamolta äänen lähteestä renkaanvaihdon jälkeen)
Lähtöpaikkaan jää lammikko syyläristä vuotanutta pakkasnestettä johon on sekoittunut tilkkasen naftaa vuotavista ylivuotoletkuista.
Kampiakselin etustefasta ja alipainepumpusta on tippunut asvaltille vähän mustempaa ainetta.
Mies kääntää mersun keulan kadulle, väljä ohjaussimpukka tarvitsee puoli kierrosta ”ennakkoa” ennen kuin renkaat alkavat kääntymään.
(joku on taas viime yönä repinyt tähden irti keulasta, huomaa mies)
Alapallonivel huutaa kuin kiimainen kissa rattia käännellessä.
------------------------------------------------------
Ukkoskuuro on kastellut tuulilasin, mies kytkee lasinpyyhkimen päälle.
Sulka nousee laiskasti, lähes pysähtyy vasemman yläkulman kohdalla ja viimein jumittuu oikean yläkulman kohdalle.
Kevään jäljiltä tiessä on routaheittoja, takapäässä tuntuu jokin narisevan joustoliikkeessä samalla kun etujousen yläkuppi lähes irtoaa lahosta korista –no, mitäpä tuosta.
Taustapeilistä näkyy kuinka irronnut pohjamuovi jää takana tulevan Corollan alle ja pirstoutuu tuhannen silpuksi.
Mies seuraa mittaristoa; lämpömittari hyppii terävästi 80-125 välillä, palaneen polttimon merkkivalo on palanut siitä asti kun vetokoukku asennettiin, lisäksi lasinpesusäiliö näyttää olevan tyhjä ja syylärissä vajausta.
ASD valo on palanut niin kauan kuin jaksaa muistaa.
Kakkoselle vaihto ei oikein onnistu, Mersu hytkyttää ja nytkyttää parisataa metriä – tekohampaatkin putoavat ennen kuin jalan saa nostetuksi kaasulta.
Nytkytyksen aikana nainen vanhalla Corollalla ohittaa mersumiehen, sivuikkunasta näytetään keskisormea.
Nopeus nousee, mittarin näyttäessä 40 syttyy tuttu ja turvallinen ABS – valokin.
Mies kääntää radion päälle – ai niin, CODE.
No, eipä siitä musiikista olisi iloa ollut – rikkinäisestä pyöränlaakerista ja väljästä perästä kuuluva ulvonta peittää alleen jopa viallisen kardaanin tukilaakerin ja rikkinäisten kuminivelten aiheuttaman pauhun, joka tuntuu kuljettajan kehossa jonkinlaisena kuminana.
Epätasapainossa olevat renkaat heiluttavat koko autoa, ratti vatkaa puolelta toiselle.
Vauhdin noustessa Mersu alkaa yhä enemmän puoltaa oikealle, onneksi kuskin penkin vasemman puolen jouset ovat poikki - kierossa olevaa rattia tulee luontojaan väännetyksi vasemmalle.
Tien pitkittäisistä urista mersu ottaa sivusuuntaisia ”loikkia”, onneksi täällä ei ole muuta liikennettä.
Toivottavasti katkenneet etujouset pysyvät paikallaan, miettii mies vaihtaessaan kolmoselle kumean ”klonk – klonk” äänen takakelkan palasina olevista etummaisista kumeista säestäessä vaihtoa.
Lämmityslaitteesta tulee tulikuumaa ilmaa, lasinnostimet eivät ole toimineet kai koskaan ja kattoluukusta on saranat poikki.
Mies miettii:” Täällähän on kuuma kuin helvetissä”, ja jopa naurahtaa itsekseen huomatessaan tahdottoman sanaleikin.
Onneksi lämmityslaitteen moottori lakkasi pyörimästä, on se jo vuoden verran rääkynytkin.
Mikäs tuo oli ? Pamaus, ja ajettavuus heikkeni jopa entisestäänkin ?
Ai, rengasrikko, no, pysähdytään sitten.
Jarrupoljin menee lähes pohjaan mutta mersu kuitenkin pysähtyy täristen.
Mies polkaisee seisontajarrupoljinta; pohjaan menee metkan ”kurahduksen” säestämänä – ai niin…
Öljynpainemittari näyttää 0,3 tyhjäkäynnillä, kuulemma se riittää.
Pitäisi hankkia se uusi jarrupääsylinteri, miettii mies avatessaan oven.
Hän nappaa avaimet taskuun, ovenrajoitin paukahtaa kun hän nousee autosta, paukahtaa toisen kerran kun hän menee takaisin autoon ja sammuttaa sen; nelonen päälle ja kytkin äkkiä ylös.
Taas kuuluu pamaus.
Jotenkin mies tietää että vetoakseli meni poikki, mutta se ei tunnu haittaavan.
Uudelleen autosta noustessaan mies huomaa että konepellin reunoilta nousee savua - pellin oikeanpuoleisessa takanurkassa maali on alkanut kupruilla.
Mies tietää että oikosulussa oleva lasinpesusuutin on sytyttänyt konepellin äänieristeen palamaan.
Hetken mielessä käy jopa avata konepelti - sitten mies hymähtää itsekseen muistaessaan että tuulihaan vipu on ollut jo vuosia poikki eikä uutta ole tullut ostettua tilalle.
Olkoon, eiköhän se sammu itsekseen. Ei täältä vettä löydy…
Mies kiertää auton taakse, jaahas, keskuslukko ei ole avannut takakonttia tällä kertaa.
Lukkopesäkin on jumissa.
”No, se nyt on täällä sama vaikka ajaa tyhjällä renkaalla”, mies miettii.
Hän nousee autoon lähteäkseen jatkamaan matkaa.
Oven sisäkahva on irti, mutta sitä mies ei enää tiedosta; hän on tottunut vetäisemään oven kiinni ikkunankehyksestä niin etteivät sormet jää väliin.
Mies laittaa avaimen virtalukkoon vain todetakseen että lukko on jumissa.
Poliisiauto pysähtyy kohdalle
(taisivat huomata punaisen tarran jonka katsastusmies laittoi tuulilasiin pari kuukautta sitten)
ja vanhempi konstaapeli kävelee alkometri kädessä kohti – jaa, on tosiaan vapunpäivä.
Mies herää yltäpäältä hiessä omaan huutoonsa samalla hetkellä kun virta-avain napsahtaa poikki.
wiimax.fi
No aattelinki.
Joo, työkaverillaki on -89 muovihelmaton 200D ABSeilla.
En väittänytkään etteikö se olisi tullut jo ennen muovihelmoja, mutta tuo tarinan auto oli muovihelmainen...
Koska ne paksummat sivulasit tulivat ? Jotain / 91 ? Oliko muuta erikoista juuri silloin, päällepäin näkyvää - vai ainoastaan paljon pieniä huomaamattomia parannuksia ?
Joo, työkaverillaki on -89 muovihelmaton 200D ABSeilla.
En väittänytkään etteikö se olisi tullut jo ennen muovihelmoja, mutta tuo tarinan auto oli muovihelmainen...
Koska ne paksummat sivulasit tulivat ? Jotain / 91 ? Oliko muuta erikoista juuri silloin, päällepäin näkyvää - vai ainoastaan paljon pieniä huomaamattomia parannuksia ?
wiimax.fi
Kaipa tässä vähän pitäisi naurahtaa, mutta kyllä tässä sittenkin vain kulkevat kylmät väreet pitkin selkäpiitä. Lukuisia sellaisia vikoja tuossa tulikin ilmi mihin en ole edes vielä pahemmin kiinnittänyt huomiota kuten keskuslukitukseen joka jättää takakontin avaamatta, ihmeellisiin vinkumisiin jotka loppuvat kun kaasua painaa kevyesti, ovien paukahtelua yms. pientä.
Tolokun tarina. Melekein kaikki maholliset viat.
Siihen ku vialä ujuttattas pakkasella hyppivän nopeusmittarin joka saattaa jopa heretä korviahivelevään aariaan. Itkevät ajovalot, vanhalla tahtoo kyyneliä olla jo... mitä vielä linttaan istuttu jakkara.
kiitosta vaan. tuommosia vaan lissää piristää mieltä.
Siihen ku vialä ujuttattas pakkasella hyppivän nopeusmittarin joka saattaa jopa heretä korviahivelevään aariaan. Itkevät ajovalot, vanhalla tahtoo kyyneliä olla jo... mitä vielä linttaan istuttu jakkara.
kiitosta vaan. tuommosia vaan lissää piristää mieltä.