Olen ennenkin omistanut 200CDI Väyrysen manuaalina, ja silloin vehje tuntui mukavalta ajella. Tuolloin käytännöllisyys (=farmarin tarve) ajoi ajonautinnon edelle ja tein silloisesta Väykystä vaihtokaupat Fentonin kanssa Skoda Octavia 1,9 TDi:hin vm '03... Kyseinen aparaatti toimittaa edelleen meillä koirankuljetus- ja käyttöauton virkaa lähinnä vaimolla.
Saatuani siis Dealerilta varsin käyvän hintapyynnön, piti mennä tenttaamaan työkaveria että oliko hän oikeasti kiinnostunut ostamaan pakuksi rekisteröidyn Satalankkuni. Oli, mutta hänen vanha käyttis eli '98 Corolla pitäisi hukata sitä ennen.
No, eräs kaverini pyörittää avovaimonsa kanssa siivousfirmaa ja yhdellä työparilla alkoi olla jo akuutti keikka-auton tarve... Siispä sorvasin hyvityksen työkeverilleni Corollasta kohdilleen ja kylkeen tukku kahisevaa.
Homma eteni muuten upeasti, mutta ennen joulua tuli Dealerilta viesti, että hänen poikansa saattaisikin haluta ostaa sen itselleen. Jätin kaiken ns. herran haltuun ja jatkoin jo aloitettua suunnitelmaa. Olin jo luvannut kavereilleni autokaupat, joten en pidä tapanani syödä sanojani, joten homma etenei sillä rintamalla kuten sovittu. Toki rupesin sitten kuumeisesti netistä katselemaan itselleni vaihtoehtoa B), sillä vaihtoehto A) oli edelleen Dealerin Väykky.
Sain Mersun leimasta läpi, joskin parilla korjauskehotuksella. Homma alkoi hieman venymään, eikä Dealeristakaan kuulunut mitään. Mutta lopulta loppiaista edeltävän lauantaina sain satalankun pajalle ja korjattua. Sunnuntaina olin sitten lähdössä tekemään kauppoja työkaverini kanssa, niin iloisena uutisena oli Dealerilta tullut yv:tä, että Väykky on edelleen sittenkin kaupan perheen ulkopuolelle.
Joten kävin hakemassa rahat ja Corollan työkaveriltani ja illalla puhelimessa sovimme Dealerin kanssa hieman mitä kauppaan oikieasti sisältyy ja sitten tilasinkin jo junalipun.
Loppiaisen jälkeen tiistaina vähän jälkeen aamukuuden nousin junaan Järvenpäässä ja suunta oli Pohjois-Pohjanmaa. Viiden tunnun junareissun jälkeen olin Ylivieskassa ja Väykky oli juuri semmoinen kuin oli kuvailtukin, ei tarvinnut pettyä millään tapaa. Kun kulkukin oli passelia, niin ei siinä kauaa nokka tuhissut kun lyötiin kättä päälle kaupan merkiksi.
Olisi ollut mukava jäädä pitemmäksikin aikaa Vieskaan juttelemaan mukavia ja treffaamaan muitakin meseläisiä, mutta oli lähdettävä kotiin päin sillä edessä oli vielä seuravana yönä yövuoro töissä (joka just nyt on päättyässä)...
Josko seuravalla kerralla kirjoittaessa päästäsisiin enemmän itte autoon
ja sitten saa TODELLA tukevasti valot maskiin kiinni...
Enpä muistanukkaan kuinka isot jalkatilat on takapenkkiäisillä kun etupenkit on säädetty semmoselle normimittaiselle (vajaa 180 cm) ihmiselle. Taisi tulla tästä meidän uusi perhematka-auto jollei koira oo mukana 
