Karvanaama kirjoitti: ↑15.9.2017 20:48
14.9.2017 oli se päivämäärä, jolloin minusta tuli W126 coupen omistaja.
Kyseessä siis 500 SEC -88.
Ja 4.10.2022 oli se päivämäärä, jolloin en enää omista ainoatakaan Mersua.
Kaikenlaista ehjää ja epäkuranttia varaosaa lojuu tosin vielä tallissa.
Secin myynti oli kyllä todellinen seikkailu.
Muistaaksen Helmikuun 20. päivän tienoilla minulle soitti ostaja puhuen suomea Virolaisittain murtaen.
Kyseli autosta tietenkin ja vastailin näihin. Taisi seuraavana päivänä soittaa uudestaan, pienen tinkaustuokion jälkeen kaupat sovittiin puhelimitse.
Tarjoutui maksamaan varausmaksunkin, johon sanoin että ei tarvi, täälläpäin on totuttu siihen että mies pitää sanansa.
Haku sovittiin keväämmälle, kunhan tiet sulavat.
Sitten hra Putler rynnisti naapurimaahansa ja sekoitti pakkaa huolella.
Ostaja hoiteli ambulanssien siirtoa tuonne sotaa käyvälle alueelle, haku siirtyi kiireiden ja lumisateen takia.
Toki hän myöskin ilmoitteli ettei pääse, minä nyökyttelin ymmärtäväisenä ja odotin, odotin...odotin.
Sitten myyjä ehkä aisti lievän kärsimättömyyteni ja maksoi pienen etumaksun.
Sitten elettiin jo Heinäkuun puolta väliä, myyjä maksoi lisää etumaksua, noin kolmasosan kauppasummasta.
Odottelin...odottelin Verenpaine ajoittain kohosi. Mietiskelin että mikäköhän huijaus tässä on menossa.. ei ymmärrä.
Lähetin kohteliaan asiallisen viestin, jossa totesin kaupan peruuntuvan ja rahoja ei palauteta, ellei autoa noudeta.
Kyllähän hän varmasti tosissaan yrittikin aikaa järjestää ja maksoi taas lisää, jolloin neljäsosan verran sovittiin maksettavaksi noudon yhteydessä.
Joka siirtyi..siirtyi.. siirtyi. Kunnes siis ostaja kuitenkin saapui 4.10. Löi puuttuvan osan lapaan, hyppäsi coupeen ja läksi ajamaan etelää kohti.
Illalla tuli viesti että auto on Virossa!
Kyllä silti kannatti luottaa ihmisiin, joskin koetuksella oli, sen myönnän. Huh!