Kotimatka alkoi sitten tällaisella pläänillä:
Eka ajettiin siis Zadaria kohti, tällä kertaa rantatietä pitkin, jota olisi siis aluperin pitänyt tullakin vuoristoseikkailun sijasta. Oli hieno tie, joskaan ei mitenkään hirmu nopea. Välillä tietty jonotettiin rajallakin.
Sieltä se raja-asema lopulta siintää...
Tästä ajettiin sitten kansallispuisto Krkaan, jossa olis ollut vaellusmahdollisuuksia yms., mutta me tyydyimme käymään vain vesiputouksella:
Tänne menimme n. 20 min venematkalla, joka kuului lipun hintaan. Jännä pohja tuolla, semmoista isoa huokoista kivilohkaretta pelkästään.
Täällä syötiin, hinnat oli kohtuu korkeat, mutta annokset tosi isot.
Lopulta oltiin takaisin autolla; ajettiin tullessa tolloina ensimmäiseen parkkiin, joka oli tietysti maksullinen. Olisi kannattanut ajaa kylän läpi rantaan, jossa olisi ollut ilmeisestikin ilmainen parkki ja lyhyt kävelymatka venerantaan...
Tästä sitten yöksi Zadariin pikkuhotelliin:
Tämän hotellin edessä oli tosi kapea katu, jota peruutettaessa kolhaisin kuskin peiliä verkkoaitaan siten, että kuori irtosi kumitiivisteen kera repsottamaan. Ähräsin sen paikoilleen autossa istuessa mitenkuten...seuraavana päivänä lähdettiin Puolaa kohti, pysähdyttiin nyt eka kerran kadunvarsikojulle, josta ostettiin pientä purtavaa (kuten viikunoita) matkalle:
Mukavaa maisemaa matkalla:
Bensaa välillä; kulutus pyöri reisun aikana vajaasta kympistä hieman yli 11 l / 100 km.
Päätettiin sittenkin ajaa Slovenian (luettiin rajaruuhkista) ja Itävallan sijasta Unkarin kautta Bratislavaan. No Unkarin rajalla sitten passintarkastus ja eiköhän virkailijalla hipaissut käsin tuohon kuskin peiliin ja tiiviste + kuori ropisivat asvaltille. Kopissa oli naisvirkalija joka huomasi asian ja katkesi kaksinkerroin tuolillansa nauramaan
. Keräsin heidän siinä höröttäessä romppeet hyttiin ja jatkettiin matkaa Bratislavaa kohti, jossa seuraava yö.
Hotelli oli vähän erikoisempi tällä kertaa:
Peilin kohtalo:
Tälläsin tällä kertaa paremmin nuo paikoilleen ja hyvin on pysynyt tähän päivään asti pelkän kitkan voimin !
Vanhassa kaupungissa käytiin syömässä illalla, ihan hienohan sekin oli.
Tsekin läpi Etelä-Puolaa kohti seuraavan päivänä:
Se on kyllä sanottava, että Tsekkeihin ei mennä vähään aikaan autoilemaan, moottoritiet jumputtavat jumalattomasti (no välillä oli toki kunnon asvalttiakin) ja kun siihen hermostuttiin, koitettiin mennä muita maanteitä pitkin, vaan niinpä olivat hyö rempassa siellä täällä, parhaimmillaan ajettiin 6 km erästä tietä, joka sitten oli kaivettu auki eikä auttanut kun palata takaisin, lopulta kylien ja peltojen poikki takaisin moottoritielle. Oli välillä vähän hermot tiukalla, mutta lopulta alkoi Puolan raja olemaan lähellä.
Ylitettiin joku vuoristo ja päästiin aika uuteen ja moderniin lomakeskukseen, jossa vietettiin seuraavat kolme yötä, tarkoitus oli kyllä käydä katselemassa kartanoita ja linnoja, mutta oli niin hyvät kelit että vain rentouduttiin alueella syöden ja juoden hyvin. Tässä kämpässä oli muuten hieno suihkukaappi, sai vähän saunaefektiäkin kun oli höyrystin ja tietysti värivalot, radiot yms. suuttimia sielä täällä.
Onneksi on Ässän periksessä tilaa, tämä kuva juuri ennen tänne saapumista kauppakäynnin jälkeen.
Sitten Puolan läpi ajo, vain reilu 700 km, mutta taas meni 11 h, oli moottoritiellä kolaria yms. ja taas seikkailtiin pikkuteillä Googlemappia apuna käyttäen. Varsovan kohdalla pysähdyttiin tankillakin, vähän erikoisempaa kalustoa oli vieressä.
Lopulta illalla perillä muutaman huoneen hotellissa:
Ystävälliset hurtat ja kissa pelastivat päivän ! Vieressä oli rekkamiesten yöpymisalue, jossa ravintola. Yhtään ei englantia siellä osattu, mutta onneksi ruokalistalla oli englanniksi annokset; chicken fillet with potatoes tilattiin ja saatiin kananuggetit ja ranskalaiset
No ei maksanu paljoa, joten syötiin hyvällä ruokahalulla kuitenkin.
Sitten Riikaa kohti, ukkosmyrskyn läpi mentiin:
Täällä oli sitten vuokrattu oma talo pihapiiristä, jossa sauna ja jopa ulkoporeallas, joskin tämä allas oli sisällä ! Saunakin hieman erityylinen kuin mihin tottunut, onneks löytyi talosta ämpäri ja keittiöstä kastikekauha, jolla sai löylyä heiteltyä pikkuiselle sähkökiukaalle.
Isäntäväki oli hyvin ystävällistä, heidän tyttärensä ehti esitellä talon toiminnot ennen Juhannusjuhlintaan lähtöään (kuulosti olevan hyvin paljon suomalaismeiningin mukaista myös Latviassa
). Toivat sitten juhannusaattona oluetkin meille ja lapsille limpparit !
Auton viereen parkkeerasi eräänä päivänä tämmöinen:
Ei ollut nuorisoauto, sieltä nousi viimeisen päälle tällätty n. 70-v. frouva, joka meni pihapiirissä olleeseen parturiin. Nätisti kävi dieseli, mitäpä sitä pikku ruosteesta välittämään...
Vietettiin muutama päivä täällä ennen Tallinnaa kohti lähtöä. Tässä vaiheessa jo uskalsi Mersulle skoolatakin
Matkalle sinne jo odotettukin tapahtuma tällaisella tienpätkällä:
Eli siis:
Sitten Tallinnaan parkkiin, kottura näkyi mukavasti hotellin ikkunasta jälleen:
Seuraavana aamuna Vikingin satamaa kohti, hieman ihmeteltiin kun aika vähän oli autoja, sitten joku rupeaa heilutteleen kättä ja huhuilee että tulkaa perässä, satama on eri paikassa...no totta tosiaan matkan aikana oli valmistunut uusi odotuspaikka ja lopulta ajettiin sitten kyytiin.
Sitten loppupätkä Helsingistä Ouluun ja kotona oltiin kuuden maissa. 23 päivää reissussa ja 7243 km takana.
Vielä olisi gigatolkulla kojelautakameramateriaalia tarkasteltavana, että tuliko millaista liikkuvaa kuvaa matkalta...