Yrjö Weilin AUTO - KIRJA.
Olen usein ajatellut, että ennen autonasentajan työ oli helppoa, kun autot olivat niin yksinkertaisia kapistuksia.
Tätä kirjaa selaillessa mieli on osittain muuttunut; eihän noista yksinkertaisista autoista ymmärrä yhtikäs mitään.

Tässä aluksi otteita kirjasta:
- Sytytyksestä:
"Tässä on magneeton jakotaulun ruuviin vasemmalla ja edelleen tulppiin sekundäärikäämin ulkopään ollessa tämän kanssa yhteydessä ja sisäpään maan kanssa. Tähän yliheittäjään ovat korkeajännitysruuvit vasemmalla ja oikealla yhdistetyt. Yliheittäjää liikutetaan kahvasta käsin"
- Valoista:
"Jos vaunussa on sähkökäyntiinpanolaite, on siinä myös akkumulaattori, josta saadaan tarpeeksi virtaa tähän tarkoitukseen. Kaasua saadaan joko käyttämällä tavallista karbiidilaitetta tai kaasuakkumulaattoreita."
- Yleisiä ohjeita:
"Kun vaunu on vajassa, on sen alle pyörien väliin pantava pelti, jonka ulkoreunat on käännetty ylöspäin. Tähän saa valua liika öljy. Kumit eivät nimittäin saa koskaan seistä öljyisellä paikalla"
- Nykypäivää:
"Edellisen neuvon ohje voidaan toteuttaa nyös kuten se on Mercedes - Benz 200 D - merkkisissä vaunuissa hoidettu ; moottorin ja vaihteiston alla on auton pohjaan kiinnitetty muovikaukalot jotka keräävät liian öljyn."
Kiitoksia vielä tässä julkisesti pukille, mahtaapi olla juuri se ainoa oikea joka tälläkin forumilla on kirjoitellut...
