Koeajoraportti: BMW 530d A E61
Koeajoraportti: BMW 530d A E61
Marraskuinen sade piiskaa pysäköintialuetta. Lätäköt lainehtivat kuraisina pitkin pihaa. Kävelen kohti mustaa 2006-vuosimallin E61-korista BMW 530d A Touringia.
Painan BMW-logolla varustetun suorakaiteen muotoisen palikan reunaa. Musta auto tervehtii minua ja avaa ovensa. Kurottaudun oven edessä leviävän lätäkön ylitse kuljettajan paikalle. Laitan oven kiinni ja jätän koiranilman ulkopuolelle.
Pyyhin marraskuuta pois kasvoiltani ja katselen ympärilleni auton sisällä. 4,8 metriä pitkän farmariauton sisätilat ovat yksinkertaisesti mykistävät. Katto kaartuu korkealla pääni yläpuolella. Vaalea kangasverhoilu tuo vielä lisää väljyyden tunnetta. Jos tässä autossa olisi vielä lasikattoluukku, tilaa kuin hallissa. Kurottelen kädellä kattoverhoilua. Lasit alkavat huurtua mukanani saapuneesta kosteudesta.
Työnnän palikan virtalukon paikalla olevaan koloon ja painan vieressä olevasta painikkeesta moottorin käymään. 24-venttiilinen kuutos-diesel herää eloon ja jää raksuttamaan vaimeasti. Mielelläni ymmärtäisin, mitä lisäarvoa ”palikka ja nappula”-järjestely tuottaa? Miksi avain ei saa olla edes etäisesti avaimen näköinen? Miksi käynnistys ei voi tapahtua avaimesta, vaan sitä varten pitää olla nappula vieressä?
Säädän kuljettajan istuinta kohdalleen. Osittain sähkösäätöinen istuin tarjoaa valtavat säätövarat. Jos näiden avulla ei löydä mieleistään istuimen sijaintia, niin jo on kumma. Ja kumma tuntuu olevan: Säätelen istuinta. Vuoroin se tuntuu olevan liian edessä, vuoroin liian kallellaan. Välillä tuntuu hyvältä, mutta ohjauspyörä on ulottumattomissani. Alan tuntea itseni hölmöksi. Mihin se piilokamera on asennettu? Lopulta penkin ja ohjauspyörän käänteleminen tuottavat siedettävän lopputuloksen. Kaasujalkani polvi osuu ikävästi johonkin kulmaan ja perusmallisen penkin istuinosa tuntuu hiukan liian lyhyeltä, mutta muuten asento on melko tyydyttävä. Ilmastointilaite on kuivannut ilman ja ikkunoista näkee jälleen läpi.
Siirrän upeasti toimivasta valitsimesta vaihteen D:lle ja lähden liikkeelle. Iso farmari lähtee ryömimään pehmeästi eteenpäin. Harmaalta taivaalta putoava vesi valuu pitkin auton tuulilasia. Siirrän muovipintaisen ohjauspyörän oikealla puolella olevaa viikseä yhden pykälän kytkeäkseni tuulilasinpyyhkijät tihkuasentoon. Lyhyt tappi ponnahtaa takaisin lähtöasentoonsa ja lasinpyyhkijät alkavat vispata täydellä teholla.
Painan lasinpyyhkijän viiksestä toiseen suuntaan. Ei vieläkään tihkutoimintoa. Tunnustan voimattomuuteni keppiin piilotetun logiikan edessä. Pysäköin auton uudelleen ja keskityn tutkimaan viiksen tökkimisen ja kääntelyn vaikutuksia pyyhkijöiden toimintaan.
Istun sateen keskellä. Päässäni syntyy tietoisuus siitä, että baijerilainen käytettävyystutkija ei ole rekrytoinut koeryhmäänsä Mercedes-Benzillä ajavia henkilöitä. Aikaa kuluu. Olen täysin varma, että jossain on kamera piilotettuna. Yrityksen ja erehdyksen kautta keksin, että tihkuasento kytkeytyy viiksen päästä painamalla ja samalla aktivoituu uudessa 5-sarjan BMW:ssä vakiovarusteena oleva sadetunnistinkin. Hienoa!
Ohjaan BMW 530d:n liikenteeseen. Farmari liikkuu kuin sukkasillaan. 3-litrainen diesel vääntää vahvasti ja auto liikkuu vaivattomasti. Ohjauspyörän vasemmalla puolella on samanlainen keskittävä viiksi kuin oikeallakin. Vilkkukytkimen käyttäminen on tottumattomalle hämmentävää. Vilkun palauttaminen tapahtuu kääntämällä keppiä vastakkaisen vilkutuksen suuntaan. Huomaan jälleen ihmetteleväni, mitä lisäarvoa tämä ”uudenaikainen” järjestely tuottaa. Onneksi tappi kuitenkin sijaitsee loogisella kohdalla.
Saavun moottoritien rampille. Tie kaartaa laajan lenkin oikeaan. Viitos-BMW:n ohjaus on nopea ja erittäin kevyt. Ensimmäisestä nopeasta mutkasta tulee kantikas.
Serpentiini alkaa oieta. Painan kaasupoljinta rohkeasti alaspäin. Vaihde vaihtuu huomaamattomasti pykälää pienempään. Konepellin alta kuuluu vaimea ”rrr...”. BMW etenee kohti mutkan loppua tasapainoisesti. Nopeusmittari kiipeää uskomatonta vauhtia ylöspäin. 500 yksikköä samettisen pehmeää vääntöä siirtyy takarenkaille. 231 diesel-hevosvoimaa tulevat rauhallisesti mutta varmasti siirtämään suurta autoa. Eleetöntä. Hienostunutta. Vakuuttavaa!
Asetan vakionopeudensäätimen matkanopeuteen. Moottorin ääni jää taka-alalle. Kuuntelen BMW.tä. Laadukasta. Ei ainoatakaan sivuääntä. Ei nitinöitä eikä räminöitä, vaikka muovi onkin ollut verhoilun suunnittelijan suosiossa. Jokin kuitenkin häiritsee. – Renkaat! Muuten täysin äänettömän, 10000 km ajetun farmariauton sisälle kuuluu yllättävän voimakas nastarenkaiden meteli.
Otan kuljettajan paikalla mahdollisimman mukavan asennon ja alan tehdä oloani kotoisaksi. 530d alkaa tuntua kivalta autolta matkan tekoon. Lasinpyyhkijät siirtävät sadetta syrjään. Naureskelen ajatukselleni, että voisin olla viettämässä marraspäivää huomattavasti epämukavammallakin tavalla. Suomalaiset urat aiheuttavat pientä epämääräisyyttä E61-BMW:n kulkuun. Kevyt ohjaus hävittää välittömimmän kontaktin eturenkaiden ja tien pinna välisiin tapahtumiin. Ei kuitenkaan lainkaan hullumpaa...
Matka jatkuu ja keksin kokeilla keskikonsolissa sijaitsevan säätöruuvipotikan vaikutuksia kojelaudan keskelle asennetun näytön esittämiin tietoihin. Suoralla tiellä tutustumisleikki saa minut virnistelemään. Heikommissa tieolosuhteissa saattaisin reagoida toisin. Motikkaa pystyy ruuvaamaan, siirtelemään ja painelemaan. Sen vieressä on nappula, jonka avulla ilmeisestikin pystyy palaamaan baijerilaisessa keskustietonäytön valikkohierarkiassa askeleen takaisin.
Jo muutamaa kilometriä myöhemmin härveli on saanut minut täydellisen vakuuttuneeksi, että viettämällä riittävästi aikaa sen parissa mahdollistaa usean tarpeellisen ja tarpeettoman operaation yksityiskohtaisen kontrolloinnin. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, onko tämä ”uudenaikainen” ratkaisu paras. Täysin varmaa kuitenkin on, että eteläsaksalainen käytettävyystutkimusryhmä ei varmasti ole noudattanut koostumukseltaan täysin tämä auton todellisien asiakkaskunnan jakaumaa. Miksi BMW ei ole voinut tehdä ainoatakaan asiaa ”tavallisesti”?
Niin, miksi tämä auton täytyy yrittää olla erikoinen? Miksi sen täytyy niin paljon yrittää, että se menee siinä välillä jopa omituisuuteen saakka? BMW 530d A Touring on upea moottori. Se on upea vaihteisto. Se on tasapainoinen käytös. Miksi sillä silti on kompleksinomainen tarve korostaa innovatiivisuuttaan? Miksi kaikki sen toiminnot eivät voi toimia yhtä luonnollisesti kuin sen moottori ja alusta?
Jos olisin saapunut E61:n luokse illalla, ympärilläni olisi ollut synkkä marraskuinen pimeys, jossa valot heijastuvat kaoottiseksi sotkuksi lokaisen tien pinnasta. Se kaikki, mikä aiheutti valoisaan aikaan hämmästelyä ja huvittuneisuutta olisi muuttunut pimeässä ärtymykseksi ja vaaratilanteiksi. En olisi voinut kirjoittaa löytäneeni ”ajamisen iloa”.
Pysäköin auton. Sammutan moottorin samasta painikkeesta, josta sen käynnistin. Vedän suorakaiteen muotoisen avaimen pois virtalukosta. Se ei suostu irtoamaan.
Painan BMW-logolla varustetun suorakaiteen muotoisen palikan reunaa. Musta auto tervehtii minua ja avaa ovensa. Kurottaudun oven edessä leviävän lätäkön ylitse kuljettajan paikalle. Laitan oven kiinni ja jätän koiranilman ulkopuolelle.
Pyyhin marraskuuta pois kasvoiltani ja katselen ympärilleni auton sisällä. 4,8 metriä pitkän farmariauton sisätilat ovat yksinkertaisesti mykistävät. Katto kaartuu korkealla pääni yläpuolella. Vaalea kangasverhoilu tuo vielä lisää väljyyden tunnetta. Jos tässä autossa olisi vielä lasikattoluukku, tilaa kuin hallissa. Kurottelen kädellä kattoverhoilua. Lasit alkavat huurtua mukanani saapuneesta kosteudesta.
Työnnän palikan virtalukon paikalla olevaan koloon ja painan vieressä olevasta painikkeesta moottorin käymään. 24-venttiilinen kuutos-diesel herää eloon ja jää raksuttamaan vaimeasti. Mielelläni ymmärtäisin, mitä lisäarvoa ”palikka ja nappula”-järjestely tuottaa? Miksi avain ei saa olla edes etäisesti avaimen näköinen? Miksi käynnistys ei voi tapahtua avaimesta, vaan sitä varten pitää olla nappula vieressä?
Säädän kuljettajan istuinta kohdalleen. Osittain sähkösäätöinen istuin tarjoaa valtavat säätövarat. Jos näiden avulla ei löydä mieleistään istuimen sijaintia, niin jo on kumma. Ja kumma tuntuu olevan: Säätelen istuinta. Vuoroin se tuntuu olevan liian edessä, vuoroin liian kallellaan. Välillä tuntuu hyvältä, mutta ohjauspyörä on ulottumattomissani. Alan tuntea itseni hölmöksi. Mihin se piilokamera on asennettu? Lopulta penkin ja ohjauspyörän käänteleminen tuottavat siedettävän lopputuloksen. Kaasujalkani polvi osuu ikävästi johonkin kulmaan ja perusmallisen penkin istuinosa tuntuu hiukan liian lyhyeltä, mutta muuten asento on melko tyydyttävä. Ilmastointilaite on kuivannut ilman ja ikkunoista näkee jälleen läpi.
Siirrän upeasti toimivasta valitsimesta vaihteen D:lle ja lähden liikkeelle. Iso farmari lähtee ryömimään pehmeästi eteenpäin. Harmaalta taivaalta putoava vesi valuu pitkin auton tuulilasia. Siirrän muovipintaisen ohjauspyörän oikealla puolella olevaa viikseä yhden pykälän kytkeäkseni tuulilasinpyyhkijät tihkuasentoon. Lyhyt tappi ponnahtaa takaisin lähtöasentoonsa ja lasinpyyhkijät alkavat vispata täydellä teholla.
Painan lasinpyyhkijän viiksestä toiseen suuntaan. Ei vieläkään tihkutoimintoa. Tunnustan voimattomuuteni keppiin piilotetun logiikan edessä. Pysäköin auton uudelleen ja keskityn tutkimaan viiksen tökkimisen ja kääntelyn vaikutuksia pyyhkijöiden toimintaan.
Istun sateen keskellä. Päässäni syntyy tietoisuus siitä, että baijerilainen käytettävyystutkija ei ole rekrytoinut koeryhmäänsä Mercedes-Benzillä ajavia henkilöitä. Aikaa kuluu. Olen täysin varma, että jossain on kamera piilotettuna. Yrityksen ja erehdyksen kautta keksin, että tihkuasento kytkeytyy viiksen päästä painamalla ja samalla aktivoituu uudessa 5-sarjan BMW:ssä vakiovarusteena oleva sadetunnistinkin. Hienoa!
Ohjaan BMW 530d:n liikenteeseen. Farmari liikkuu kuin sukkasillaan. 3-litrainen diesel vääntää vahvasti ja auto liikkuu vaivattomasti. Ohjauspyörän vasemmalla puolella on samanlainen keskittävä viiksi kuin oikeallakin. Vilkkukytkimen käyttäminen on tottumattomalle hämmentävää. Vilkun palauttaminen tapahtuu kääntämällä keppiä vastakkaisen vilkutuksen suuntaan. Huomaan jälleen ihmetteleväni, mitä lisäarvoa tämä ”uudenaikainen” järjestely tuottaa. Onneksi tappi kuitenkin sijaitsee loogisella kohdalla.
Saavun moottoritien rampille. Tie kaartaa laajan lenkin oikeaan. Viitos-BMW:n ohjaus on nopea ja erittäin kevyt. Ensimmäisestä nopeasta mutkasta tulee kantikas.
Serpentiini alkaa oieta. Painan kaasupoljinta rohkeasti alaspäin. Vaihde vaihtuu huomaamattomasti pykälää pienempään. Konepellin alta kuuluu vaimea ”rrr...”. BMW etenee kohti mutkan loppua tasapainoisesti. Nopeusmittari kiipeää uskomatonta vauhtia ylöspäin. 500 yksikköä samettisen pehmeää vääntöä siirtyy takarenkaille. 231 diesel-hevosvoimaa tulevat rauhallisesti mutta varmasti siirtämään suurta autoa. Eleetöntä. Hienostunutta. Vakuuttavaa!
Asetan vakionopeudensäätimen matkanopeuteen. Moottorin ääni jää taka-alalle. Kuuntelen BMW.tä. Laadukasta. Ei ainoatakaan sivuääntä. Ei nitinöitä eikä räminöitä, vaikka muovi onkin ollut verhoilun suunnittelijan suosiossa. Jokin kuitenkin häiritsee. – Renkaat! Muuten täysin äänettömän, 10000 km ajetun farmariauton sisälle kuuluu yllättävän voimakas nastarenkaiden meteli.
Otan kuljettajan paikalla mahdollisimman mukavan asennon ja alan tehdä oloani kotoisaksi. 530d alkaa tuntua kivalta autolta matkan tekoon. Lasinpyyhkijät siirtävät sadetta syrjään. Naureskelen ajatukselleni, että voisin olla viettämässä marraspäivää huomattavasti epämukavammallakin tavalla. Suomalaiset urat aiheuttavat pientä epämääräisyyttä E61-BMW:n kulkuun. Kevyt ohjaus hävittää välittömimmän kontaktin eturenkaiden ja tien pinna välisiin tapahtumiin. Ei kuitenkaan lainkaan hullumpaa...
Matka jatkuu ja keksin kokeilla keskikonsolissa sijaitsevan säätöruuvipotikan vaikutuksia kojelaudan keskelle asennetun näytön esittämiin tietoihin. Suoralla tiellä tutustumisleikki saa minut virnistelemään. Heikommissa tieolosuhteissa saattaisin reagoida toisin. Motikkaa pystyy ruuvaamaan, siirtelemään ja painelemaan. Sen vieressä on nappula, jonka avulla ilmeisestikin pystyy palaamaan baijerilaisessa keskustietonäytön valikkohierarkiassa askeleen takaisin.
Jo muutamaa kilometriä myöhemmin härveli on saanut minut täydellisen vakuuttuneeksi, että viettämällä riittävästi aikaa sen parissa mahdollistaa usean tarpeellisen ja tarpeettoman operaation yksityiskohtaisen kontrolloinnin. En kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, onko tämä ”uudenaikainen” ratkaisu paras. Täysin varmaa kuitenkin on, että eteläsaksalainen käytettävyystutkimusryhmä ei varmasti ole noudattanut koostumukseltaan täysin tämä auton todellisien asiakkaskunnan jakaumaa. Miksi BMW ei ole voinut tehdä ainoatakaan asiaa ”tavallisesti”?
Niin, miksi tämä auton täytyy yrittää olla erikoinen? Miksi sen täytyy niin paljon yrittää, että se menee siinä välillä jopa omituisuuteen saakka? BMW 530d A Touring on upea moottori. Se on upea vaihteisto. Se on tasapainoinen käytös. Miksi sillä silti on kompleksinomainen tarve korostaa innovatiivisuuttaan? Miksi kaikki sen toiminnot eivät voi toimia yhtä luonnollisesti kuin sen moottori ja alusta?
Jos olisin saapunut E61:n luokse illalla, ympärilläni olisi ollut synkkä marraskuinen pimeys, jossa valot heijastuvat kaoottiseksi sotkuksi lokaisen tien pinnasta. Se kaikki, mikä aiheutti valoisaan aikaan hämmästelyä ja huvittuneisuutta olisi muuttunut pimeässä ärtymykseksi ja vaaratilanteiksi. En olisi voinut kirjoittaa löytäneeni ”ajamisen iloa”.
Pysäköin auton. Sammutan moottorin samasta painikkeesta, josta sen käynnistin. Vedän suorakaiteen muotoisen avaimen pois virtalukosta. Se ei suostu irtoamaan.
-T
- Jarno.V
- Opel - spesialisti
- Viestit: 1021
- Liittynyt: 30.9.2005 18:12
- Paikkakunta: Oulun seutu tällä kertaa
Re: Koeajoraportti: BMW 530d A E61
Paina sitä.eerola kirjoitti:Vedän suorakaiteen muotoisen avaimen pois virtalukosta. Se ei suostu irtoamaan.
Hieno raportti, siinä keskusvalikossa näkyy myös "hauskasti" huollot jotka pitää tehdä. Tulos: tuot auton huoltoon niin kukaan ei tiedä mitä se maksaa, ennen huoltoa.
Jos ei kulje niin kromaa se.
Re: Koeajoraportti: BMW 530d A E61
No joo, koska pääsin kirjoittamaan raporttia, lukija voi arvata, että lopulta kyllä keksin, miten "avain" irtoaa lukosta. Painamallahan se. Loogista kuin mikä: Avain tulee ulos työntämällä sitä sisään.Jarno.V kirjoitti:Paina sitä....
-T
En usko. En pidä E60/61-korin ulkonäöstä juurikaan. M5-versiossa pidän mallimerkinnästä. Mutta jos merkintää, kyljen aukkoja ja pakoputken päitä ei näy, en pidä M5:stäkään. E39 on paljon enemmän mieleeni.Rässi66 kirjoitti:...ei kuitenkaan taida olla kotiin tommosta tulossa?
-T
Totta turiset, En meinannut uskoa silmiäni kun näin ensimmäisen kerran uuden 700 sarjan auton. Päivä meni silloin pilalle, miten joku kelvoton :wackit: on kehdannut tehdä tällaista. Vanha E39 oli/on todella onnistunut ja loppuun hiottu, samasta kuuskytluvulta asti säilyneestä ideasta.eerola kirjoitti: En pidä E60/61-korin ulkonäöstä juurikaan. M5-versiossa pidän mallimerkinnästä. Mutta jos merkintää, kyljen aukkoja ja pakoputken päitä ei näy, en pidä M5:stäkään. E39 on paljon enemmän mieleeni.
No, silmä on jo tottunut näihin uusiin malleihin, mutta ei uusi Z4, 300 jne. vieläkään näytä hyvältä. Eikä uusi 600-sarja pääse samalle tasolle vanhan kanssa. Parasta sillä tontilla taitaa olla M6:sen äänet.
Autojen suunnitelija siirrettiin kuulema toisiin hommiin, mallien vastaan otto oli niin nuivaa.
Juttu taasen oli hyvä, kiitos siitä
Kiitokset hienosta raposrtista, vaikkakin tälläkin kertaa ilman välikaasuja...
PS: BMW myy paremmin kuin koskaan ennen, ilmeisesti rohkea muotoilulinja kuitenkin kannatti. Bangle siirtyi muistaakseni johtamaan koko konsernin muotoilua.
Kolmonen näyttää siedettävältä omasta mielestä. Viitonenkin muuten suht ok mutta ne Dame Ednan silmälasien näköiset vilkutSamuliS kirjoitti: Autojen suunnitelija siirrettiin kuulema toisiin hommiin, mallien vastaan otto oli niin nuivaa.
PS: BMW myy paremmin kuin koskaan ennen, ilmeisesti rohkea muotoilulinja kuitenkin kannatti. Bangle siirtyi muistaakseni johtamaan koko konsernin muotoilua.
I drive an Opel. What's your excuse?
Minun mielestäni on erinomaisen hyvä asia, että auto synnyttää tunteita. Tällöin auto on ollut jonkun makuinen.
Jos henkilökohtaisesti en jonkun mallin tai merkin muotoilusta pidäkään, olen aivan varma, että maailmasta löytyy aina joku toinen joka siitä pitää. Siksipä en alkanutkaan alkuperäisessä raportissa käsitellä E60/61:n muotoilua. Makuasiajuttu tuli esiin vasta kun Rässi66 varmisteli harkitaanko taloudessamme investointia uutta 5-sarjaa edustavaan menopeliin.
Jos henkilökohtaisesti en jonkun mallin tai merkin muotoilusta pidäkään, olen aivan varma, että maailmasta löytyy aina joku toinen joka siitä pitää. Siksipä en alkanutkaan alkuperäisessä raportissa käsitellä E60/61:n muotoilua. Makuasiajuttu tuli esiin vasta kun Rässi66 varmisteli harkitaanko taloudessamme investointia uutta 5-sarjaa edustavaan menopeliin.
-T
Re: Koeajoraportti: BMW 530d A E61
Bemarin käynnistysnappula-logiikka jatkuu loppuun saakka. Eikös se avain pitänyt painaa sisään ja painaa ulos?eerola kirjoitti: Vedän suorakaiteen muotoisen avaimen pois virtalukosta. Se ei suostu irtoamaan.
Huoleton on Volvollinen mies ja aivan huoleton väykytön.
W210, "auto" jossa kromi on maalia ja vaihdelaatikko muovia.
W210, "auto" jossa kromi on maalia ja vaihdelaatikko muovia.