Eli koeajossa oli lähes täydellisesti varustettu uudehko (noin 1100 km ajettu) Ford Transit keskipitkänä matalana versiona. Varusteita laitteessa on aika tavalla kattavasti. Normaalin (ja todella erinomaisen) lämmitettävän tuulilasin lisäksi löytyy ilmastointi, vakionopeudensäädin, sähköikkunat, CD-soitin rattisäädöillä, polttoainetoiminen lämmitin (eber) ja sadetunnistin. Varmasti jotain puuttuu mutta tuossa tärkeimmät.
Aluksi kierrän auton arvostellen ulkonäköä joka on hyvin sama kuin missä tahansa tämän päivän pakettiautossa. Mitään mullistavaa ei ole. Positiivista tavarankuljetukseen suunnatussa autossa on molemminpuolinen liukuovi. Kuten arvata saattaa uuden auton tavaralle suunnattu tila on sekin vielä erittäin siisti. Alkuperäistä ei näyt tavaratilassakaan, on nimittäin seinät vuorattu vaneerilla kuten kuuluu. Takaovi aukeaa kahdessa osassa, hyvä sillä ylöspäin aukeava ovi on arkipäiväisessä käytössä omasta mielestäni huono. Yleisilme on siisti ja lunastaa odotukset pakettiautolle asetettavista primäärivaatimuksista.
Noh, kuskin pukille hyppäys ja auto käyntiin. Tuttu, tosin totuttua pehmeämpi, FORDin dieselin nakutus kantautuu korviin. Tälläiseltä se Fordin kone aina kuulostaa. Kojetaulu on siistin yksinkertainen ja pienille tavaroille löytyy jopa liikaa tilaa. Kaikenlaista koloa ja telinettä on turhuuksiin asti. Integroitu CD soitinradio näyttää... tavalliselta. Sitten haetaan pykälää, vaihdekepin virkaa toimittava pätikkä on liian kaukana, ei luonnollisen liikeradan ulottuvilla vaan sitä pitää ikään kuin kurottaa. En anna sen hämätä vaan ykköstä etsien pyritään liikkeelle. Ennakkoluuloja ei voi kuitenkaan välttää, FORD ei ole koskaan onnistunut tekemään järkevältä tuntuvaa kytkintä. Paha kyllä samaa fiilistä löytyy myös tästä, joskaan ei samassa mittakaavassa. Mikä siinä on, että sitä ei saada tehtyä joustavaksi?
Pihasta pois ja kaartaminen tien päästä yleiselle tielle. Huh, kaasuun laite reagoi tavaran kuljetukseen suunnitelluksi autoksi todella hyvin. Vääntöä riittää sen luvatut 310Nm ja potkua tuntuu olevan aika paljon. Tottutteluksi menee tuon onnettoman kytkimen kanssa. Kaasupolkimen liikeratakin on lyhyt ja tuntuu oudolta. Ensimmäinen risteys lähestyy ja vilkkua pitäisi hakea. Missä *erkeleessä se viiksi oikein on? Aivan väärässä paikassa ratin yläosan tasolla. Mikä siinä normaalissa paikassa vastustaa? Ai niin, siinä on radion säätimet.
Reippaampi kiihdystys, kaikki 130 hevosta vapautetaan ja taas niin tottu Fordismi tulee esiin. Vetoalue on todella lyhkäinen ja loppuu kuin seinään. Normaalissa ajossa vaihteita voi lapata aika nopeasti sisään, vastapainona veto alka alhaalta joten isoa pykälää voi tarjota aikaisessa vaiheessa. Vääntöä tuntuu edelleen riittävän ja ymmärrän hyvin että vakionopeuden säädin toimii tässä autossa hyvin. No, siinä 80 vauhdissa pientä jyrinää havaittavissa vedätettäessä.
Auto kulkee hyvin ja suoraan. Tuuli ottaa yllättävän vähän ja erityisesti hiljainen kyyti tuo menoon mukavuutta. Ajoasento on pakettiautomaisen pysty ja varmasti pidemmillä siivuilla hyvä, väsymään ei pääse.
Parikymmentä kilometriä niellään nopeasti. Kaarran takaisin pihaan ja totean kulkupelin hyväksi vehkeeksi. Tosin uudelta laitteelta sitä pitää myös odottaa tai sitten valmistaja on epäonnistunut.
Vaikutelmat yhteenvedetteynä: vilkku- ja pyyhkijänviikset luonnottomassa paikassa, vaihdekeppi liian kaukana ja kytkin omaan makuun edelleen surkea. Hyvää sen sijaan on vakaa ja hiljainen kyyti sekä todella ripeä kulku!
Omaan käyttöön en tälläistä tarvisisi enkä siten hankkisi, mutta jos työkalulle olisi tarvetta niin kyllä uusi Ford Transit varteenotettava vaihtoehto on.
Auto oli siis tälläinen, mutta korinvärisillä peileillä ja puskurilla. Väri sama.
