Aikani kiertelin uusien Mercedesten seassa ja kuivatestailin niitä. Etenkin W211 teki suuren vaikutuksen, on se hieno peli. Vielä jonakin päivänä… Kun pienehkön autohallin kaikki autot oli kierretty, menin istumaan ja lueskelemaan autolehtiä. Kello 13.50 tiskiltä viitotaan minua tulemaan paikalle. Mies pöydän toiselta puolelta pahoittelee myöhästymistä, ja kertoo antavansa käyttööni sijaisauton. Mielessäni ajattelen jo tyytyväisenä, että pääseeköhän tässä nyt uutta E-sarjalaista ajamaan. Tai miksei uusi A, sekin olisi mielenkiintoinen kokeiltava.
Sydämeni pysähtyy, kun mies ojentaa minulle Toyotan merkillä varustetun avaimen kertoen samalla, että se on tuo harmaa Yaris keskellä parkkipaikkaa. Mieleeni juolahtaa eerolan aiemmin kirjoittama ylistysvirsi kyseiselle autolle, kun siirryn parkkipaikalle auton viereen. Yritän painella avaimesta, mutta mitään ei tapahdu. Yariksessa ei näköjään ole edes kaukolukitusta, vaan sisään mennään perinteisesti avaimella. Istahdan sisään ja huomaan, etten sovi sinne kuin kaksinkerroin (pituutta minulla 195 senttiä). Käännän virrat päälle ja huomaan, että polttoaineen varoitusvalo vilkkuu. Palaan tiskille toivoen, että joskohan sieltä nyt heruisi joku järkevämpi auto.
Seuraavaksi käteeni annetaan Peugeotin logolla varustettu avain. Tässä on jopa nappeja, ehkä siis kyseessä 407? Mielenkiintoista. Menen ulos ja painan avaimesta nappia. Jalkani meinaavat pettää alta, kun vilkut välähtävät turkoosinvärisessä Peugeot 107:ssa.
Siirryn hoippuvin jaloin lähemmäs tuota miehekästä autoa. Ensimmäisenä huomion kiinnittävät naurettavan näköiset takavalot. Ei tällaisella voi ajaa kukaan, jolla on veren seassa tippaakaan testosteronia. Ei muuta kun sisään. Penkki näyttää erittäin pieneltä ja muotoilemattomalta. Ehkä parempi, että muotoilu on jätetty väliin, koska muutoin noin pienelle istuimelle ei yli 50-kiloisella olisi asiaa.
Penkki siirtyy kepeästi taka-asentoon, jolloin kuljettajalle onkin yllättävän hyvin tilaa. Pää ei ole katossa kiinni, ja matkaa polkimillekin on sopivasti. Katseeni kiinnittyy polkimiin. Ne ovat ranskalaistyyliin uskomattoman pienet. Lisäksi niitä on kolme kappaletta, eli yhtä monta kuin omassa autossani. Tosin vasemmanpuolimmaisin poljin onkin kytkin, eikä seisontajarru. Ehkä sitä tämän iltaa tällä pärjää silti. Virrat päälle ja sama virsi kuin Yariksenkin kanssa. Tankki tyhjänä. En kuitenkaan jaksa enää lähteä vaihtamaan toista autoa, vaan kokeillaan nyt onnea tämän kanssa ja käydään tankkaamassa.
Ovet ovat erittäin kapeat. Ne ovat kovaa muovia, eikä airbageistä ole tietoakaan. Kiinnilaittaessa niiden heppoisuus tuntuu, kassakaappi-ilmiö on kaukana.
Mittaristo on erittäin yksinkertainen. Nopeusmittari löytyy, mutta siihen se jääkin. Kaikki muut – jopa kierroslukumittari – loistavat poissaolollaan. Huikeinta on, että edes trippimittaria ei ole vaivauduttu laittamaan.
Painan kytkintä. Tai ainakin luulen painavani. Samalla painuu pohjaan myös jarrupoljin, eikä kaasukaan ole kaukana. Ei ole suunniteltu numeron 48 kengille, ei. Tarkalla varvastyöskentelyllä onnistun polkemaan vain yhtä poljinta kerrallaan, ja pistän pakin päälle. Se menee sisään erittäin mallikkaasti. Nostan kytkintä, ja auto heilahtaa ja sammuu saman tien. Mikäs tälle nyt tuli? Huomaan keskikonsolista ylöspäin sojottavan kauhukahvan ja muistan, että näissä olikin seisontajarru typerästi kädellä toimiva. Nopea vilkaisu ympärilleni, ettei kukaan vain nähnyt sammumista ja liikkeelle. Kytkin on myös nostaessa todella kevyt, kaikenlainen tunnokkuus, mihin on tottunut Mersujen kytkimissä, on poissa. Lisäksi liikkeellelähtö vaatii varsin paljon kaasunkäyttöä, koska alavääntöä ei tunnu olevan nimeksikään.
Parkkipaikalta pois päästyäni siirrytään jopa tielle asti. Kaasun painallus aiheuttaa järkytyksen – puskeminen on hirveää. Huoh. Jos auto olisi tarkoitettu etuvetoiseksi, kävelisi ihminenkin käsillään, kuten joku viisas on joskus sanonut. Auto kiihtyy liikenteen rytmiin yllättävän kepeästi, kunhan käyttää riittäviä kierroksia. Meteli on korviahuumaava jo neljässäkympissä, ja radiota joutuu suurentamaan reilusti. Tehtaalla on kyllä asennettu diskanttikaiuttimet kojelaudalle, mutta muut ovat näköjään unohtuneet. 60-luvun matkagrammarissakin on paremmat äänet. Tuulilasinpyyhin on naurettava. Niitä on ainoastaan yksi. Turha odottaa, että se toimisi kuten Mersun teleskooppi. Tämä on jäykkää mallia. Vänkärin puoli jää puoliksi pyyhkimättä kokonaan.
Ensimmäinen risteys aiheuttaa ensimmäisen jarrutuksen. Normaali jarrunpainallus, ja talvikelin vuoksi ABS-jarrut tulevat mukaan. Peugeot pomppii sivusuunnassa todella pelottavan tuntuisesti lukkiutumattomien jarrujen tahdissa. Perääkin tarjotaan sivulle. Hirvittävä järjestelmä. Ei tietoakaan Mersun kevyestä jalkapohjan täristyksestä merkkinä ulkomaailmassa olevasta liukkaudesta. Ääritilanteissa tällainen on erittäin vaarallista; PSA:lla on vielä paljon kehittämistä näiden kanssa.
Suuntaan lähimmälle huoltoasemalle ajatuksenani laittaa hieman menovettä tankkiin. Koska auto on ranskalainen, ja Ranskassa ajetaan normaalisti oikealla, on tankin luukku oletettavastikin oikealla puolella. Laitan automaattiin vitosen setelin, ja käännyt Pösöä päin. Nostan kahvasta, jonka luulin olevan tankin luukku. Yllätys on suuri, kun siitä avautuukin takaovi. Luulin tämän olevan kolmiovinen auto, mutta näköjään kyseessä onkin viisiovinen versio. Sitten onkin tenkkapoo, bensa-automaatissa sekunnit juoksevat nollaa kohti, kun en ole edes löytänyt vielä tankin korkkia. Nopea kierros auton ympäri, ja kuskin puolelta löytyy kuin löytyykin tankin luukku. Äkkiä autoon ja käsijarrukäännöksellä ympäri. Se onnistuukin erittäin näppärästi, kun auton pituus on vain 3,43 metriä. Tankin luukku auki ja ongelmat jatkuvat. Luukun alla on uusi avaimella lukittava korkki. Miksi ei tätä ole voitu kytkeä keskuslukon kanssa samaan? Nopeasti avain lukkoon ja kierto auki. Korkki ei irtoa vieläkään. Jokusen hetken korkkia riuhdottuani tajuan ruuvata sen auki, korkkia pitää pyörittää useita kierroksia, ennen kuin se irtoaa. Viime sekunneilla saan 95E–pistoolin reikään ja pääsen tankkaamaan.
Reilu neljä litraa valuu tankkiin ja matka pääsee jatkumaan. Digitaalinen polttoainemittari näyttää jo melkein puolta tankkia! Pienessä autossa pieni tankki, nähtävästi. Siirryn maantielle aikomuksena testata, onko tästä kovemmassa nopeudessa mihinkään. Meteli nousee jälleen korviahuumaavaksi neljänkympin jälkeen. Äänimaailma muuttuu entistä pöyristyttävämmäksi, kun nopeus kipuaa lähelle sadan kilometrin tuntinopeutta. Nopeusmittarin jaottelu on muuten 10-30-50 jne., eli helposti tulee ajettua väärää nopeutta, jos ei tätä tiedosta.
Kuurouduttuani lopullisesti pääsen keskittymään tämän kaupunkiauton maantieominaisuuksiin. Penkki on – kuten edellä mainittu – äärimmäisen kapea ja tukea antamaton. Mikäli jonkun mielestä vanhojen Mersujen penkeistä puuttuu sivutuki, käykää ajamassa tällaisella. Tuntuu vanhan W124:nkin penkki ralliauton kuppipenkiltä. Lisäksi niskatuki on yhdistetty selkänojaan, eikä sitä voi säätää lainkaan. Ajettaessa siihen ei siis voi nojata, vaan sen ainoa tehtävä on suojata päätä kolaritilanteessa. Pitemmällä matkalla odotettavissa niskakipuja.
Ajoltaan 107 on yllättävän vakaa. Keli oli tyyni, joten sivutuuliherkkyydestä en saanut havaintoa. Auto ei vetele kuivalla asfaltilla minnekään, ja pienet katkot tiessäkin ylittyvät mukavasti. Taustapeili on todella pieni. Se selittyy tosin välittömästi, kun luo katseen taaksepäin. Takaikkunasta ei näe mitään, se on uskomattoman pieni.
Korvani ovat saaneet tarpeekseen melusta ja käännyn takaisin kaupunkia kohti. Eteeni sattuu pyöräkuormaaja, jonka vuoksi jono etenee noin 10 kilometriä tunnissa. Kytkintä saa luistattaa vähän väliä, ja meno on vallan nykivää ja epämukavaa. Nimismiehen kiharat menevät pikkuautoksi yllättävän nätisti. Ylimääräisiä nitinöitä tai natinoita ei yllätyksekseni ole lainkaan. Kaupunkipyörityksessä ohjaus on erittäin kevyt – ja samalla tunnoton.
Saavun asunnolleni, nousen Peugeotista ja huomaan selkäni olevan kipeä tuosta ajosta. Ovet lukkoon ja pois auton luota. Mietin tämän hintaa, 13 090 euroa. Sillä rahalla saa käytettynä monenlaista autoa.
Minulla on ikävä Mersuani.
"TRRRRRRRR" alkaa puuduttamaan pitkällä matkalla... Ohjaamo on makuuni turhan ahdas. Ja kuten luokyio sanoi, polkimet ihan liian pienet ja ihan liian lähellä toisiaan. Mulla ei ole jalka kuin 42:n, mutta siltikin tulee painettua kaasua ja jarrua yhtäaikaa. 
