Lupasin jo aiemmin nimimerkkini auton historiikin ja Pupetin "moni kakku päältä kaunis" arvion innoittamana keräsin kuvat talteen, ja tästä lähtee.
Syksyllä 1986 Pomo yllätti täysin kysymällä vapaaehtoisia Englannin komennukselle. Morsiamen kanssa hetken ihmeteltyämme sovittiin, että hänhän ehtii valmistua jouluksi, joten mikäs siinä.
Alkaa hillitön byrokratia ajalla ennen Suomen EU-jäsenyyttä ensin sen osoittamiseksi, ettei sumujen saarelta kerta kaikkiaan löydy toista yhtä pätevää ammattilaista, joten minun palkkaamiseni on itse asiassa koko kuningaskunnalle strateginen investointi. Eli Pomo valehtelee niin paljon kuin kehtaa ja Brittikollegansa kääntää hakemustekstin omalle viranomaiselleen.
Joutoajalla koeajetaan kaikkia autoja, joiden avaimet saadaan puhutuksi lainaan. Ford Granada, Opel Omega, Saab 9000, Audi 100, Mercedes 200, Fiat Croma. Volvoa ei tarvi koeajaa, koska morsiamen veljellä on siisti 244 GL, joka voittaa oman 1979 Taunuksen joka lajissa. Älkää naurako, vain 7-vuotias Taunus oli silloin ihan asiallinen auto, joka ei ollut vielä muuttunut Taunukseksi, joka nykypäivänä tunnetaan. Tutun Ruotsintuonti-Volvon nojalla tiedetään jo asiantuntevasti, että Volvoa ei kisassa edusta mikään 2.0 Bangladesh-moottorinen, vaan Volvon pitää olla 2.3-litraista vientimallia.
Saab on kiva ajaa, mutta jotenkin ei vaan luotto riitä, kun autoa ollaan ostamassa PITKÄKSI ajaksi?
Fiat Croma oli muuten vaan vitsi, ja oli kiva käydä kiihdyttelemässä turbokoneella, vaikkei sitä oikeasti harkittukaan. Audi kiinnostaa ja on mukavan hiljainen, mutta kaljapulloharteinen auto on vyötärölinjansa yläpuolelta kovin kapean ja ahtaan tuntuinen. Lisäksi hinnat-alkaen moottori on aivan hengetön nelikko, joka on alakierroksilla ihan kuollutta rautaa. Hienon auton tyyliin ei sovi kova kaasun painallus liikkeelle lähtiessä
Mersu 200-sarja, vaikka ihan perusmallina olisi uskomattoman hieno, tilava ja hiljainen. Samaan aikaan Britanniassa työskentelevä The Päällikkö oli tilannut 230 E:n, jota myöhemmin ihaillaan kovasti. Mutta on se julman kallis.
Tenavan saisi samalla hinnalla kuin ison Volvon, mutta Tenavapa ei ole kovin iso. Rahan puutteessa ei Mersun osto onnistu.
Wetteriltä haetaan verovapaa autohinnasto, ja siitähän se riemu repeää, kun huomataan että aiotun 240 2.3 hintaan ei tarvitse lisätä kuin muutama tuhat kruunua yltääkseen uuteen ja hienoon 700-sarjaan. Oulun kaupungin edustusautona ja maaherran virka-autona on samanlainen.
Ratkaiseva matka on talvinen ajomatka yli -30 asteen pakkasessa tutulla 240 GL:lla. Kun on päästy matkaan, kuuluu takapenkillä juhlamekossa istuvalta naisväeltä kovasta pakkasesta huolimatta pyyntö kääntää lämmitystä pienemmälle. Tarvitaan siis yksi tuollainen 740 GL 2.3. Ja se työlupa vähän äkkiä.

Niin ja vielä yksi pikku juttu...kuten muistamme, Suomi ei ole EU:ssa, joten rajojen yli ei loikita noin vain. Joten vaikka sulla työlupa onkin, niin milläs asioilla tämä sun mukanas tuleva tyttö täällä on, hä? Brittiläinen viranomainen halua kuulla puhuttavankaan mistään tyttökavereista tai vakaista aikeista. Emme anna byrokratian lannistaa, ja kun läpi ei pääse, on kierrettävä. Yksi sormus lisää siis. Yhdellä sun toisella on kuulemma häät vähän aikaistuneet yllättävällä tavalla, mutta harvalla Volvon vuoksi

Työlupa saapuu, ja kipin kapin tilaamaan lippuja ja Suomen Pankkiin anomaan valuutan vientilupaa. Ei Suomen teollisuuden vaivalla ansaitsemaa ulkomaanvaluuttaa noin vain kanneta maasta ulos!
Muuttoa odotellessa ei autoa ole uskaltanut tilata, kun ei ole varmaa tuleeko koko hommasta mitään. Sitten asiat alkavat tapahtua kovilla kierroksilla eikä Helsingin maahantuonti osaa muuta kuin laittaa uudet tilaukset jonoon. Vuoden omistusajasta ei muuttoauton tuoja voi tinkiä sekuntiakaan, ja alkaa hirvittää, että tuleeko tästä vieläkään mitään.
Sitten Volvo-Auto osaa antaa hyvän vihjeen kysyä Lontoon maahantuonnista. Puhelimessa asiointi tankeroenglannilla pelottaa, mutta kantti-Volvon eteen on tehtävä uhrauksia. Volvo Concessionaires ei pidä ajatusta Left-Hand-Drive Volvon rantautumisesta sumujen saarelle ollenkaan mahdottomina. Niinpä eräänä päivänä työkaverien kanssa pubista lounaalta palattua on työpöydälle ilmaantunut Shirleyn nätisti kirjoittama tiedote:

Tasakäpälää pomppien bakeliitti kouraan (matkapuhelimia oli silloin vain pääjohtajilla, ja nekin salkussa, ettei puvun ryhti lysähdä). Mr. Garmichael has indeed found a couple of options to choose from ! Saan listan lähiviikoilla valmistuvista autoista, soitan kotiin Rouvalle ja pikapalaverin jälkeen sovimme, että metallinhohtosininen ruiskumoottorinen 744 GLE voittaa valkoisen perusvarusteisen 745 farmarin.
GLE:n hinta tosin nousee kipurajalle. Hienosta Taunuksesta saatu kolmasosa Volvon hinnasta ja kaukoviisaasti reilulla budjetilla anottu valuutan vientilupa mahdollistavan diilin, mutta Suomen verottajalle pitää pystyä osoittamaan ei vain ostaneensa autoa ulkomailla ansaitulla rahalla, vaan myös eläneensä saman ajan tienesteillään.
Mr. Garmichael hämmästelee hieman outoa tilausta, mutta perusteet kuultuaan on valmis auttamaan. Tilausasiakirja erittelee niin perusvarusteisen auton kuin Volvolta saa. Pohjoismaiden spekseillä tilatun auton talvirenkaatkin perutaan ja kalliimman mallin komeat aluvanteet vaihdetaan peltivanteisiin kromikapselein. Ja lasku kirjoiteetaan kahtena osana, yksi autosta, ja toinen erillinen radiosta, roiskeläpistä, kaukalomatoista, jne. Eli kaikki mitä irti lähtee laitetaan eri laskulle, jota verottaja ei ole nähnyt vieläkään. Ja eikun nimi paperiin:

Sen jälkeen onkin olo kuin uuden moottoripyörän joulukuussa ostaneella. Joka päivä on joulu, mutta eikö niitä paketteja saa VIELÄKÄÄN avata!
Kunnes sitten sopivasti Volvon tehtaan 60-vuotispäiväksi sihteeri noutaa taas Hannjua puhelimeen nyt jo melko sujuvalla sjuomen kielellä. Koko toimistoa työllistänyt autoprojekti on saavuttamassa kliimaksinsa. Mr. Garmichal kertoo auton saapuneen ja kysyy mitä kohteliaimmin, sopisiko meille tulla sitä noutamaan huomenna.
No sehän sopii kyllä !!!
Rekisteritunnuksen vuosikirjain vaihtuu vuosittain ja vuosimalliin 1987 kuuluu D. Brittiläinen erikoisuus on tarvittaessa jopa yöllä auki olevat liikkeet, joista voi puolen yön jälkeen noutaa uudella tunnuksella rekisteröidyn autosi heti ensimmäiseksi aamuksi. Emme odota yötä, vaan heti kylille kruisaamaan:

Ajalla ennen navigaattoria avioliiton yksi pahimpia koetinkiviä oli autosuunnistus oudossa suurkaupungissa autolla johon ei ole oikeasti varaa.
Patoutuneet matkustuspaineet uudessa jännittävässä kotimaassa purkautuvat mittarin pyöriessä häkellyttävää vauhtia, monessakin mielessä. Eletään aikaa, jolloin nopeustutkaa ei Britanniassa juuri käytetä, eikä nopeusvalvonta ole niin nuukaa. Periaatteena on kuulemma, ettei saa ylittää enemmän kuin muutkaan ja satasen ylityksestä on kortin menetys vaarassa. Siis sadan mailin. Vasta markkinoille tulleen Cosworth-Sierran takaspoilerin mitoitusperusteena kerrotaan olevan "peilistä ei näy muuta kuin siniset vilkut Roverin katolla". Tosi pahat kuskit otettiin kiinni helikopterilla.
Muistuupa mieleeni yksikin tapaus, kun tarvitsimme kotimaan huippunörtin apua ja menin häntä vastaan kentälle. Koneen aikataulun mukaisen laskeutumisen aikaan selvisi, että se kone laskeutuu Heathrow'hun. Ja me ollaan Gatwickissä! Lyijytennari kaasupedaalille ja London Orbitalia tasainen 155 km/h taulussa ehdimme vastaanottoaulaan juuri yhtä aikaa.
Toimistolla oli muitakin moottoripäitä, joiden mukana kävin tempaisemassa omat kierrokseni Formula Firstillä Brands Hatchissa. Eli siis Fordin XR3i kone monoposto muovikuoressa

Myös Silverstonen F1 kisa käytiin katsomassa. Nigel Mansell voitti. Silverstonen kylä on peltojen keskellä kyläteiden varrella, joten poistuminen kisan jälkeen vaati innovatiivisuutta

Hurjalla rälläämisellä on hintansa ja hyvätkin vehkeet vaativat huoltonsa. Ensimmäinen vikamaininta lienee kohtuullisen harvinaislaatuinen. Windsor Safari Park oli luonnonpuisto, jossa eläimet asuivat suuressa ulkoilmahäkissä, jossa niitä saattoi tutkailla mukavasti omasta autostaan. Tämä epeli jyrsi lasinpesimen suuttimen aivan käyttökelvottomaksi. Koetin hänelle spruutata pesunestettä, mutta tuo doku saattoi itse asiassa olla huikkaa hakemassakin, kun näytti siitä vain innostuvan

Pahemminkin olisi voinut käydä. Tuon karvaturrin kaveri nimittäin loikkasi määrätietoisesti edellä ajaneen auton takalokasuojan päälle, raksautti antennin kaksin käsin poikki, ja loikki tiehensä tuhotyön tehtyään. Puhumattakaan tuttavan Roverin tehostimen pumpusta, joka leikkasi kiinni savustaen hihnan mustaksi käryksi sillä seurauksella, että kuljettajan kauniimpi puolisko pakeni palavaksi arvelemastaan autosta ulos leijonahäkissä

Saarella sanotaan satavan aina, mutta se ei ole totta. Keli voi olla oikein hyvä, vaikka joka päivä sataisi, mutta se on aivan eri asia kuin jatkuvasti. Pohjanmeren sää on helppo ennustaa, ja ennusteet ovat tarkkoja. Jos keskipäiväksi ennustetaan ohimeneviä sadekuuroja, on sateenvarjo tarpeeton, koska aamun ja illan työmatkalla on nätti pouta.
Sen sijaan kun saarella alkaa tuulla, siitä on oksat pois. 100 mph tuuli on riittävä kaatamaan pysäköidyn rekan. Onneksi joku oli mennyt moottorisahan kanssa aiemmin ja vetänyt auton muotoisen reijän vihreään seinään.

Jos mainostekstin mukaan on "Chevrolet, the heartbeat of America", niin koko Britannia joko lentää tai on hengessä mukana lentämisessä. Jokaisen isoisä tai setä lensi sodan aikana jotain värkkiä, tai ainakin pelkäsi pommikoneen kk-tornissa. Britanniassa kesällä käyvän kannattaa tarkistaa, sopisiko Duxfordin (Imperial War Museum) lentävän museon lentopäivää matkan ajalle:
https://www.flyinglegends.com/airshow-2014.html
Duxford Cambridgen vieressä oli Lontoota suojanneen 19. hävittäjälaivueen kotikenttä, eli siis todellinen Spitfire-tukikohta sodan ajalta. Se on muutettu lentomuseoksi, jossa hangaareja on muistaakseni puoli tusinaa lentämisen alkuajoista Concordeen ja X1 stratosfäärikoneeseen. Mutta se Britannian ääni on 27-litraisen Rolls-Royce Merlinin ja 36-litraisen Griffonin matala rähinä.
Sotakoneen missio on kompromissiton ja vailla desibelihifistelyjä. Kaksivaiheahdetun järkyttävän kokoisen V12:n pakoputket ovat vaimentamattomat suorat torvet, joiden päätehtävä on suunnata putkissa jatkuvasti palavat lieskat moottoripeltien ulkopuolelle. Messerschmittin Daimler DB605 on kireän kuuloinen kilpuri, joka kirkuu falsetissa. Merlinin matalan ukkosen jyrinän tuntee kehossaan valtavien mäntien paineiskuina yhtä paljon kuin kuulee. Moottorin lämmetessä tyhjäkäynnillä kesäisen kuiva satavuotisen lentokentän nurmipinta hyllyy metrin säteellä laskutelineistä. Tämän Brittiläisen bulldogin haukku pistää kylmävarpaiset hiiret juoksemaan pitkin moottoripään selkärankaa ja pysäyttää lastenvaunuja työntävää äitiä myöden jokaisen englantilaisen kesken askeleen kuulemaan historian siipien havinaa.
Olipa maailman kauneimmasta tappokoneesta mitä mieltä tahansa, se pitää nähdä ja ennen kaikkea kuulla lennossa eikä museoon vangittuna

Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja lopulta on aika palata reaalimaailmaan. D329 GYO tunnukset jäävät muistoksi mukavasta ajasta, jolloin kaksi DINKkiä paineli ympäri Eurooppaa maaherran virka-autolla

Tarkkasilmisimmät huomasivat mallitunnuksen 740 GLT. Juuri sellaisena se tosiaan Brittikilville rekisteröitiin, koska Britanniassa 1986 - 87 GLE oli vain kaasutinmoottorisen GL:n varusteluvariantti ja GLT oli aina ruiskukoneella kuten tämäkin. Suomeen tullessa päädyin kuitenkin vaihtamaan auton papereihinkin tuon takaluukussa jo valmiiksi olevaan tunnukseen 740 GLE.