Auto on ollut vajaan vuorokauden tuossa ja tässä ensimmäisiä kokemuksia, vaikutelmia ja tuntemuksia.
Lähtökohtana suhteutumisessa tähän vehkeeseen on sen rooli kakkosautona, josta pitäisi olla vähän muutakin kuin paikasta toiseen pääsemisen iloa. Todennäköisesti autolla ajetaan korkeintaan 5 000 km/vuosi.
Ulkopuolelta punaisen auton maalipinnnassan karisseita kohtia, joissa on kuitenkin ehjä valkoinen pohjamaali. Kun auto myytiin joskus ylimaalattuna, karisseet kohdat herätti vähän ihmetystä. Auto on varmasti alunperin punainen, koska konehuoneen ja takakontin sisäpinnat ovat punaiset. Hyvä puoli asiassa on, että lohjenneet paiakt eivät heti ala ruostumaan. Muuten kori on hyvännäköinen ikäisekseen. Pyörrejälkiä ja muuta kuluneisuutta toki on. Sateesta märkänä pinta näyttää paremmalta kuin kuivana.
Sisällä on myös vähän hämmentävä tilanne. Penkit ovat kaikki suht koht kuluneen näköisiä, mutta melkein kaikki namiskat ovat melkein uudenjäykkiä. Penkkejä lukuunottamatta pinnat ovat erittäin hyvän näköiset. Kojetaulusta kuuluu muovista natinaa ainakin jossain tilanteissa. Automaattiturvavyöt ovat oudon tuntuiset ainakin aluksi. Mittarilukema on 135 000 km.
Matalaa tilaa sisällä on runsaasti niin edessä kuin takana. Konttikin on matala ja pitkä. Lapset on yllättävän helppo laittaa istuimiin takapenkille, kun ovet ovat erittäin leveät. Sama ominaisuus lienee kirous parkkihallissa. Sarant ovat hyvässä kunnossa, ovet eivät roiku.
Ajossa auto on erittäin hiljainen - selvästi hiljaisempi kuin ML -98. Moottoritien rampissa täyskaasukiihdytyksessä sisään kuuluu vain ahtimen vihellystä. Matka-ajossa ääntä on todella vähän. Tämä on aikanaan ollut todellista luksusta.
Suorituskykyä on enemmän kuin ML 320 pystyy esittämään. Paikaltan lähtö on hitaampaa automaatin luontaisen viipymisen ansiosta, mutta esim 40-120 sujuu hyvinkin nopeasti. Väähtö toimii tehokkaasti. Urheiluauto se ei ajoltaan kuitenkaan ole, vaan ennemminkin nopea matka-auto.
Autossa on säädettävä alusta, mikä takoittaa, että sitä saa tiukennettua nappulasta. Perusasetus on muuten ihan OK, mutta suomalaisella moottoritiellä jäykempi asetus tulee ihan tarpeeseen. Sen verran lullaa perusasetuksessa on. Jäykemmällä asetuksella näilläkin perunapelloilla auto on hyvin vakaa lievässä ylinopeudessa.
Jenkkiautoharrastajat kehuvat kovasti näiden ajettavuutta, mutta se ei minusta pärjää ML:lle. Toki se vanhaksi jenkiksi on hyvä. Ehkä parempi kuin saman ikäluokan Volvoissa, joista on kokemusta. Auto huomaa tien kallistukset ja kuskinkin pitää olla hereillä, muuten suunta muuttuu.
Ilmastointi toimii, mutta kompressori tyhjäkäynnillä käynnistyy tämän tästä ja se aiheuttaa ikävää kolisevaa ääntä. Muuten hiljaisessa autossa se häiritsee. Toinen ongelma, johon pitää tarttua on, lämpömittarin hengettömyys. Mukaan tuli uusi anturi.
Täytynee viimeinkin opetella laittamaan niitä kuvia. Mutta driftausvideoita ei tule, se taitaisi olla helposti tomaattiaskin loppu.
Ford Thunderbird SC -89
Täytyy ottaa työn alle tuo kuvien laiton opettelu. Möllin kuvat jäi aikanaan laittamatta, kun ei onnistunut. Jovihavan kuva on aikas hyvä, mutta tässä yksilössä ei ole konepellin kanttauksia, kattoluukkua tai spoileria. Ja värikin on haalistuneempi.
Keämökkireissu kera huvipuistokäynnin tuli ajeltua ja vähän muutakin ajoa sen verran, että ekat 50 litraa 95:ta on poltettu. Näyttäis vievän vähemmän kuin mölli vaikkei tässä mitään kirjanpitoa olekaan.
Kuten arvata saattaa enemmän ajamalla alkaa huomata niitä sivuääniäkin, mutta on se silti hiljainen auto. Laatikko ja koko auto on tehtaalla säädetty niin, että 0-100 kiihtyvyys ei ole ollut hakusessa. Owners manual kertoo kuitenkin, että haluttaessa kiihtyvyyttä lähdetään liikkeelle lukko ykkösellä, jossa laatikko päästää vielä kakkosellekin ja punarajan häämöttäessä tiputetaan D:lle, joka antaa kolmosen. OD:llä nelonen on todella pitkä.
Suorituskyky perustuu lähes kokonaan vääntöön, ja makeimmin se lähtee ohitukseen. Sen verran kokeilin, että lähdin rekan perästä siitä vajaasta 90 km/h vauhdista ja painoin lämän lattiaan. Nupin kohdalla mittari näytti 150.
Alusta on onneton säädöstä huolimatta. Normialusta on liian pehmeä suomalaisille moottoriteille. Isot heitot jättävät auton heijaamaan epämukavasti. Firm -asennossa alusta on taas jumalattoman pintakova. Suomalaisen moottoritien saumat, routavariot ja muut mukavat paukauttavat koko autoa niin, että cd-levykin hiljenee hatkeksi.
Moottoritielle menessä on hauskaa, kun 120 on taulussa paljon ennen mahdollisuutta siirtyä oikealle kaistalle.
On toki vätkättävääkin. Lämpömittari olisi ehdottomasti saatava kuntoon ja ilmastoinnin kompurasta kuuluva palokärjen nakutus pitäisi saada häviämään. Koitan saada niitä kuvatuksia aikaiseksi ja liitetyksi.
Keämökkireissu kera huvipuistokäynnin tuli ajeltua ja vähän muutakin ajoa sen verran, että ekat 50 litraa 95:ta on poltettu. Näyttäis vievän vähemmän kuin mölli vaikkei tässä mitään kirjanpitoa olekaan.
Kuten arvata saattaa enemmän ajamalla alkaa huomata niitä sivuääniäkin, mutta on se silti hiljainen auto. Laatikko ja koko auto on tehtaalla säädetty niin, että 0-100 kiihtyvyys ei ole ollut hakusessa. Owners manual kertoo kuitenkin, että haluttaessa kiihtyvyyttä lähdetään liikkeelle lukko ykkösellä, jossa laatikko päästää vielä kakkosellekin ja punarajan häämöttäessä tiputetaan D:lle, joka antaa kolmosen. OD:llä nelonen on todella pitkä.
Suorituskyky perustuu lähes kokonaan vääntöön, ja makeimmin se lähtee ohitukseen. Sen verran kokeilin, että lähdin rekan perästä siitä vajaasta 90 km/h vauhdista ja painoin lämän lattiaan. Nupin kohdalla mittari näytti 150.
Alusta on onneton säädöstä huolimatta. Normialusta on liian pehmeä suomalaisille moottoriteille. Isot heitot jättävät auton heijaamaan epämukavasti. Firm -asennossa alusta on taas jumalattoman pintakova. Suomalaisen moottoritien saumat, routavariot ja muut mukavat paukauttavat koko autoa niin, että cd-levykin hiljenee hatkeksi.
Moottoritielle menessä on hauskaa, kun 120 on taulussa paljon ennen mahdollisuutta siirtyä oikealle kaistalle.
On toki vätkättävääkin. Lämpömittari olisi ehdottomasti saatava kuntoon ja ilmastoinnin kompurasta kuuluva palokärjen nakutus pitäisi saada häviämään. Koitan saada niitä kuvatuksia aikaiseksi ja liitetyksi.
Mitenkä s..tanassa niitä kuvia oikein saa menemään 
Siinä vaiheessa kun klikkaat lähetä, ei tapahdu mitään. Kuvat on jpeggiä, että pitäisi olla kelpaavaa tavaraa.
Browse nappulasta pääsee etsimään kuvan ja tilaan ilmestyy tekstikin, mutta siitä eteenpäin ei tee mitään. Taitaa jäädä kuvat taasen laittamatta....
Siinä vaiheessa kun klikkaat lähetä, ei tapahdu mitään. Kuvat on jpeggiä, että pitäisi olla kelpaavaa tavaraa.Browse nappulasta pääsee etsimään kuvan ja tilaan ilmestyy tekstikin, mutta siitä eteenpäin ei tee mitään. Taitaa jäädä kuvat taasen laittamatta....
-
Meissenkeri
- Viestit: 3837
- Liittynyt: 15.8.2006 2:10
- Paikkakunta: pohjolan pääkaupunki
Nyt, kun kuvataistelu on käyty läpi, vähän kirjailua auton ajosta.
Olen GM vehkeitten tomaattilaatikoita moitiskellut aika voimallisesti, mutta tämä Fordin keksintö tuntuu ainakin nyt paljon paremmalta. Insinööri on pyrkinyt tekemään autosta tosiaan mahdollisimman taloudellisen
. Mesen dieselhenkilöt eivät voine nauramatta tätä sulattaa, mutta näin se vaan on. Tavallisessa kiihdytyksessä laatikko heittää isompaa vaihdetta melkoisen aikaisin, luottamus remmiahtimen tuottamaan vääntöön on iso.
Laatikossa on neljä vaihdetta, joista nelonen on ns. OD. Lähtiessä ykkönen ja kakkonen menee todella nopeasti ohi ja kolmosta heitetään pesään, kun kierrokset kolmosella ovat alle 1500 rpm. Ahtoa on tietty jonkun verraan, mutta sillä mennään helposti allo 30 kmh -> 70 kmh normaaliajossa. Kun OD on saatu päälle, pienempää ei mene päälle kuin oikein kunnollisella kaasun painamisella. Silti auto kiihtyy varsin hyvin ja ahdin huutaa.
Ahtomittari kertoo myös, että imusarjassa on melkein aina alipainetta. Ainoastaan kiihdytettäessä tai jyrkässä mäessä ahtoa alkaa löytymään. Ehkä ne heikotkin kuutiotuumat sitten vaikuttaa.
Laatikossa näyttää kierroslukumittarista päätelleen olevan myös sellainen ominaisuus, että turbiinilukko menee päälle heti kolmosella. Luistoa joko ei ole tai se ei kiekkamittarista näy. Moottorijarrutus on kuitenkin olematonta Mersuun verrattuna. Taitaa olla aika matalat puristukset.
Hallintalaitteet ovat tässä yksilössä varsin jämäkät. Vilkun, pyyhkimien, ilmastoinnin katkaisijat ja kaasupoljin ovat suorastaan jäykät. Jarrupolkimen tuntuma on jotenkin surrealistinen. Sitä saa painaa ja tapahtuukin, mutta silti se on jotenkin kuminen. Ehkä ABS:n painepallo vaikuttaa tähän.
Ohjaus on kovin paljon samanlainen kuin 740 Vollessa. Vaste on hyvän tuntuinen, mutta auto löytää kallistukset ja muut sellaiset aika hyvin. Tehostusta tuntuisi olevan vähemmän kuin Möllissä.
Säädettävä alusta on osin "automaatti". Kiihdytyksissä, jarrutuksissa ja mutkissa se vaihtaa itsekseen "Firm" -asetukseen aika helposti. Lukkoperä ottaa kiinni aika nopsaan. Märältä ruohikolta lähtiessä toiminnan huomaa selvästi. Siististi ajamalla ei tahatonta sudittelua pahemmin pääse syntymään.
Kinnereihin ja Mölliin tottuneelle auto tuntuu jotenkin epätavalliselle. Voimaa on väännön muodossa paljon ja se tuottaa sivistymätöntä mölyä. Vinkunaa ja sen sellaista. Pedaalia on tullut paineltua liikkumistarpeisiin tarpeettomankin paljon, kun se äänimaailma on aika kiehtova...
Olen GM vehkeitten tomaattilaatikoita moitiskellut aika voimallisesti, mutta tämä Fordin keksintö tuntuu ainakin nyt paljon paremmalta. Insinööri on pyrkinyt tekemään autosta tosiaan mahdollisimman taloudellisen
. Mesen dieselhenkilöt eivät voine nauramatta tätä sulattaa, mutta näin se vaan on. Tavallisessa kiihdytyksessä laatikko heittää isompaa vaihdetta melkoisen aikaisin, luottamus remmiahtimen tuottamaan vääntöön on iso.Laatikossa on neljä vaihdetta, joista nelonen on ns. OD. Lähtiessä ykkönen ja kakkonen menee todella nopeasti ohi ja kolmosta heitetään pesään, kun kierrokset kolmosella ovat alle 1500 rpm. Ahtoa on tietty jonkun verraan, mutta sillä mennään helposti allo 30 kmh -> 70 kmh normaaliajossa. Kun OD on saatu päälle, pienempää ei mene päälle kuin oikein kunnollisella kaasun painamisella. Silti auto kiihtyy varsin hyvin ja ahdin huutaa.
Ahtomittari kertoo myös, että imusarjassa on melkein aina alipainetta. Ainoastaan kiihdytettäessä tai jyrkässä mäessä ahtoa alkaa löytymään. Ehkä ne heikotkin kuutiotuumat sitten vaikuttaa.
Laatikossa näyttää kierroslukumittarista päätelleen olevan myös sellainen ominaisuus, että turbiinilukko menee päälle heti kolmosella. Luistoa joko ei ole tai se ei kiekkamittarista näy. Moottorijarrutus on kuitenkin olematonta Mersuun verrattuna. Taitaa olla aika matalat puristukset.
Hallintalaitteet ovat tässä yksilössä varsin jämäkät. Vilkun, pyyhkimien, ilmastoinnin katkaisijat ja kaasupoljin ovat suorastaan jäykät. Jarrupolkimen tuntuma on jotenkin surrealistinen. Sitä saa painaa ja tapahtuukin, mutta silti se on jotenkin kuminen. Ehkä ABS:n painepallo vaikuttaa tähän.
Ohjaus on kovin paljon samanlainen kuin 740 Vollessa. Vaste on hyvän tuntuinen, mutta auto löytää kallistukset ja muut sellaiset aika hyvin. Tehostusta tuntuisi olevan vähemmän kuin Möllissä.
Säädettävä alusta on osin "automaatti". Kiihdytyksissä, jarrutuksissa ja mutkissa se vaihtaa itsekseen "Firm" -asetukseen aika helposti. Lukkoperä ottaa kiinni aika nopsaan. Märältä ruohikolta lähtiessä toiminnan huomaa selvästi. Siististi ajamalla ei tahatonta sudittelua pahemmin pääse syntymään.
Kinnereihin ja Mölliin tottuneelle auto tuntuu jotenkin epätavalliselle. Voimaa on väännön muodossa paljon ja se tuottaa sivistymätöntä mölyä. Vinkunaa ja sen sellaista. Pedaalia on tullut paineltua liikkumistarpeisiin tarpeettomankin paljon, kun se äänimaailma on aika kiehtova...
Oon tollasia huvikseni kattellut, mutta toistaiseksi tuoren T-Bird mikä on taloudessa käynyt, oli vuosimallia 1959 Mutta kyllähän tuollasella voisi hyvinkin kurvailla, kun naapurissakin asuu aikamoinen "fordhomo" Missä hinnoissa tuommoset nykyään pyörii?
Mutta kyllähän tuollasella voisi hyvinkin kurvailla, kun naapurissakin asuu aikamoinen "fordhomo" Missä hinnoissa tuommoset nykyään pyörii?-"Miun mielestä kaikellaiset kirkkaat vilkut sekä Penta-vanteet Mersuissa pitäs laissa kieltää, mie en niistä tykkää, piste. Toiset saapi minun puolesta tykätä jos haluaa.."-
® Mesen Porkkana-klubi
® Mesen Porkkana-klubi
Laatikosta: näin olen ymmärtävinään ollut ja ajotuntumat viittaavat siihen aika vahvasti.
Hinnat: toi maksoi 3450 ecua, mutta hinnat tuntuvat vaihtelevan aika paljon. Toki tuon ikäsissä kuntokin vaihtelee ja moni on voinut nähdä rajua käyttöä. Vastakatsastetun, kuten tuo yksilö on, hinta on alimmillaan ollut alle 3 tonnia.
Hinnat: toi maksoi 3450 ecua, mutta hinnat tuntuvat vaihtelevan aika paljon. Toki tuon ikäsissä kuntokin vaihtelee ja moni on voinut nähdä rajua käyttöä. Vastakatsastetun, kuten tuo yksilö on, hinta on alimmillaan ollut alle 3 tonnia.
Ny on ajoa taas tullut lisää ja melko tiukalla rintaäänellä uskallan väittää tuon kuluttavat vähän reilu 10l/100 km. 800 kilometriä on ajettu, siitä moottoritietä 250 km ja loput maantietä enimmikseen. Kulmilla pyörimistä korkeintaan muutama kymmenen kilsaa. Tankkausten ja trippimittarin mukaan kuultus on ollut alle 11l/100 km. Kun uutuudenviehätyksestä on sitä tallaa tullut jonkin verran painettua ja motarin marssivauhti on ollut vähän yli rajoituksen, nätimmällä ajolla mennee maantiellä 100-vauhdissa alle 10 satkulle. Lämiskä lattiassa ei päässe kuin 10 litralla kuin 10 kilometriä.
Ajoltaan se tuntuu edelleen hyvältä ja lämpömittarin tilasta huolimatta flekti pyörii, jipii!
Ajoltaan se tuntuu edelleen hyvältä ja lämpömittarin tilasta huolimatta flekti pyörii, jipii!
Sen verran leikitytti eilen, että piti 0-60 km/h kiihdytyskisa vetää Focuksen kanssa. Rakoa tuli tuossa kiihdytyksessä yli 50 metriä linnun hyväksi... Lähteekin ihan hyvin, kun painaa sen monon lattiaan.
Focuskuski suuttui sen verran, että kiihdyttikin vissiin sataseen asti ja tuli sitten puskuriin kyyläilemään, kun minä ajoin kuuliaisesti rajoituksen mukaan 60 km/h. Kaikenlaisia perheautokuskeja...
Huom. leikki tapahtui tyhjällä tiellä, kuivalla asvaltilla ja paikassa, jossa ei ole suojateitä, kevyenliikenteenväyliä tai asutusta tien vieressä.
Focuskuski suuttui sen verran, että kiihdyttikin vissiin sataseen asti ja tuli sitten puskuriin kyyläilemään, kun minä ajoin kuuliaisesti rajoituksen mukaan 60 km/h. Kaikenlaisia perheautokuskeja...
Huom. leikki tapahtui tyhjällä tiellä, kuivalla asvaltilla ja paikassa, jossa ei ole suojateitä, kevyenliikenteenväyliä tai asutusta tien vieressä.
Lintu on nyt palvellut viikon tyypillsiessä kakkosauton työssä - asemalle ja takaisin, illalla salille ja takaisin. Toki on vähän tullut kurvailtua ylimääräistä. Ihan hyvin se pelittää edelleenkin, on ne osannu Amerikassakin tehdä ihan pitkäikäisiä autoja.
Tilanne on tosiaan muuten menny siihen, että kakkosauton virkaa saavat toimittaa selä polo, että T-birdi. Volkkari talvella ja T-birdi kesällä. Jääpähän sitä rassailuharrastusaikaakin. Tulpat olen ajatellut töhön vaihtaa ensi talvena. Nettitietojen mukaan se onkin koko talven vievä operaatio, kun konehuoneessa ei edes näy itse konetta kaiken ahdin yms sälän alta. Jos sen saa tehdyksi on vissiin jos Ford harrastaja.
Tilanne on tosiaan muuten menny siihen, että kakkosauton virkaa saavat toimittaa selä polo, että T-birdi. Volkkari talvella ja T-birdi kesällä. Jääpähän sitä rassailuharrastusaikaakin. Tulpat olen ajatellut töhön vaihtaa ensi talvena. Nettitietojen mukaan se onkin koko talven vievä operaatio, kun konehuoneessa ei edes näy itse konetta kaiken ahdin yms sälän alta. Jos sen saa tehdyksi on vissiin jos Ford harrastaja.
Ot:nä kaverin camaron iroc z taan vaihettiin tulpat ja johot niin se oli kans savotta ku ei vihtiny kaikkee purkaa tieltä pois 2 takimmaista tulppaa vaati 2 asentjaa toinen alakautta piti hylsyä paikallaan ja toinen niveljatkoilla päältä kääns 
homma olis ollu helpompi kun ilmatoinnin kammpeita ja pakosarjat ois ottanu pois mutt ei nyt semmoseen ruvettu 
homma olis ollu helpompi kun ilmatoinnin kammpeita ja pakosarjat ois ottanu pois mutt ei nyt semmoseen ruvettu Olen katsellut ohjeita mm. jenkkisivuilta ja näyttää siltä, että kuskin puolen tulpat pystyy vaihtamaan alakautta, mutta vähän pitää siirrellä letkuja ja omata kaksi kyynärpäätä. Apukuskin puolella pitää sitten purkaa ilmastoinnin kompuraa ja muuta pientä pois tieltä. Samalla kannattaa varmaan vaihdella tulpanjohdot ja -hatut.
Jännää tulee, koska auto täyttää tallin lähes kokonaan. Tarkoitus on hankkia pari pukkia, joille auton etu- tai takapään voi ajaa. Sivusuunnassa ei paljoa tilaa jää, kun lotja on talliin ajettu. Korkeussuunnassa sitä sentään riittää. Pitää ehkä tehdä sellainen "Mission impossible" -kiikku kattoon, että saa ropailla autoa...
Saas nähdä saako sen keväällä vielä käyntiin omien korjausten jälkeen... Haynesin oppan tilasin kuitenkin.
Jännää tulee, koska auto täyttää tallin lähes kokonaan. Tarkoitus on hankkia pari pukkia, joille auton etu- tai takapään voi ajaa. Sivusuunnassa ei paljoa tilaa jää, kun lotja on talliin ajettu. Korkeussuunnassa sitä sentään riittää. Pitää ehkä tehdä sellainen "Mission impossible" -kiikku kattoon, että saa ropailla autoa...
Saas nähdä saako sen keväällä vielä käyntiin omien korjausten jälkeen... Haynesin oppan tilasin kuitenkin.
Ja ilmastoinninn kompura purettava pois edestä 
Öljyjen tarkistaminenkin vaatii varmaan syylärin irroittamisen 
Vai, että nykyjenkistä. Kun auto on valmistettu 1989, se on suurinpiirtein yhtä nykyjenkki kuin w124 on nykymersu. Pikkasen olen ihmetellyt jenkkiautojen konehuoneita. Pari sellaista on ollut ykkösautona ja ei niissä konehuoneessa juuri moottoria näy. Uusissa se johtui ns. cab forward -muotoiluideasta.
Tässä tapauksessa ahdin peittää koko koneen.
Sama asia vähän toisesta kulmasta.
Sinne ne tulpan piuhat häviää ahtimen ja putkitöiden alle.
Tuli pestyä käsipelillä tuo, kun viikonloppuna koira juoksee kilpaa ja pitää lähteä kyläreissuun kahdella autolla. Siinä näkee sitä kaikenlaista reilun kahdenkymmenen vuoden kulumista.
Kun punainen väri on jo pirun haalistunut, on siihen vaikeaa saada paikkoja. Toisaalta jotain on tehtävä ennen ruostumista. Vähän olen ajatellut, että niitä paikkauksia voisi tehdä sinisellä ja valkoisella. Tulisi lipun värit. Eli tuion hilseilevän mustan voisi ottaa pois ja laittaa pystytolppaan sinisen pohjan ja rivin valkoisia tähtiä. Vähänkö bling bling.
Onhan tämä takapääkin komea ja vielä myyjänkin maonislätkä niitattu takakontin kanteen.
Tässä tapauksessa ahdin peittää koko koneen.
Sama asia vähän toisesta kulmasta.
Sinne ne tulpan piuhat häviää ahtimen ja putkitöiden alle.
Tuli pestyä käsipelillä tuo, kun viikonloppuna koira juoksee kilpaa ja pitää lähteä kyläreissuun kahdella autolla. Siinä näkee sitä kaikenlaista reilun kahdenkymmenen vuoden kulumista.
Kun punainen väri on jo pirun haalistunut, on siihen vaikeaa saada paikkoja. Toisaalta jotain on tehtävä ennen ruostumista. Vähän olen ajatellut, että niitä paikkauksia voisi tehdä sinisellä ja valkoisella. Tulisi lipun värit. Eli tuion hilseilevän mustan voisi ottaa pois ja laittaa pystytolppaan sinisen pohjan ja rivin valkoisia tähtiä. Vähänkö bling bling.
Onhan tämä takapääkin komea ja vielä myyjänkin maonislätkä niitattu takakontin kanteen.
Tulipas eilen todettua ABS-jarrujen toiminta, kun joku perheautoilija yritti ajaa kaistanvaihdolla kylkeen V70:llä. Toimii ne, mutta on vanhojen toiminta rumaa. Poljin hyppii kuin kenguru ja metelikin on huomattavaa.
Lapset olivat vielä kyydissä ja valittivat, että sattui vyötä vasten. Ei kuitenkaan refleksit antaneet periksi niin, että olisin ajanut Volovn kylkeen. Lunari tosin lienee herkässä näiden kanssa, eikä uutta samanlaista ihan helpolla löydä.
Lapset olivat vielä kyydissä ja valittivat, että sattui vyötä vasten. Ei kuitenkaan refleksit antaneet periksi niin, että olisin ajanut Volovn kylkeen. Lunari tosin lienee herkässä näiden kanssa, eikä uutta samanlaista ihan helpolla löydä.
