Bercedeksen hairahdus Vol 2 ja 3

[Von kempf]

Meinasin että tuo ketju missä kyseltiin autonhinausta ulkomailta suomeen jutussa jatkuis mutta ei sielläkään ollut jatkoa tähän .

[bercedes menz]

Tarina jatkuu tänään illalla/yöllä jaksolla: "Ongelmia paratiisissa".

[bercedes menz]

No niin, tarina jatkuu. Pahoittelut, että olette saaneet odottaa, mutta syy siihen selviää tarinan myötä.

Odottavan aika on pitkä. Muistuttelin sähköpostitse automyyjää, että mistä asioista olimme sopineet ja kyselin ainakin kertaalleen, että eteneekö asiat sovitusti. Mitään vastausta en saanut, paitsi sen aikaisemman mainitun viestin, jossa kertoi, että rahat olivat saapuneet. Kommunikointi on vaikea laji ja onnistuu vain vahingossa (Osmo A. Wiioa kevyesti mukaillen) eli olisin odottanut jonkinlaista vahvistusta siitä, että homma on Roger.

Olin siis varannut itselleni lennot edellisellä viikolla ja jossain vaiheessa kysyin pojalta, notta olisiko hän kiinnotunut lähtemään mukaan. Kun vastaus oli myöntävä, niin varasin hänellekin lennot. Yhteishinta Ryanairilla Tampereelta Bremeniin tais olla jotakuinkin yhdeksänkymppiä. Lisänä paikkaliput, reilun kympin per naama (rahastusta), koska halusin varmistaa, että ”talttahammas” istuu tiukasti mun vieressä.

No, torstaina autonhaku alkoi jo hakupolttelemaan, suoritin pakkaamisen hyvissä ajoin ja tsekkasin meitä sisään lennolle. Tässä kohtaa matkanteko alkoi tuntua jo takkuiselta. Pojalla oli nääs aikuisten lippu (koska yksittäisenä ei saa hommattua lastenlippua) ja näin ollen en pystynyt tsekkaamaan poikaa sisään, koska syntymäajaksi ei voinut laittaa nuorempaa kuin 2002 syntynyt (poika on syntynyt 2009). Voihan vattu, mitenkäs tämä homma nyt hoidetaan? Ryanairin sivuilla ei ole mitään numeroa mihin soittaa, ainoastaan chatti. Voiko olla näin typerä homma? Voihan se. Chattiin sisälle ja kymmenen minuuutin odotuksen jälkeen Mohammad C. kyseli englanniksi ”miten voin olla avuksi?”. Kirjoitin asian ja samalla vaimo oli googlettanut, että tämä asia hoidetaan nimenomaan chatin kautta eli pojan lippu pitää linkata mun omaan lippuun, lipun hankkimisesta 24h tämä tapahtuu ilmaiseksi, nyt 30€ lisähintaan tietysti. Mohammad hoiti rahastuksen luuottokortiltani ja ilmoitti, että saan check in:stä pojalle lipun perjantaina aamulla. Näinköhän…

No, tätä asiaa piti sitten hermoilla viimeinen ilta, rahallisesti menetys ei ole iso, mutta onhan se ikävää, jos poika jää ilman luvattua reissua. Perjantaina ennen kellonherätystä ylös, aamutoimet ja tyttö matkalla eskariin. Olimme liikkeellä poikkeuksellisen aikaisin, jotta pääsemme ajoissa check-in:iin hoitamaan lippuasian kuntoon, luotto toimintaan ei ollut mitenkään kova. Ajoimme Tre/ Pirkkalan navettaterminaaliin eli siihen vähemmän viihtyisään ja vaimo jäi odottamaan parkkipaikalle soittoani, joka kertoisi, että olemme päässeet terminaalissa siihen vaiheeseen, että lentokoneeseen astumiselle ei ole estettä. Backage dropissa/check in:ssä oli kaksi ”harjoittelijaa”, ei mitään nuoria naisia, mutta sen verra tuoreita, että kumpikaan ei osannut sanoa miten homma hoidetaan. Kutsuivat esimiehensä paikalle ja saimme käsinkirjoitetut liput (kyllä, totta se on) ja pääsimme turvatarkastuksen kautta odottamaan lennollepääsyä. Vaimo pääsi jatkamaan matkaansa töihin ja me jäimme pojan kanssa juomaan limpparia ja odottamaan lentoa.

Klo tuli 0925 ja pääsimme koneeseen, lento lähti ajallaan ja sitten vuorossa oli pari tuntia pojan kanssa seurustelua. Poikkeuksellisesti lennon henkilökunta oli ystävällisiä, Ryanairin konseptiinhan ei kuulu sellainen ystävällisyys kuin muilla lentoyhtiöillä, ilmeisesti hymyileminen on pirun kallista ja sen vuoksi se on karsittu valikoimasta.



Saavuimme Bremeniin ja tarkoituksenamme oli mennä junalla tai taksilla päärautatieasemalle ja sieltä junalla Oldenburgiin ja toivottavasti taas jonkun kyydissä autoliikkeelle. Jossain vaiheessa olin laittanut taas viestin automyyjälle ja hänestäkin alkoi kuulumaan elonmerkkejä: "ilmoittakaa milloin olette Oldenburgissa niin hän lähettän jonkun hakemaan".

Otimme taksin ja sanoin kuskille, että ”Haubtbahnhof Bremen”. Ihan alkumatkasta hän kyseli, että mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa. Vastasin taas saksaksi, vaikka en saksaa osaakaan ja hän kertoi, että hänen kyydissään päästään Rastedeen ja se maksaa 95€uroa. Varmistin hinnan, annoin osoitteen ja luvan ajaa perille asti. Aika on rahaa ja autokuume poltteli kivasti, joten junan odottaminen olisi ollut tuskaa. Vielä siinä vaiheessa reissua en tiennyt, että taksikuskin hinta-arvio oli ehtaa timanttia ja että hän oli ehkä koko matkan ammattimaisin henkilö, jonka tapaisin...

Seuraavaksi pakollinen taksivertailu: Taksi oli VW Passat, mittarissa 15tkm eli käytännössä uusi auto. Ilmastointi oli kylmällä, hyvä niin, Bremenissä kun oli 26 astetta lämmintä. Matkalla tutkin autoa eli pyörittelin päätä, kuuntelin ääniä ja tein koeajoa takapenkiltä perstuntumalta. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se ei ole minun autoni ja kun poika vahvisti saman, niin olin tyytyväinen, että en ollut ostanut moista autoa…ei se kyllä ollutkaan vaihtoehtona missään vaiheessa.

Kuski hoiti matkalla puheimitse isänsä viisumiasioita eli irakilaisen paperiasiat eivät olleet kunnossa, joten tämä aikamiespoika hoiti asiaa työn lomassa. Loppumatkasta keskustelumme olikin jo siinä vaiheessa, että opetin hänelle numeroita suomeksi. Saavuimme perilla autoliikkeen pihaan, taksamittarissa oli 96,50€ eli arviointitarkkuus oli ihailtavaa.



Jatkuu...

[bercedes menz]

Pihalla oli taas rivi VW Phaetoneita, perhana vieköön, tarkemmin laskettuna niitä ei ollutkaan kuin kolme, viimeksi taisin puhua selvästi useammasta. Laitan erehdyksen sen piikkiin, että viimeksi pihalla oli tuleva autoni ja se vei suurimman osan huomiostani. Nyt autoani ei näkynyt missään, joten marssimme sisään putiikkiin, koska ulkona oli turkasen kuuma. Vilkaisimme taas kävelysillan vieressä parveileviin kaloihin, osa oli melkoisia läskipalleroita ja parhaillaan niillä oli ruokailu menossa.





Aulassa ei ollut enää kuin kaksi Lamboa, valkoinenhan oli mennyt Ruotsiin. Ilmoitin asiani ja kyselin Rafaelia, minulle auton myynyttä myyjää, mutta hän oli kuulemma palaverissa ja autoani huollettiin parhaillaan. Jaaha, sekin oli siis jätetty viimetippaan, eihän tässä ollutkaan kuin viikko aikaa hoitaa homma.



Vastaanotosta yksi myyjistä tarjosi juomaa.


Katsoimme Lambot läpi muutamaan kertaan, myynti-ilmoituksista näki, että kolmen Lambon yhteishinta oli pikkuisen yli millin.




Odotustilan seinällä oli erilaisia sertifikaatteja, jotka kertoivat yhteistyöstä mm. mobile.de:n kanssa, jonkinlaisesta palkinnosta liittyen palveluun jne.





Aulassa olevassa vitriinissä oli kaikenlaista Benleyhin liittyvää tavaraa, juuri sellaista, joka saa olon tuntumaan tärkeältä ja sitoutumaan kyseiseen merkkiin niin, että unohtaa lompakosta katoavan aimo kasan rahaa ennen kuin ehtii sanomaan ”Bentley”.




Kävimme pihalla katsomassa uudestaan kaloja (näimme sen mystisen karpinkin) ja kulutimme taas aikaa… Poika kuolasi valkoista avo-Bentleytä ja minä odottelin autoani...







...kunnes jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi omistajan vaimo…reilu kolmikymppinen, itäeurooppalaisen näköinen tummahiuksinen nainen, korkeat korot, lyhyt (nahka)hame, samasta matskusta oleva yläosa (en osaa sanoa mikä se on nimeltään), kuusi metriä pitkät jalat ja muutoinkin näyttävä ilmestys. Kuvia en kehdannut ottaa. Uskosin, että tämä nainen oli nainut noin kuusikymppisen miehensä silkasta rakkaudesta ja mies oli ihastunut naisen valloittavaan luonteeseen.

[Mou]

...kunnes jossain vaiheessa paikalle pyyhälsi omistajan vaimo…reilu kolmikymppinen, itäeurooppalaisen näköinen tummahiuksinen nainen, korkeat korot, lyhyt (nahka)hame, samasta matskusta oleva yläosa (en osaa sanoa mikä se on nimeltään), kuusi metriä pitkät jalat ja muutoinkin näyttävä ilmestys. Kuvia en kehdannut ottaa. Uskosin, että tämä nainen oli nainut noin kuusikymppisen miehensä silkasta rakkaudesta ja mies oli ihastunut naisen valloittavaan luonteeseen.

Se on toppi, jos siis erillinen vaatekappele. Jos mainitsemasi nahkahame on kiinteästi yläosassa niin rievun nimi on mekko. Siitäkin on useita eri verisioita.

Olisit ottanut vaan kuvan. Mielelläni olisin tarkastellut kuvauksen kaltaista viehkoa naista. Naiset kiinnostaa aina.

[petrereesa]

Ettei vain Frau Direktorin tullut selvittämään, että firma on selvitystilassa ja BM:n sijoittamat varat on valjastettu kiskomaan yritys kuiville tai ainakin herr Johtaja ja Rouva
Ja että herr BM und Sohn voisivat liittyä seuraansa nauttimaan virvokkeita, koska asioiden hoito luonnollisesti ottaa aikansa; liput Neitsytsaarille on jo hankittu ja herr Direktor pakkaa juuri rahoja Tuaregin takakonttiin .

[bercedes menz]

Ettei vain Frau Direktorin tullut selvittämään, että firma on selvitystilassa ja BM:n sijoittamat varat on valjastettu kiskomaan yritys kuiville tai ainakin herr Johtaja ja Rouva
Ja että herr BM und Sohn voisivat liittyä seuraansa nauttimaan virvokkeita, koska asioiden hoito luonnollisesti ottaa aikansa; liput Neitsytsaarille on jo hankittu ja herr Direktor pakkaa juuri rahoja Tuaregin takakonttiin .

Eihän tätä tarinaa kannata enää jatkaa, koska petrereesa paljasti koko homman ja on näköjään kartalla asioista / oletettavasti autoliikkeen sisäpiirissä.

[petrereesa]

Eiku oman elämänsä ulkokehällä .

J. Vainio lauloi, että köyhän ainut rikkaus on vilkas mielikuvitus; että tä(ä)llä pohjalla ollaan.

Toivon hartaasti jatkoa ja että tarina on harmiton komedia!

[bercedes menz]

Automyyjä näkyi ensimmäisen kerran vilaukselta, puhui puhelimeen ja juoksenteli huoneesta toiseen. Olisi se voinut tulla morjestamaankin, varmasti kuitenkin tunnisti minut, koska ei liikkeessä voi viikon välein vieraile montaa köyhää suomalaista pygmiä, joihin minut voisi sekoittaa. No, olin tullut paikalle etuajassa, koska taksikuski toi meidät suoraan. Myyjä oli kai laskenut, että olisimme paikalla tunnin pari myöhemmin, kuten alunperin oli tarkoitus.

No, odotus jatkui vielä hetken ja pian musta auto kaartoi etupihalle kyseisen myyjän ohjastamana. Huomasin samalla, että autossa oli sovitusti punapäiset kilvet. Auto peruutettiin ruutuun ja myyjä tuli sisälle ja otti kontaktia ensimmäisen kerran. Hän kertoi, että auto on nyt kunnossa, antaa minulle loput paperit ja sitten olen valmis lähtemään. Ajattelin, että ilmeisesti hän halusi luovuttaa auton virallisesti, mutta oikeampi syy lienee kiire. Hän tervehti poikaani innolla, koska hänellä oli Real Madridin lippis päässä, Real oli nääs myyjän lempijoukkue. Tästä aiheesta kävimme jo viimeksi keskustelua, koska minulla oli Liverpoolin kaulahuivi ja kyseiset joukkueet kohtasivat mestareidenliigan finaalissa autonluovutusta seuraavana päivänä eli lauantaina.

Sain loput paperit ja lähdimme kävelemään autolle. Tajusin samalla, että jotain tärkeää oli unohtunut, piti hommata autolle Suomesta vakuutus. Miten sitä voikaan olla puupää! En tiedä millainen vakuutus punapäisten kilpien mukana tulee, mutta jokatapauksessa kasko ja liikennevakuutus täytyi saada voimaan per heti.

Aurinko paistoi ja auto kiilsi kuin j**talaisen m*lkku eli ulkopäin oli kiillotus tehty, miten mahtoi olla kynnysten laita. Avasin ovan ja totesin sen olevan riittävä eli selvästi parempi kuin viikkoa aikaisemmin. Renkaat oli kuulemma tasapainotettu ja enää ei täristänyt. Sain myyjältä paperit ja mustan kassin, jossa oli viinipullo.



Katsoin huoltokirjaa ja ilmoitin, että tästä juuri tehdystä huollosta ei ole mitään merkintää. Oli kuulemma ajanut auton hallista juuri pihalle ja sen takia ei oltu vielä ehditty täyttää. Myyjä avasi konepellin ja katsoi rautalangasta roikkuvasta lapusta (Saksassa on sellainen tapa, että moottoritilaan laitetaan viimeisestä huoltokohteesta kertova, käyntikortin kokoinen lappu) kilometrimäärän ja lähti sisälle täyttämään ja leimaamaan huoltokirjaa. Toivottavasti huoltokirja kertoo oikeasti tehdystä öljynvaihtohuollosta, eikä moottoritilaan kiinnitetystä lapusta. Seuraavan kerran vaihdatan öljyt 15tkm päästä, joten kaipa auto kestää siihen asti.



Minä jäin autolle ja soitin vakuutusyhtiöön, annoin valmistenumeron ja auton tiedot. Vakuutusyhtiön asiakaspalvelija ei ollut mielestäni ihan niin ammattitaitoinen, kuin ne yleensä ovat, pientä takeltelua ja etsimistä jne. Puhelumme päättyi hänen sanoihin: "...näillä puheilla vakuutus on voimassa. Turvallista kotimatkaa!". Puhelun aluksi oli kerrottu, että laadun tarkkailemiseksi puhelu nauhoitetaan, näin ollen uskalsin luottaa, että vakuutus oli voimassa ja nauhoitteesta voimme tarvittaessa tarkistaa, että mitä ovat minulle luvanneet...jos ei sattuneesta syystä kyseinen nauha ole kadonnut.

Sain siis vakuutuksen puhelimessa juuri kun myyjä tuli takaisin täytetyn huoltokirjan kanssa. Kättelimme myyjän kanssa ja muistutin hänelle, että olen hyvin allerginen vinolle ratille ja täristäville pyörille. Jos minusta ei kuulu 15 minuuttiin mitään niin hän on selvinnyt, muussa tapauksessa alkaa painajainen.

Poika oli jo asettautunut takapenkille käsimatkatavaransa kanssa eli istuinkorokkeen kera. Lähdin pihasta liikkelle, auto tuntui kuin olisi herättänyt karhun talviunilta, kankea lähtö liikkeelle ja moottoritiellä kaasua painaltaessa alkoi moottorista kuulua ärjyminen. Nopeus 100km/h….140km/h….”Kivat äänet…mitä vittua…ratti edelleen vinossa, vetää oikealle ja täristää…saatana!" Eikö mikään mene perille ja missään olla kiinnostuttu tekemään asioita kunnolla…prkl!”.

Navigaattoriin liikkeen osoite ja seuraavasta rampista ylös, pian takaisin moottoritielle. Saksassa ajelleet tietää, että välillä voi mennä pitkäänkin ennen kuin pääsee pois moottoritieltä, nyt ramppi oli lähellä. Vitutus nousi koko ajan. Mietin mitä sanon liikkeessä ja millä sävyllä. Vaihtoehtoina oli tai

Noin vartin sisään takaisin liikkeen pihaan, auto parkkiin ja liikkeeseen. Myyjä oli tiskin takana lopettelemassa puhelua ja huomasi minut, ilme oli näkemisen arvoinen. Kerroin, että homma ei miellytä ja kysyin mitä asialle tehdään. Hän käski ajaa takapihalle nosto-ovelle, jonka päällä lukee verkstad, hän tulee itse sinne sisäkautta ja ottaa jonkun korjaajan mukaan. Joitakin minuutteja odotettuamme, myyjä ja vanhempi jamppa tuli paikalle, oletettavasti huoltopäällikkö tms. Selitin, että kun vauhti nousee yli 100km/h niin tärinä alkaa, ratti on vinossa oikealle ja auto puoltaa samaan suuntaan. Puhuivat keskenään Saksaa, vanhempi jamppa lähti sisälle ja Rafael kertoi, että yrittävät löytää minulle pyörien suuntausta. Yleensä niihin pitää varata aika, mutta nyt kokeillaan onnea ja soitellaan ties minne: Rastede, Oldenburg, Bremen ja tarvittaessa vaikka Hampuriin. Eli täällä liikkeessä ei siis edes ole suuntauslaitteita ja näin ollen kukaan ei ole mitään suunnannut, prkl!

Juttelimme niitä näitä ja hän kertoi, että nyt on tosi kiireistä ennen lomaa. Hän oli lähdössä Kreikkaan 3.6. ja sitä ennen oli useita autonluovutuksia, 5-7 per päivä. Normaalisti kuulemma hän myy 50 autoa kuukaudessa. Sitten myyjä karkasi luovuttamaan kahta Mersun Vitoa hollantilaisille ja me jäimme pojan kanssa odottelemaan autoon. Poika osoitteli suu vaahdossa takapihalla olevia Bentleytä, itseäni ei paljoa kiinnostanut, oli muuta mietittävää...tai ei mulla mikään ajatus kulkenut, v*tutti niin rankasti.

[Garcia]

Harmillista kyllä kun vastustaa. Mutta auton valmistanut konserni on nyt ainakin selvillä. -konserni!

[bercedes menz]

Hetken kuluttua huoltojamppa tulee paikalle ja kysyy voiko koittaa autoa. Tottakai voi. Lähdimme ajamaan ja kerroin oireet vielä kerran ja pienen lenkin jälkeen hän totesi saman: täristää ja viettää oikealle.

Jatkoivat vapaan ajan etsimistä nelipyöräsuuntaukseen. Sinä aikana istuimme autossa pojan kanssa ja tutustuimme autoon. Nyt voisi olla oikea hetki tutustuttaa myös teidät ja kertoa millainen "kultamuna" tulikaan hankittua. Johan tässä on tullut viikkokausia kiusoiteltua asialla...

Tässä se viikko sitten otettu "toimistokuva"...


...ja kuva liikkeen sisältä, josta olette jo nähneet auton.


Nixon oli siis ensimmäinen, joka arvasi oikein. Touareqhan se oli.

On se kumma, jätkä lähtee Saksaan asti ja sitten mukaan tarttuu v*tun Volkkari...ja kyseessä ei ole sattuma tai vahinko, koska tämä oli jo toinen kerta. On se kumma kun ei aasi opi! Kyseessä on sama auto kuin Audi Q7 ja Porsche Cayenne, ostin siis halvimman version.

Autohan on "ihan oikea maastoauto" eli siinä on alennusvaihde ja keskilukko. Vetokyvyltään se lienee yksi markkinoiden vahvimmista. Käytetään usein vetoautona, perässä on isoja veneitä, hevoskoppeja tms. peräkärryjä. Itse en tule todennäköisesti edes ottamaan peräkoukkua esille saatikka ajamaan tienpiennarta kauemmaksi tiestä eli oma valintani ei perustunut maasto-ominaisuuksiin tai vetokykyyn vaan ihan turhamaisuuteen.

Luovutushetkellä auto kiiltelee kuin elin




Sisusta on ehkä hiukan normaalista poikkeava, punaruskea:





Tässä auto Vitoja hakemassa olleiden hollantilaisten vieressä


Takapenkillä voi ladata läppäriä, eli sopii toimistokäyttöön


Pian tuli myyjä ja neuvoi minua muutaman kilometrin päässä olevaan Opel-liikkeeseen nimeltä Hiro, jossa odottavat minua nelipyöräsuuntaukseen. He maksavat homman luonnollisesti. Hän kertoi, että siinä menee varmaan pari tuntia ja pahoitteli asiaa. Sanoin, että mikäli homma tulee tällä kuntoon niin homma on ok. Tämä ei sinänsä hidastanut kotimatkaamme kovinkaan paljoa, koska voimme käydä suuntauksen aikana syömässä pojan kanssa, mikäli lähistöltä löytyy ruokapaikka. Huomasin taas, että syöminen oli unohtunut kokonaan ja nälkä oli huikea. Kuulemma Opel-liikkeen läheltä löytyy supermarketti, josta saa ruokaa.

Hyvästelimme ja lähdimme kohti Hiroa. Liike löytyi nopeasti, kysyin minulle annettua kontaktihenkilöä ja annoin avaimen. Tämä juippi meni samantien autoon ja ajoi sen halliin, me lähdimme pojan kanssa syömään.



Markettiin käveli noin 5 minuuttia, perhana kun oli kuuma keli! Heti ulko-oven sisäpuolella oli ruokapaikka, josta tilasimme currywurstit, olimmehan Saksassa.



Sitten lounaan jälkeen pakollinen kusitauko ja kaupan puolelle hakemaan juomista. Sitten takaisin Opel-putiikkiin, jossa homma oli käynnissä ja kuulemma valmistuisi puolessa tunnissa. Auto oli nostettu poikkeuksellisen korkealle, muuta en huomioinut vaan aloin selailemaan autolehtiä. Siinä odotellessa ajattelin, että jo on synkkä kauppa: hämärä valaistus, ei asiakkaan asiakasta, radio soi taustalla ja lattialla on toinen toistaan mitäänsanomattomia ajoneuvoja. Ehkä oma mielentilakin oli sen verran synkkä, että se vaikutti yleiseen tunnelmaan. Pelko persiissä ja epäilevänä jäin odottamaan auton valmistumista...

[bercedes menz]

Saimme auton ja lähdimme kohti Bremeniä ja Hampuria, josta matka jatkuu Kohti Puttgardenia. Polttoaine oli vähissä, joten eka tankkaus, taitaa muuten olla 100 litran tankki


Sitten liikkeelle ja vauhtia ylös. Ei mitään muutosta aikaisempaan (tähän kaikki kirosana, niiden yhdistelmät ja kolmeen kertaan)!

Soitin myyjälle ja sanoin, että olen todella pettynyt! Totesimme yhdessä, että koska kello oli jo klo 16 ja oli perjantai, niin tälle on aika vähän tehtävissä. Hän sanoi (saattaa olla vain mainoslause), että ottaa jälkimarkkinoinnin tosissaan kunhan pääsen Suomeen ja vien auton pajalle niin ilmoittaa hänelle mikä on pielessä ja hän hoitaa kulut, toki lisäsi, että haluaisi tietää kulut etukäteen.

Ajoin Bremeniin, kävin Volkkarin liikkeessä kysymässä, josko joku voisi tutkia välykset. Kehitysmaassa kun olimme, niin kukaan ei puhut englantia ja liike oli juuri sulkemassa. Googletin rengasliikkeen, joka olisi auki ja vartin ajon jälkeen olikin liikkeen pihassa. Tiskin takana oli (oikeasti) hampaaton tyttö, joka puhui hyvin vähän englantia. Selitin hänelle ja kysyin, josko voitaisiin katsoa renkaiden tasapainot. Hallissa nojaili puolisen tusinaa kavereita, joten kiirettä ei ainakaan ollut. Annoin avaimen tytölle, joka antoi sen yhdelle "muriaanille", joka ajoi auton sisään. Kysyin, josko rengasjampat puhuvat englantia, niin tyttö naurahti ja luetteli: turkki, romania, armenia, saksa...

Nämä jampat olivat siis pääosin eteläisemmistä ja itäisimmistä maista ja yleensä heitä tapaa kesäisin tienvarsilla pysäyttämässä autoja ja myymässä rihkamaa...yhtä kaveria lukuunottamatta, joka oli muita päätä pidempi ja näytti saksalaiselta. He nostivat auton etupään ylös ja ottivat painiotteella eturenkaista kiinni ja sanoivat: "schloss, schloss...kaput". Ehkä edellä mainittu ei ollut ihan yksi yhteen se mitä he sanoivat, mutta ymmärsin heidä sanovan, notta välystä on ja tasapainotus ei auta. Kiitin heitä kohteliaasti diagnoosista, sain avaimet ja peruutin tallista rauhallisesti vaikka sisälläni kuohui. Alkoi kirosanatkin loppua...

[bercedes menz]

Niitä tuplalaseja ei tietääkseni volvosta löydy .

Eikä niitä muutenkaan ihan joka merkistä ja mallista löydy .

Kaksi ikkunaa ilmaraolla mahtaa olla harvinaisuus, mutta laminoituja kaksikerroslaseja löytyy jo enemmän. Meilläkin on Rouvan pian 15-vuotiaassa S80:ssa, lisävarusteena toki.

Toiset ne on melko ripeitä käänteissään. Bercedeksen kanssa samoihin aikoihin ostateltiin W212 aikanaan. Nyt hän on ehtinyt hommata ja hukatakin Pyyttonin sen jälkeen, ja minä en ole ehtinyt vielä vaihtaa kuin vahamerkkiä Collinitesta Turtlen Carnaubaan.

Taivas varjele, mitä sieltä tulee?

Arvostan harkitsevaisuuttasi, joka on vastakohta turhamaisuudelleni, joka ajaa autonvaihtoon.

Tuo diagnosoimaton sairauteni voidaan lausua myös seuraavin lääketeiteellisin termein: "pieni muna, iso auto".

[petrereesa]

Huh, BM säikytteli minut aamulla perinpohjin, kun myönteli satuni olevan jotenkin todellisuutta mukaileva.

Tärisevä pyörä ja vino ratti kuulostaa kotoisalta täällä P-Ko eiku Karjalassa .

Mulle rakenteli muuan korjaamo, joka nykyään mainostaa, että auto kerralla kuntoon, Lipsuvitsiin (Outlander 1 gen.) jarruja vajaan vuoden aikana ainakin viisi kertaa.
Vaikka olen hidasälyinen ymmärsin matkan varrella tarpeen vaihtaa huoltamoa, mutta kun tekivät takuutyötä - hartaasti ja ajan kanssa , täytyi vaan kestää.

On erinomainen onni, että autossa on paljon lukkoja ja vaihteita - pääsee paljon syvemmälle jumiin kuin ilman niitä.
Omassani niitä ei ole riittävästi, koska kesällä autoni on helposti vedetty hinurilla ylös kun hiukan yritin kavuta pientä nyppylää jumittuen.
Talvella minulla on mukanani 1 - 3 lumilapiota seurueen koosta riippuen - niillä on itsenäisesti pärjätty.

Paljon onnea das Autolle!

[Andy]

Jos kerran liikkeessä on myynnissä +400ke lamboja, niin olisi Saksan autokauppiaan olettanut hoitavan homman kotiin rutiinilla. Mutta kun ei.

[bercedes menz]

Istuin Touareqin takapenkillä eli toimistossa ja mietin mitä tehdä. Googlettelin paikkoja, joista voisi saada apua, pakkohan 82 miljoonan asukkaan autoilumaassa on oltava paikka, joka hoitaa asioita myös viikonloppuna. Ja v*tut! Tai ainakaan mä en löytänyt...

Päätin vihdoin lähteä Hampuriin, koska kotiin oli kuitenkin päästävä. Vaikka Hiro olikin käyttänyt kulmien säätöön biorytmiä tai jotain muuta päin v*ttua olevaa menetelmää, niin autolla oli kohtuullisen hyvä ajaa alle satasta ja yli sataaneljääkymppiä. Ajoin siis pääosin kovaa.



Lähestyttäessä Hampuria pysähdyin varaamaan yöpaikan ja sitten suuntasimme sinne. Yöpaikkamme oli Motel Hamburg One, joka oli ihan tasokas paikka vaikka nimestä ei uskoisi.




Hinnat ovat usein edullisia kun tilaa lähellä H-hetkeä ja niin oli nytkin. Parkkipaikan kera yksi yö kahdelta (toinen lapsi) oli 79€. Hintaan ei kuulunut aamupalaa, jonka kuitenkin otimme (19€) kun aamnulla tajusimme sellaisen olevan mahdollista. Illalla olimme mässäilleet Burger Kingissä, joten aamulla ei hirveä nälkä ollutkaan.

Sitten matka jatkui Kohti Puttgardenia. Lyypekin kohdalla oli isot tietyöt (kaistoja suljettu) ja jouduimme jonottamaan pitkään moottoritiellä, toinen stau matkalla, ensimmäinen oli ollut matkalla Bremeniin. Jossain vaiheessa pääsimme tietyön ohi ja Puttgardenkin alkoi häämöttämään.

Lähestymme Puttgardenia, lauttamaksu oli 95€ plus käisttelymaksu 10€




Olimme Saksan puolella lautasatamassa lauantaina puolen päivän aikoihin ja jouduimme odottelemaan varmaan vartin verran ennen pääsyä lautalle. Kokonaisuudessa olimme melkein päivän verran myöhässä. Ekan päivän ajomatka piti päättyä Köpenhaminan lähelle tai Malmöön, mutta nyt olimme vielä Saksan puolella. Tämän päivän aikana pitää päästä Tukholmaan asti, koska olin varannut Hampurin motellissa Viking Linen lähdön sunnutaiaamulle. Pitkä matka edessä.

Lautalla kahvia naamariin ja sämpylät




Tanskassa on tylsä ajaa, mutta Köpenhamina tuli eteen yllättävän nopeasti. Ajoinhan kroonista ylinopeutta, koska tietyt vauhdit täristivät enemmän. Pian olimmekin siirtymässä Ruotsin puolelle.

Juutinrauman silta






Siltamaksu oli 480 SEK:iä. Tarkastivat passit ja kysyivät onko tullattavaa, niin sanoin, että tämä auto, mutta se tapahtuu vasta Suomessa. No, kovasti kyselivät hintaa ja onko hyvä ajaa. Totesin, että ei ole ja ajoin pois.

[Mou]

Mikä kone? Onko V8? Eihän nelisylinterinen?

[bercedes menz]

Malmön jälkeen poika alkoi valittamaan silmiään, ne kutisivat ja nenä vuotaa kuin kraana. Muutoinkin se oli kiukkuinen eli nälkäinen. Pysähdyimme Lundin jälkeen jossain kauppakeskuksessa syömässä ja apteekissa hakemassa silmätippoja. Oli hyvä aasialainen buffet-lounas, jonka jälkeen oli hyvä taas jatkaa matkaa.

Seuraavaksi kohti Jönköpingiä. Nyt ei olisi aikaa pysähtyä Grännassa, pitoreski kylä Huskvarnan taajaman vieressä, kuvia taitaa löytyä Phaetonin matkakertomuksesta. Pidin matkavauhdin 140-150 km/h välissä, riippuen oliko rajoitus 110 vai 120 km/h. Tuntui, että Saksassa ja Ruotsissa radiot soittivat kolmea eri biisiä, joten oli pakko laittaa omat musiikit soimaan. Stereoissa oli muutama eri soundi-vaihtoehto, jota tuli testattua.







Muutoinkin tuli matkalla räplättyä asetuksia eri varusteista. Ilmastoinnin säädöt eteen ja taakse. Rattikin näyttää olevan lämmitettävää mallia. Tekeeköhän sillä oikeasti mitään?




Tässäkin on samanlainen kosketusnäyttö kuin Phaetonissa, siihen olen jo tottunut, mutta ei se erityisen hyvä ole. Aika vanhanaikainen, koska reagoi aika hitaasti. Enkä ole ihan varma tykkäänkö adaptiivisesta vakkarista, kaistavahdista jne. toistaiseksi olen pitänyt ne päällä.



Kuolleen kulman varoitin on hyvä, sitä pitää vaan katsoa. Kerran meinasin nimittäin kiilata jonkun Lexuksen eteen, kun räpläsin kaistaa vaihtaessa näyttöä. Kaistavahdin vilkkuvaa valoa en huomannut, mutta olan yli kurkkiessa huomasin sen Lexuksen. Varusteissa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, noi samat ominaisuudet löytyy kahdenkympin Opelista.

Keskinäytössä on sellainenkin varuste, jolla voi säätää apukuskin penkkiä. Eli valitsee apukuskin penkin ja sen jälkeen voi oman penkin säätimillä säätää apumiehen penkkiä.

Tehoja autossa on 245hv eli mikään raketti se ei ole. Kevyempi ja taloudellisempi kuin Phaeton (Co2 229g/km vs. 190g/km). Mikään säästöpossu ei tämäkään ole ja sen huomasin kun ennen Jönköpingiä havahduin siihen, että tankki on taas tyhjä. Keskikulutus oli laskettuna 10,6 l/100km. No, vauhtia oli Saksassa kohtuu paljon ja reilua matkavauhtia pidin muutoinkin. Huoltoaseman pihalla jotkut ajattivat ihmisiä Lambolla ja Ferrarilla, oli lauantai-illan huumaa.

Yksi välipysähdys Ruotsissa


Loppumatkalla ajoin kertaalleen moottoripyöräpoliisin tutkaan, mutta onneksi se oli aidan toisella puolella eli todennäköisesti oli kiinnostunut enemmän vastaantulijoiden nopeuksista. Maisema vaihtui ja niin teki paikannimetkin. Hölö ja Mörkö, Södertälje, Salem ja Tukholma. Pysähdyimme varaamaan hotellin Viking Linen terminaalin läheltä. Valinta kohdistui Hotelli Scandic Talkiin Tukholmassa, joka on messukeskuksen vieressä ja satamaan oli noin 15 minuutin matka.


Auto saatiin parkkihalliin ja koska lähtö oli aamulla kuuden jälkeen, niin respassa meille luvatiin eväspussit. Pikapikaa hotellihuoneeseen katsomaan mestareidenliigan loppuottelua. Eka puoliaika oli juuri päättynyt.



Päätimme lähteä salille katsomaan matsia ja reenaamaan (leuanvetoa ja vatsaa). Reenin jälkeen iltapesut ja pojalle tuli nukkumatti heti. Itsekään en kauaa pyörinyt.

[bercedes menz]

Mikä kone? Onko V8? Eihän nelisylinterinen?

Tämä jäi vahingossa huomiomatta.

Saako tätä nelisylinterisenä?

Tää on 3,0 Tdi V6 245hv, sama kone kuin Phaetonissa oli, 5hv enemmän.

Kävin Tampereella koeajamassa V8-koneella olevaa. Messevät äänet, 330hv ja Suomeen tuotaessa aivan helvatanmoiset verot. Tähän omaan laitteeseen odottelen saavani noin 15K€ verot, mitkähän ne olisi V8:ssa?

[bercedes menz]

Hiljaiseksi on mennyt tämä keskustelu kun julkaisin automerkin ja mallin.

Jatketaan silti:
Aamulla herätys puoli kuusi ja hotellin parkkihallista ajoimme pihalle heti kuuden jälkeen. Viking Linen satamaan meni sunnuntaiaamuna vartin verran, koska ei ollut liikennettä. Aika sokkeloinen oli reitti, koska ,matkan varrella oli kaikennäköistä poikkeusreittiä ja tietyömaata. Ilman navia olisi ollut sormi syvällä suussa.

Laivaan jonottaessa bongasin muutamia tuontiautoja eli ilmeisesti tämä harrastus on edelleen voimissaan. Laivaan päästyämme jatkoin hytissä keskeytyneitä yöunia, kunnes laiva lähti liikkeelle. Aamupalan kautta päivä käyntiin ja googlettamaan, että mistäs saisi ja mitä maksaisi uudet renkaat. Josko vika olisi kuitenkin niissä. Kohtuuhintaiset ja -laatuiset renkaat saa rengasonlinesta, pitää kysyä vielä tarjous tutulta rengasdiileriltä.

Seuraavan viikon eli oikeastaan maanantain suunnitelma jalostui laivamatkan aikana seuraavanlaiseksi:
- tutulle pajalle aamulla kyselemään, että milloin ehtivät heilutella auton nurkkia ja etsiä välyksiä --> osien tilaus sen mukaisesti ja ajanvaraus toimenpiteen suoritukseen
- tämän jälkeen nelipyöräsuuntaus uusiksi eli sellainen paikka pitää löytää ja aika varata kunhan väljät osat on vaihdettu
- tutun taksikuskin pajalle renkaiden tasapainotukseen ja samalla syynätään onko vanteissa jotain kieroutta

Kun nämä suunnitelmat oli tehty niin alkoi pojan tutustuttaminen yksikätiseen rosvoon. Laivamatka jatkui tasaisin väliajoin toistuvalla ruokailulla ja päättyi taxfree-kierrokseen. Laiva saapui Turkuun hiukan myöhässä, noin kahdeksan pintaan illalla. Satamassa jonotuksen jälkeen pääsimme suuntaamaan kohti Pirkanmaata. Ajoin hiukan alle rajoituksen, koska Suomen nopeuksissa jäädään tällöin tärinärajan alapuolelle.

Kotipihassa sunnuntaina






Maanantaina aloin toteuttaamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Aamulla pajalle ja sain ajan saman iltapäivälle klo 15, jolloin välykset selviäisivät. REnkaiden tasapainotus ja vanteiden suoruuden syynäys olisi klo 1630. Mun piti olla tiistaina aamulla Porissa, joten joudun nöyrtymään maanantai-illan junakyytiin, koska autoa tuskin saadaan siihen mennessä kuntoon.

Klo 15 syynäyksessä ei löytynyt välyksiä. Pitäisikö soittaa Bremenien muriaaneille ja kehottaa käymään työterveyshuollossa, koska hänen diagnosoima välys ei ilmeisestikään ollut Volkkarissa vaan hänen herkissä käsissään. Tämä "välyksettömyys" oli kai hyvä uutinen, koska silloin katseemme kohdistuu renkaisiin. Ihmettelivät huollossa, että miten kulmat voivat olla noin pahasti pielessä, näki silmämääräisestikin, että auto aurasi kuin Mikko Alatalo hiihtokoulussa (jonnet ei muista).

Yritin saada aikaa lähistön nelipyöräsuuntaukseen, mutta sen olisin saanut aikaisimmillaan keskiviikolle. Tämä ei hätäisenä tunnetulle bercedekselle käynyt, joten velipoika sai nakin: etsi nelipyöräsuuntaus Porista huomiseksi ja käytä auto siellä sinä aikana kun olen töissä. Velipoika saikin peruutusajan suuntaukselle Porin Euromasterille klo 13. Eli päätin lähteä illalla ajamaan Poriin.

Klo 1630 oli vielä rengas-/vannejumppa. Diagnoosi oli, että renkaat eivät olleet tämän koneen mukaan tasapainossa. Vanteet näyttivät jotakuinkin suorilta. Renkaat tasapainotettiin, mutta tärinä ja puoltaminen jatkui. Minun osaltani tie vei Poriin.

[bercedes menz]

Seuraavana yönä nukuin huonosti ja hermoilin. Olin ihan varma, että autossa on jotain pahasti vialla.

Aamulla lähdin asiakkaalle ja odottelin päivän mittaan velipojalta viestiä kulmien suoristuksesta. Olin antanut ohjeet, että tarkastavat taas onko autossa välyksiä.

Iltapäivällä tuli viesti: kulmat oli ihan päin helvettiä, ne suoristettiin. Autosta ei löytynyt välyksiä. Auto täristää edelleen ja puoltaa. Epäilevät renkaita eli niissä on varmaan runkovika. Epäilivät, että tuonkokoisia renkaita ei löydy hyllystä, mutta tarkistivat kuitenkin ja hyllystä löytyi Good Yearin 275/45 R20, jos otat noi niin vaihto saadaan onnistumaan tänään klo 1630.

Vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi: TAHDON!

Hinta renkaille oli suolainen, verrattuna renkaisiin mitä katsoin. Mutta tämä oli ns. viimeinen oljenkorsi ja olin halukas tarttumaan siihen. Soitin liikeeseen ja sanoin, että tulen klo 1630 renkaanvaihtoon.

Paikalle mentäessä pihalla tuli vastaan nuori juippi, joka tiesi jo odottaa autoa. Annoin avaimet ja hän ajoi sisään. Palloilin 15 sekuntia odotustilassa, mutta sitten hivuttauduin ulkokautta hallin nosto-ovelle, joka oli auki tuuletuksen takia. Pian olinkin jo hallinpuolella, koska joku kysyi miten ilmajouset lukitaan. Sanoin, että en tiedä ja että auto osaa kyllä suoristaa itsensä kun sen laskee maahan. Juippi oli nostanut ja laskenut autoa ja laittanut keskilukon päälle, koska luuli sen olen jousitulsen lukitus. Huomasin, että hän oli käynnistänyt auton avaimilla ei napista painamalla, no molemmat on mahdollisia.

Rengasjumppa alkoi ja ilmeisesti taas sain harjoittelijan hoitamaan hommia, koska renkaan irroitus vanteelta näytti olevan haastavaa. Hän onneksi ymmärsi varoa rengaspaineanturia. Rengasliike alkoi jo sulkemaan ovia ennenkuin renkaat oli saatu vaihdettua. Kävin maksamassa renkaat (joista yrittivät pyytää maksaessa hiukan kovempaa hintaa, kuin mitä minulle oli luvattu) ja palasin halliin. Renkaat kiinni, momenttiin kiristys ja auto alas nosturilta. Kysyin juipilta kumpi peruuttaa ulos, hän vai minä. Kuulemma minä voisin sen tehdä. Auto käyntiin, pakitus hallista ja lähdin samantien kokeilemaan miltä auto tuntuu. Olin jo valmistautunut pettymään.

Jo pihassa ajaessa tuli sellainen fiilis, että ehkä tämä ei puollakaan enää...ainakaan niin paljon (eipäs nyt innostuta). Meni hetken aikaa ajellessa ennenkuin pääsin tielle, jossa voi ajaa (ilman päiväsakkopelkoa) sen verran ylinopeutta, että vauhti riittää kertomaan josko renkaat täristää tai ei. Ei täristäneet.

Pessimisti sisälläni ei uskonut...kyllä ne varmaan kuitenkin täristää. Ohjastin auton kohti Pietniemen pitkää suoraa, jossa ei varmasti olisi tutkaa eikä liikennettä, rajoituksesta viis. Pysähdyin suoran päähän, jotta yksinäinen auto ehtisi minusta mahdollisimman kauas. Painoin kaasun pohjaan ja kiihdytin raivoisasti. Huomasin kuinka auto seurasi tien kallisteluja ihan niinkuin kuuluukin ja renkaat eivät täristäneet. Voihan vattu, olisko tämä saaga nyt tässä?

Ajattelin palkita itseni voitonkahvilla ja suuntasin kohti keskustaa. Laitoin auton parkkiin keskelle kylää ja olin lukitsemassa ovia. Missä on auton avaimet!? Olinhan käynnistänyt auton napista, joten jossain autossa niiden pitää olla. Aikani kun pengoin ja siirtelin penkkejä kaivoin niiden alta, tajusin, että mullahan on toiset avaimet auton takapenkillä repun vetskaritaskussa ja ne toiset avaimet jäi sille rengasliikkeen juipille. No voi ny ***tana!

Sillä oli kai mennyt prosessi sekaisin, koska
- hän tuli hakemaan avaimet pihalta eikä tiskiltä
- yritti lukita auton jousia nostoasentoon
- minä peruutin auton pois hallista eikä hän
- autossa oli avaimeton käynnistys ja mulla oli toiset avaimet eli sain auton pihalle ilman avainten luovutusta

Tämän vuoksi kuvasin renkaanvaihtoprosessia noin tarkasti, en siis sen takia, että siinä olisi oikeasti jotain mielenkiintoista.

Tämäkin vielä. Liike oli jo mennyt kiinni ja sovimme isäni kanssa, että minä lähden kotiin ja hän käy aamulla hakemassa avaimet. Ajoin kotiin illalla ja totesin, että auto on selväsit parempi kuin aikaisemmin. Käyn vielä suuntaamassa jossain vaiheessa kulmat ihan Volkkarin liikkeessä, koska mielestäni rattia ei olla laitettu ihan suoraan. Olenhan auringon tarkka tässä asiassa ja pahasti allerginen vinolle ratille. Puoltamista ei ole, toki renkaat ovat Suomen tiestöön sopimattomat, joten ne vetelee tien kallistuksen mukaan. Renkaissa näytti olevan painetta 3,1 (joka on liikaa) ja yhdessä renkaassa oli 2,5 (joka taasen liian vähän). Tasasin rengaspaineet ja seuraavana päivänä laskin paineet 2,8:an, joka oli selvästi mukavampi.

Seuraavana aamulla isäni soittaa, että oli käynyt paikalla heti liikkeen avaamisen jälkeen klo 8, mutta kyseinen asentaja on Tampereella kursseilla ja hänen työvaatteensa ovat lukitussa kaapissa, siis mikäli avaimet ovat jääneet hänen taskuunsa. Oli sanonut, että yleensä kuulemma jättää avaimet ikkunalle. Liikkeestä niitä ei ollut löytynyt. Huomenna siis uusi yritys.

Keskiviikkona oli kotitoimistopäivä eli kävin päivällä salilla. Kun olin lähdössä kotiovesta niin avasin auton ovet, muistin, että roskat pitää viedä ja spedeilin muutoinkin jotain auton ympärillä, kunnes sattumalta huomasin autonavaimet auton tuulilasissa, ulkopuolella, pyyhkimen sulan alla. Mitä h*lvettiä!!!! Kuka j*umalauta laittaa avaimet auton ulkopuolelle jemmaan?! On muuten käynyt jäätävä tuuri ettei kotimatkalla satanut tai etten puhdistanut suihkauttanut tuulilasiin pissapojasta, koska nyt avaimet olisivat jossain puskassa Pori-Tampere -välillä.




Soitin liikeeseen ja ilmoitin, että avaimet olivat löytyneet ja kyselin että mikä logiikka tässä mahtoi olla ja miksi ei autonavaimia säilytetää auton sisällä? Sain koottuja selityksiä, että ei voi jättää autoon, jos menee ovet lukkoon jne.... Eikö sitä varten voi avata esim. ikkunat, jolloin ovet saadaan jokatapauksessa auki?

Anyway, avaimet löytyi, tärinä poistui ja auto kulkee suoraan. Näin ollen huomenna perjantaina konttorille hoitamaan paperihommia, mahdollisesti katsastukseen (jolloin taas katsotaan ne välykset). Laitoin myyjäliikkeelle kuitit suuntauksesta ja ostetuista renkaista, nyt katsotaan pitääkö sanansa ja kuinka kiinnostunut on jälkimarkkinoinnista. Lisää kuitteja lähtee mikäli huomenna konttorilla on jotain huomautettavaa auton kunnosta.

Hommasin melkein käyttämättömät Audi Q7:n vanteet talvivanteiksi ja turhamaisuudessaa otin 20-tuumaiset, kun halvalla sain. Kokonaiskustannukset (kun hommaan talvirenkaat) olisivat olleet varmaan alemmat kun olisin jo tässä vaiheessa laskenut vanteiden ja renkaiden yhteishinnan 17-tuumakoolle. Vanteet täytyy kiillottaa jossainvaiheessa.



Että tällainen reissu ja tarina kokonaisuudessaan. Liian pitkä, sisältäen kaksi reissua, auton julkistamisen myötä selkeästi latistuva tunnelma ja vielä jälkihöyryt eli alustajumppa päälle. Ei tällaista sontaa ja yksittäisen ihmisen päiväkirjaa pidä sietää millään foorumilla eli nyt bercedeksen tunnukset lukkoon, ettei tänne jonain päivän ilmesty kolmatta Volkkarinhakureissua, sitä ei Mese-foorumin maine (eikä varmaan oma terveyskään) kestä.

Loppuun jotain julkaisematonta kuvasaastetta.

Mikäli auton ostaa nostorajoitteinen (pygmi) niin takaluukusta löytyy namiskuukkelit, joilla voi laskea perää lastaamista helpottaakseen. Koukun saa täältä esille, tokkopa edes kokeilen.



Kuva ensikohtaamiselta eli ns. ensitreffit autoliikkeessä


Luovutuksesta ja kotipihasta

[Kanelitanko]

Eri henkilöiden matkakertomusten lisäksi omasta mielestäni tarinana ihan foorumin kermaa.
Odottaen seuraavaa hakureissua.

[XUX63]

Eri henkilöiden matkakertomusten lisäksi omasta mielestäni tarinana ihan foorumin kermaa.
Odottaen seuraavaa hakureissua.

Samaa mieltä ja myös odotellen Olipa sitkeähkö synnytys mutta siinä se nyt pötköttää Varmaankin nuista varianteista järkevin valinta vaikka minä järkevyydestä osaa mitään sanoa kun autoista on kysymys

[jkvi]

Joka sana pilkkuja ja pisteitä myöten on luettu tarkkaan ja kuvat syynätty.

Jatkoa odotellassa meinaa vaan aika käydä pitkäksi ja tulee aina foorumia klikattua, että joko se taas jatkuisi.

[Von kempf]

Hyvä tarina ja hyvin kirjoitettu . Autokin on hieno vaikkei olekkaan v8 tai bensa .

[Andy]

Tämän tarinan perusteella Bercedeksen pitäisi vaihtaa autoa useammin (jotta saisimme enemmän luettavaa)...

[Pappi]

Upea auto. Kiitos kun jaksat kirjoittaa näitä kertomuksia.

Sisusta.

[jaasu]

Sisusta hivelee silmiä Et kirjailian uraa oo aatellu? Sen verran hyvää kirjotusta

[kilander]

Joo, mitähän sitä sitten luetaan kun tämä alkaa olla tässä.. Kannattaa alkaa varmaan tuomaan vaikka muille autoja kun lukijakunta tykkää

Tuo Hampurin Motel One on kyllä hyvä.
Tai ainakin se Hamburg am Michel joka on lähellä st Paulia.
Useassa tämän ketjun hotellissa tullut yövyttyä ja tämä parempaa tasoa kuin ne muut. Ja autopaikasta plussaa.

Niin vielä onnittelut hienosta menopelistä.
Varmaan oikein mainio ja iso tankkikin vielä, wau..

[Harald]

Onnittelut uudelle. Mahtavaa säätämistä sekä Saksassa että Suomessa.

Oliko muita vaihtoehtoja mielen päällä vai oliko Touareg selvä valinta?