Alkusanat: Pyyttoni on nyt myyty.
Niille, jotka eivät tiedä tai muista mikä on Pyyttoni ja miten se liittyy hairahdukseeni, voivat lukea tämän topikin. viewtopic.php?t=60368
Seuraavaksi nokkelimmat jo ihmettelevät, että mikäli Pyyttoni oli se ensimmäinen hairahdus, niin miten tässä topikissa voi olla osat 2 ja 3. Se selviää tarinan myötä…
Kaikki alkoi siitä kun…eli lyhyesti: laitoin tovi sitten Pyyttonin myyntiin ja aloin katsomaan…jahans, ollaanpa nyt ihan rehellisiä…en siis aloittanut mitään vaan olin jo pidemmän aikaa katsellut Phaetonille seuraajaa.
Olin ajanut Phaetonin reilussa vuodessa ja neljässä kuukaudessa 69tkm mittarilukemasta 138tkm:in. Auto oli juuri käynyt määräaikaishuollossa ja tuulilasinkin olin vaihdattanut heti vapun jälkeen. Autonvaihto oli siis taas kaikilla mittareilla jotain aivan muuta kun järkevää. Ja kuinka olinkaan reilu vuosi sitten taas vaimolle puhunut, että ”tässä mulle autoa pitkäksi aikaa…” ja vaimon vastaus ”niin varmaan” oli jälleen todistettu oikeaksi. Tätä kirjoittaessa alkaa jo hiukan hävettämään. Kuinka heikko liha onkaan, kun silmien eteen listataan toinen toista kiiltävämpiä peltilehmiä… 
Kun kevätaurinko alkoi muuttumaan jo kirkkaammaksi, niin perinteinen autonvaihtohuuma oli jo paranormaalilla tasolla ja potentiaalisista seuraajasta oli tehty excel-listat, joissa oli hinnat, ajokilometrit, värit ja varusteet, myyjien arvostelut ja paikkakunnat, joilla autot ovat ja mihin pitää lentää ja millä etäisyydellä lentokentästä liike on ja mihin hintaan pääsee perille ja ja ja ja ja…eli aivan kauheeta nysväämistä ja ”ylipelaamista”.
Sitten tuli se päivä, että Phaeton löysi uuden omistajan.
Autonhaku voi alkaa ja matkaan voi lähteä kuin naistentansseihin, tositarkoituksella ja tyhjin käsin ei ole takaisintulemista.
Siinä kun kirjoittelimme luovareita, niin puhelin soi ja puhelimessa mies pohjoisesta Satakunnasta kyseli: ”Sulla on sellanen E-Mersu myytävänä?”. Mitäs siihen muuta sanomaan kuin: ”Jep, jep”. Elikä perheessämme on siis ollut MB 250cdi vm -11, jonka ajosuoritteista on päävastuussa ollut viimeisenä reiluna vuotena vaimo. Auto oli edelleen mun nimissä ja kun näytti siltä, että Phaetonia ei ole niin helppo myydä, niin kuningasidea on myydä sitten auto vaimon alta ja antaa Phaeton hänen huolekseen. Ritarillista eikö?!
Mersu oli siis edelleen myytävänä ja jos sitä joku tiedustelee, niin pitäähän se tarjous kuunnella herkällä korvalla. Siinä samalla kun kirjoittelimme Phaetonin papereita ja puhelimessa keskustelin Mersun hinnasta, niin lopputuloksena molemmat autot oli myyty, Volkkari pomminvarmasti ja Mersun myynnistä oli tehty puhelimessa ”esisopimus”. Sen verran minussakin on miestä, että uskalsin soittaa rouvalle ja kysyin, että onko saamani tarjous sellainen, että hänen mielestään voimme siihen suostua ja että sillä rahalla voi lähteä metsästämään autoa ts. Mersusta saa ”siemenrahat” seuraavaan ”pitoautoon”. Lupa tuli.
Ongelmia tuottaa seuraavat asiat: työni vuoksi ajan paljon, vaimo ei pääse julkisilla töihin (eikä kyllä haluiskaan), kahden lapsen kuljettaminen kouluun, eskariin, harrastuksiin ja milloin mihinkin vaatii perheeseen kaksi autoa. Tällä hetkellä tämän tarpeen täyttämisestä ei puuttunut kuin 100%:a. Tämä kyseinen episodi tapahtui siis tiistaina ja itselläni on seuraava työreissu sunnuntaina, jolloin olen menossa tiettömien taipaleiden taakse, joko autolla tai lentäen. Tätä ennen pitäisi luovuttaa Mersu Pohjois-Satakuntaan eli autoja pitäisi saada pikaisesti alle, ei ainoastaan yksi vaan kaksi. Kaikki tietää mitä kiireellä tulee, näin käy varmaan tässäkin.
Jatkuu...
Mutta nopeat liikkeet on näyttäviä 
). Käskin vaimon katsoa Tampereelta vastaavaa autoa, jota voisimme käydä koeajamassa. Vaimo varasikin koeajon ja kävimme ottamassa myöhemmin samana päivänä tyypit Jaguar XE:stä. No, alkaako jo selviämään, että miksi tässä topikissa puhutaan kahdesta huorin…eiku hairahduksesta? 
Jaggen äänieristys oli nolla. Kun ajoi kaivonkansien yli niin tuntui kuin autossa ei olisi pohjaa ollenkaan, ääni oli sama kuin olisi fillarilla liikenteessä, käikki äänet tulee perille asti. Ties montako kertaa koitettiin, että onko ikkunat auki kun ohiajavat autot piti niin kovaa ääntä. Ei ollut, auto oli vaan ihan paska. Palautimme Jaggen ja sain puhuttua vaimon toiseen liikkeeseen, jossa kävimme koeajolla. Vaimo tykästyi itse autoon, mutta ei syttynyt kyseiseen yksilöön.
…ai niin, sehän oli tänään ja mittariin tulee 15-v naimakauppaa. No, juhlitaan sitä tällä tavalla. 
Yskä lähtee tunnetusti yskimällä. 
Asiat alkoivat siis konkretisoitua. 
, niin Pori oli jo pian edessä. Lyhyt pyörähdys lounaalla ja sitten autokauppaan katsomaan autoa, jonka olin periaatteessa jo ostanut. Hinta ja muut yksityiskohdat oli siis väännetty etukäteen kohdilleen. Nyt pieni muodollinen koeajo, jossa totesin, että aivan helvatan hyvänoloinen auto. Perhana, olisko sitä pitänyt hommata itsellenikin tällainen? 
ja kuinka tietokoneita suljetaan ja kyseinen topikki laitetaan boikottiin vaikka ollaan vasta puolessavälissä... 
