Tuli sitten sekaannuttua ruostevammakerhoonkin, reikäklubikin varmaan aukeaa tällä virityksellä.
Mazda 323F Sport 2.0 BJ 2002
Palataan ajassa helmi-maaliskuun taitteeseen. Kyyditsin kaveria kotiinsa ja tuli puheeksi, että pitäis vissiin toinen auto hankkia ku emäntäki sai töitä, että voi tarpeen tullen jäädä ite ylitöihin ja parempi puolisko sitten pääsee lähtemään ite yöks töihin.
No, tiesin että kaverilla oli tuolloin mazda, sen enempää siihen kiinnittämättä huomiota, oletus mulla oli että se on varmaan joku 1.5 ratakirreellä oleva 323 familia, yheksäkyt luvun puolivälistä, eli juurikin se Nissan NX100 vai 100NX näköinen hirvitys. Kaveri sitä mulle alkoi kaupittelemaan vaan olin vähän nihkeänä, että nonii, pistetään korvan taa. Tottakai kysyin samoilla lämpösillä, että kertois ny vähä enemmänki, muutaku ku että se on 323äffä ja mazda, helvettiäkös minä sillä tiijolla teen.
Vaan, uskottako kuinka mulla tuli virne naamalle kun kaveri toteaa, että se on kakslitranen sportti. Vuosimallia 2002. Eli viimesimpiä 323ähviä, seuraava mallisarjahan on sitten pelekkä kolome. Three. Tre. 3.
Pari päivää myöhemmin lähdin hetken mielihäiriöstä aikaisemmin töihin kuin normaalisti, niin ehdin poiketa työmatkan varrella ottamassa Mazdasta kuvankin, se on tässä:
Ihanhan se on silleensä kopakan näkönen peli.
Saman viikon viikonloppuna sitten kävin tutustumassa autoon lähemminkin, eihän se nätein ole mutta ei ruminkaan:
Vähän tuli istuttua ratin takana ja päristeltyä moottoriääniä ja turboääniä ja kyllähän te tiiättä mitä ääniä. Bruuuumm...
Lunta kun oli vielä ja autossa kesätöppöset alla, niin eipästä. Ei saanu edes käyntiin asti kun akku oli kaput, finito, loppu.
Noh, viikkoa myöhemmin sitten projektiksi irrottaa akku ja lataukseen yön ylite.
Yleismittari näytti akun varaukseksi alle 3V, olin ihan varma, että akkukaupan kautta joutuu lähtemään, va elekäähä maalatko piruja seinille. Sitä mukaa kun akku lämpesi niin sitä mukaa tuli myös voltteja lisää. Laturin nokkaan heitettiin kun oli 7V virtaa mittauksen jälkeen. Yön yli virtaa laturin kautta ja aamulla avainta näyttämällä käyntiin. Ja sinisen savupilven saattelemana.
No, sitten odoteltiin hetki että enimmät lumenpaskat sulaa poies, että sais ajettua laitoksen ees kotio asti. Sehän tapahtui, torstaina 30.3.
Tässä kuva matstasta viienkymmenen euron autohallipaikalla. Ja ensimmäisen yhteisen 7km jälkeen.
Kyllähän se lähti kuin palmun alta ja ilman sinistä savupilveä käyntiinkin, vaikka oli seisonut lähemmäs kolme viikkoa säiden armoilla ja kerran käytin varttitunnin joutokäyntiä tällä välillä.
Elokuulla kun auto oli tuohon ruutuun ajettu niin kerkeehän ne renkaat vähän muuttaa muotoaan ja jarrutkin meinasi olla mallia laahaavat, ei muutaku rohkeasti kohti uusia seikkailuja ja tankin kautta kotio. Aluksi säikähdin myös puolavikaa kun rumpsutti kolmella pytyllä, kun kävin Nesteeltä sitten ottamassa uutta menovettä niin johan katosi ylimääräiset rytkytykset.
Onhan tässä laitoksessa tekemistä aivan h*lvetisti. Aikaisemmalta omistajalta (ennen kaveria) tahtoisin ihan ensimmäiseksi kysyä, että mikä oli paskavammainen tekosyy olla vaihtamatta sumuvalojen polttimoita, kun piti nuo muoviset sumuvalot mennä jeesusteipillä peittämään.
Tiiän muuten kertoa, että tuo teippi on meleko tiukasti tuossa kiinni, jos katsastuslappuja uskominen ni nuo teipit on vedetty 2014 tuohon kiinni, kivasti pari talvea ollu suolan ja pari kesää lämmön kohdeltavana.
Ajovaloille pitää antaa myös lakkahoitoa tässä ihan lähiaikoina, varmaan samaan syssyyn putsailen nuokin sumuvalot.
Tässä vielä tuoreita kuvia, torstaipäivältä, suaappi estä ja suaappi takkaa.
Helmat ja ovien alalaidat on ilmeisesti vedetty kiveniskumassalla ja pensselimoodilla. Kynnellä kun rapsuttelee helmoja niin paljastuu alkuperäinen sininen alta. Eihän se nyt lakkapintaan mikään tartu, idiootti joka maalannu.
Hommaahan siinä on. Etujarrulevyt on kierot, moniurahihna muistuttaa olemassaolostaan, ovien ruosteet, kukkaa vähän siellä sun täällä, yleis siisteys yms.. Työt toisaalta haittaa harrastuksia, mutta ei mulla kiire ole, pistetään joka viikonloppu vaikka yks asia kuntoon.
Vaan, kyllä tuo on yllättävän pirteä, en nyt muista hökötyksen painoa mutta pellin alla ärjyy kierrosherkkää japanialaista insinöörisuunnitelmaa 130 hevosvoiman edestä. Kansi on 100tkm sitten käyny koneistamon kautta, totta sinnekki on jotain pientä muutosta tehty kansiremontin yhteydessä, kuitteja siitä ei sen enempää ole.
En nyt enempää keksi jaskaa pauhettavaksi, kirjottelen kun jotain mieleen juolahtaa.
Urdua lainaten, hötöpöts.
